Kenen mökki

Päivän kysymys: kenen mökki tämä?

Vuoren erikoisuuksia

Läheiseltä vuorelta löytyi kiintoisia olioita enemmänkin.

Taivaan hurjat koneet

Taivaalla liitelee hurjia koneita.

Helteen uuvuttamat

Kahden sääalueen väkeä olemme täällä Suomessa. Lapista ei lähipäivinä puutu kuin paukkuvat pakkaset, eikä tämän päiväinen helle saa jatkoa täällä etelässäkään.

Mutta tänään parvekkeella tupakilla käydessä jopa hikoilutti. Viitisenkymmentä astetta lämmintä nyt kun aurinko porottaa koko komeudellaan. Oli siitä hyötyäkin. Se sulatti eilen rampauttaneen iskiaksen. Noidannuolet näyttävät olevan kesäkoleiden uhka meikäläiselle joka vuosi.

Ajelimme pitkin ja poikin Laajasaloa, mutta emme saaneet mieleen, miten Stansvikin kartanoon pitäisi sompailla. Kaksi kartanlukijaa vailla kelpoista karttaa sai sen verran sekavan esityksen aikaiseksi, että kuljettaja määräsi täydellisen hiljaisuuden ja ajeli kaikessa rauhassa Vuosaareen.

Tällä kertaa ohjeita ajopuuhiin tuli naisten valtaaman takaistuimen lisäksi myös pelkääjän paikalta, johon oli majoittunut lähisukua. Heille pitäisi antaa Timesin sanaristikko tai Rubikin kuutio tai kuonokoppa.

Kaikesta huolimatta kahvittelupaikka löytyi. Aurinkolahdessa tuuli rivakasti, mutta lämmintä piisasi, eivätkä aivan kaikki tavarat lennelleet pöydältä tuulen mukana.

Hellekulttuuri sysää syrjään kaikki kirjalliset hartauden harjoitukset. Olen viime päivinä lueskellut minulle uutta lukukokemusta, palkittua ja tunnustettua Ian McEwania. Kaikki hänen kirjansa eivät ole tiiliskiviä ja niinpä jaksoin kantaa niitä puolen tusinaa kotiin asti.

Helle loppuu huomenna, mutta takatalvi jää onneksi pohjoisemmaksi.

Koettakaa kestää siellä, te julman luonnon ahdistelemat ihmiset kehäkolmosen takana.

Parlamentti sananvapaudesta

Virolainen sosialidemokraattinen meppi Marianne Mikko on suuntautunut tuoreessa aloiteraportissa sananvapauteen. Raportti on Mikon luonnostelema, mutta sillä on laajempaa kantavuutta siksi, että se on hyväksytty Euroopan Parlamenttin kulttuurikomissiossa. Raportti hyväksytään lopullisesti myöhemmin Parlamentissa.

Raportista on nostettu esiin sen pyrkimys luoda sääntelyä niin, että blogosfääri tulisi katetuksi mukaan. Se ei kuitenkaan ole sen pääasia, vaikka sanomalehtiä lukemalla niin voisi päätellä. Asiaan kuuluu tietysti edellä linkitetyn jutun tavoin mainita, että bloggarit ovat saaneet lööppilehdistä tutuimmalla tavalla tunnereaktion eli "raivostuneet". Vaikea vain löytää niitä raivostuneita bloggareita tälläkään kerralla.

Ei ole vaikea arvata miksi suuret lehtiyhtiöt ja heidän kirjoittajansa kiinnittävät huomiota vain bloggareihin. Pääasia jää uutisoinnista pois ja jopa raportin otsikko pimitetään.

Raportin kritiikki suuntautuu ennen muuta yksityisomisteiseen mediaan. Raportin mukaan on "huomattava riski" siitä, että yksityisomisteisen median voitontavoittelu kompromettoi sen kyvyn toimia demokratian vahtikoirana. Siksi raportti ehdottaa että on tarve luoda lailliset takeet siitä, että esimerkiksi oikeusjuttujen yhteydessä vastuukysymyksiä voidaan käsitellä ja samalla luotaisiin säännelty oikeus vastineeseen.

