sunnuntaina, elokuuta 01, 2004

Ei pyssyllä rahaa nyt saa

- Eihän se nyt ihan tavallisimpia näkyjä ole, mutta niin vain pääsi käymään kuin missäkin sarjaohjelmassa, että juuri kun alkoi olla tylsää eikä käsikirjoittaja keksinyt mitään, niin aseistettu mies tuli huoneeseen.
- Siis mies tuli pieneen pankkikonttooriimme aseen kanssa. Päättelin kyseessä olevan miehen, sillä nainen ei ikinä laittaisi sukkahousuja niin, että sauma näkyy väännetyn korvien kohdalle. Vaikka ne olivat aidot polyamideista tehdyt nylon-sukkahousut, ne eivät istuneet hänen korviinsa.
- Olenhan mie aika rautahermoinen, niin kuin täällä Lapissa tavataan olla, mutta tuossa oli kyllä semmoinen asia, että elämäni historia kulki silmieni edessä. Luulenpa että se johtuu siitä et mie olin opiskeluaikoina etelässä pehmentymässä niin ettei takaisin tullessa meinannut uskaltaa sääskeä tappaa.
- Siksi mie sitten, häpiän sanuakin, että säikähdin sitä renttua ja näin itseni lukemassa nailonien historiaa. Siitä mie muistin heti, että kun kondensaatiopolymerointia tutkittiin Yhdysvalloissa 1930-luvulle tultaessa havaittiin, että tämäntyyppisten monomeerien polymerointituotteet muodostivat kuituja, jotka kestävät lämpöä ja ovat yhtä vahvoja ja taipuisia kuin silkki. Sen myötä vuonna 1935 keksittiin polyamidi 66:n eli nailon 66. Route 66 ja Nylon 66, seksti seks. Nykyäänkin tuo on vielä käytössä oleva synteettinen kuitu. Tekstiilikuduksi sopii parhaiten polyamidi 66, 6 ja 11. Polyamidit ovat toiseksi suurin yksittäinen synteettinen kuituryhmä. Ja nyt tämä kurja rosvo, siksikin hänet luokittelin, saapui minun pankkikonttoriini ja uhkasi minua aseella päässään
öljyteollisuuden sivuttuotteita, joka oli varmaankin valmistettu sulakehruumenetelmällä eikä kyse todellakaan ollut mistään filmanetista.
- Niistä näki heti, niistä sukkahousuista, että sukkahousujen kuituhienous oli mainio, taivutus- ja hankauslujuus hyvä, elastisuus ja kimmoisuus loistelias, ei nyppyynny, ovat keveät, kestävät hyvin vettä ja alkaaleja mutta eivät happoja vaikkakin emäksiä, voitaisiin värjätä tai valkaista mutta eivät siedä tahranpoistoaineita ja mikä parasta, syöpäläiset eivät viidy niissä, vaikkakin hometta voi kyllä tulla, ja kylmä vaikka se kosteutta hylkiikin, sähköistyy kyllä väliin ikävästi eikä kestä valoa ja uv-säteilyä, on helppo hoitaa eikä rypisty. Ylypiän ihmisen sukkahousut, ei mitkään yhen koon sukahousut, he.
- Minä siis rakastan sukkahousuja. Mutta nyt tuo lurjus astuu sisään pyssynsä kanssa eikä olisi voinut sen pahempia asioita päähänsä pistää kuin sukkahousut, salaisen rakkauteni kohteen.
- Voisitko antaa tuon pistoolin - vai revolveriko se on, enhän minä näitä näin ensikertalaisena tunne - minulle ennen kuin sattuu vahinkoa, ehätin aloittamaan kun se yhä vain osotteli. Päätin, että en hemmetti anna tuolle retkulle ollenkaan aikaa lausua todennäköisesti varsin epäilyttävää pyyntöään. Ojensin mie käenkin vaativasti sitä kohden. Sitten se tarjosi kyllä asetta perä edellä, mutta minusta vaikutti, että enemmänkin lyödäkseen.
- Eipäs nyt hermostuta, mie sanoin, että ottakaa vain tuo nojatuoli tuosta