Komitean puheenjohtaja, kreikkalainen sosialisti Katarina Batzeli sanoi raporttia julkaistessa seuraavasti: "Rajoittamattoman omistuksen keskittymisen tapauksessa, tai puuteellisen sisältöpluralismin yhteydessä media vaarantaa sekä kulttuurisen diversitettin että ilmaisunvapauden, eikä tämä tapahdu ainoastaan kansallisilla markkinoilla vaan Eurooppalaisella tasolla. Meillä on sen vuoksi vahva eurooppalainen sitoumus ratkaista nämä haasteet erityisesti uuden teknologian ja mediasektorin palveluiden suhteen."

Raportti viitaa otsikollaan viittaa aivan muuhun kuin bloggareihin, vaikka sitäkin toki sivutaan. Marianne Mikon raportti "Median keskittyminen ja pluralismi Euroopan Unionissa" varoittaa median keskittymisestä muutamien yritysten käsiin siksi, että media on niin elintärkeä tae demokratian toteutumiselle. Mikko sanoi, että "media pysyy voimakkaana välineenä, eikä sitä pitäisi kohdella pelkästään taloudellisin termein". Raportti vaatii myös yhteiskunnallisia ja lain sääntelemiä takeita journalisteille ja vastuullisille päätoimittajille.

Toki kysymys blogeistakin on vahvasti raportissa ja varsinkin sen julkisessa komentoinnissa esillä. Tätä voidaan pitää hyvänä asiana. Tutut kysymykset blogien (ja netissä yleensäkin) julkaistusta aineistosta ovat esillä. Käyttäjälähtöinen sisältö, valokuvat ja videot nostavat esiin kysymyksiä etiikasta ja yksityisyydestä, kuten hyvin tiedämme. Bloggaritkin saattavat vajota keltaisen lehdistön tasolle omassa julkaisupolitiikassaan. Raportti toteaa, että journalistit ja muut mediammattilaiset ovat tämän uuden tilanteen edessä vahvan paineen alaisia.

Toivottavasti se ei tarkoita sitä mitä luulen: journalistit haluaisivat irti kahleiksi kokemista eettisistä säännöistään. Joka tapauksessa on selvää, että on yhä useampia journalisteja, jotka eivät anna näiden kahlita itseään. Ja mitä selvempää tämä on, kaikesta syytetään bloggareita. Luotettavuusargumentti on kotoisesta keskustelustamme osin jo kadonnut, mutta Euroopan Unionin tasolla siihen vielä vedotaan. Tosiasia on, että mikään median käyttämä formaatti ei ole toista luotettavampi.

Mikko itse sanoi edellä linkatun haastattelunsa mukaan kysyttäessä blogien asemasta, että "blogosfäärillä on tähän mennessä ollut hyviä intentiota ja sen käsittelytapa on ollut suhteellisen rehellinen. Mutta nyt, kun blogeista on tullut arkipäivää, vähemmän periaattelliset ihmiset haluavat käyttää niitä".

Häneltä kysyttiin myös, ovatko bloggarit "uhka". Mikko kiistä sen, mutta totesi bloggareiden olevan asemassa jossa he voivat "huomattavasti saastuttaa kyberavaruutta", ja jatkoi toteamalla netin olevan jo liian täynnä spämmiä, misinformaatiota ja pahantahtoisia aikeita". Ihmiset ovat luottavaisia blogeja kohtaan, Mikko lisäsi ja jatkoi, että blogien on syytäkin pysyä luottamuksen arvoisena. "Se mitä tarvitsemme on laatumerkintä, selvä esitys siitä kuka kirjoittaa ja miksi."

Saksalainen liberaaliryhmän edustaja Jorgo Chatzimarkakis talous-ja rahakomissiosta sanoi samaten, ettei bloggareita voi pitää automaattisesti uhkana, "mutta ajatelkaa painostusryhmiä, ammattimaisesti asioista kiinnostuneita tai mitä tahansa ryhmää, joka käyttää blogeja välittääksen sanomiaan. Blogit ovat voimakas väline, ne voivat edustaa kehittynytt lobbyismin muotoa, joka taas voidaan nähdä uhkana." Saksalaismepin mukaan kenen tahansa bloggarin joka edustaa tai esittää enemmän kuin vain oman näkemyksensä pitäisi vakuuttua tästä raportin luettuaan.

Blogien vastuukysymykset tulevat varmasti olemaan esillä. Luulenpa, että me entistä useammin siirrymme siihen, että blogia pitävä hyväksyy saamansa kommentit harkinnan jälkeen.

Ks. myös tiedote raportin journalismia koskevista esityksistä.

Mongolian ongelmat

Mongoliassa kuohuu. Viisi on kuollut, yli 220 loukkaantunut mellakoinnissa ja reilut 500 pidätetty.

Loukkaantuneiden määrä on melkomoinen, kun ottaa huomioon, että 8000 ihmisen mielenosoituksissa raportoidaan mellakoitsijoita olleen vain 200-300, lähes kaikki hyvin nuoria miehiä. Turvallisuusjoukkoja on noin 1500 - ylivoima on riittävä.

Hallitusryhmien ja opposition väliset suhteet ovat viime vuosina nousseet usein otsikoihin. Mielenosoitukset liittyivät erityisesti itäisen Euroopan vallanvaihtoihin, mutta niissä mellakointi ja vastaavasti hallitusten väkivaltakoneiston otteet olivat varsin rajoitettuja.

Mongolian vaalitarkkailijat eivät havainneet vaaleissa olevan juuri mitään vikaa. Monissa kriisialttiissa valtioissa vikaakin kyllä löytyy, mutta mietittävä on sitäkin, tuottaako vaalitarkkailun suuri julkisuus kasvaneen riskin monille kohtalokkaisiin väkivallantekoihin.

Vaalitarkkailu on myönteisestä luonteestaan huolimatta erityisesti tiedotusvälineiden käsittelyn jälkeen myös poliittinen ase, sellaiseksi tarkoitettu ja siinä tarkoituksessa usein toteutettu.

Vaalien järjestäminen alkaa olla usein riski, sillä oppositio - mikä hyvänsä - ei näytä monin paikoin maailmaa enää tyytyvän vaalitappioonsa.

Niin kuin amerikkalaiset sanovat, tämä on jo pattern, malli. Tappion uhatessa ja vihdoin tullessa oppositio ryntää kaupungille mielenosoituksiin, mellakoihin ja tuhotöihin.

Tiedotusvälineet seuraavat tavallisesti mieluummin - ja varsin usein lähes vain - näitä mieltään osoittavan opposition toimia: media on päättänyt etukäteen varsin usein linjansa. Ei se niin riippumatonta ole kuin mitä julistaa olevansa.

Vastarintaan asettuminen on turhaa, vaikka Zimbabwen tiedotusministeri taannoin yrittikin tästä puhua. Siellä hallitus tosin kielsi tiedotusvälineiden maahan tulon pitkäksi aikaa, mutta taipui lopulta, kuten arvata saattaa. Tiedotusvälineblokkeja ovat viime kuukausina asettaneet esimerkiksi Burma ja Kiina.

Positiivista on, että Mongolian suhteen sen sijaan näytetään toimivan varsin pidättyväisesti. On vaikeaa löytää kannanottoja puoleen tai toiseen. Tällä kertaa se näyttäisi olevan hyve. Tai ehkä Mongolia on niin huonosti tunnettu, että suuret tiedotuspäätökset ovat vasta tekeillä.

Eturauhanen ja journalismi

Maanantaiaamuina on lupa olla kyllääntynyt johonkin asioihin. Paljon sitä kuluttavana olen tietysti kyllääntynyt eniten suomalaiseen journalismiin, vaikka muistini pohjalta kaivellessa sieltäkin kalakääreiden keskeltä silloin tällöin jyvänen löytyy nokittavaksi.

Printtijournalismi on itsetuhoinen. Niinpä sieltä on turha hakea vetäviä festarikuvauksia ja reppareita - tilalla on poliisin ja järjestäjän antama rikos- ja bändiluettelo ja kirjoitus tukeutuu yleensä kirjoittajan muisteloita valaisevaan perin aneemiseen tulkintaan populaarimusiikin tilasta ennen ja toissapäivänä.

Tämän päiväiset HS-jutut varsinkin Haapaveden Folkista ja myös Tuskasta ovat kyllä positiivisia esimerkkejä, vaikka osallistumisen riemun sopisi näkyvän myös jutusta. Haluan ehdottomasti yleistää, vaikka suomalaiset ovat sen jo vuosia sitten lopettaneet, kun eivät siihen yleensä kykene: loputtomien lyhentämisien myötä jutut valahtavat hirvittävän helposti neutraaleiksi. Neutraalisuudesta osataan irrottautua yleensä vain tyylitajuttomuudella - tekstiin luodaan raadolta haiseva roso tai karavaanin perään tarkoitettu haukunta.

Kesäkirjoittelussa yleisen tyylitajuttomuuden kruunaa täysin sopimattomaan yhteyteen sijoitettu puhe viinasta, ulosteista ja eritteistä sekä huumeista. Aamuärgernini ei kohdistu juuri näihin esimerkkeihin, mutta esimerkiksi tänäpänänen kuvateksti "[l]avalla juovutaan vain tanssista" kuvaa tätä pakonomaista anaalikirjoittelua, kuten me freudilaissävyttyneet analyytikot vaivattomasti, helposti ja populaarikirjoitteluun sopivalla tarkkuudella sen luokittelisimme.

Ja kohta kolumnisti pilaa hauskan ideansa päättämällä kesätarinansa siihen, että hän ikävöi Helsingin katujen "kusentuoksua". Kukaan täyspäinen ei sitä ikävöi, ellei perversio ole päässyt pahenemaan luokkaan, jolloin aina Wagneria kuunneltuaan tekee mieli hyökätä Puolaan.

Pahinta on se, että tätä ovat alkaneet harjoittaa vielä nuoriksi journalisteiksi laskettavat skribentit. Heillä kun olisi vielä mahdollisuus joskus väläyttää jotakin älyllistä. Edes joskus. Tai kerran elämässään.

Ylipäätänsä jokakesäisen kusikirjoittelun voisi jo lopettaa, vaikka olisi sen toki toissapäivänä voinut lopettaa sekin, joka lorotteli hankeen kirjaimia tihkusateessa asemapaikkanaan Vanhan terassi ja kohteenaan viereiset portaat. Kaupungille jonottava tuskayleisö kannusti juopunutta ylöspäin kohotetuin peukaloin ja kannustavalla hihkunnalla. Sitä saa mitä kansa haluaa.

Mutta yli puolen sivun kirjoitukset. Se on sentään jo liikaa ilman eturauhastakin.

Epsanja voitti

Mitenkään enempiä kehumatta futistuntemuksella, mutta näin tuli toukokuussa veikatuksi. Summasta huomaa, etten harrasta uhkapelejä:

Voittajaveto 1
15 Espanja

Panos: 2,00 €
Hinta: 2,00 €

Pelattu 14.5.2008 klo 22.40, Veikkauksen pelipalvelu.
Pelin numero XXX. Kierros 26/2008.
Tulospäivämäärä su 29.6.2008 (675).

Tulos (675)
Voittaja
15 Espanja

Ennen kesää

 

Kävelyreissuilla pari kuukautta sitten kevät nosti päätään.

Nykäs-Matti Hertsikassa

 

Pari-kolme viikkoa sitten ikämiesten maailmanmestarin piti hypätä Herttoniemen mäestä. Vaan ei sitten hypännyt. Nimmareita kyllä meni liukuhihnalta, sillä yleisöä oli satamäärin. Vetovoima on siis tallella.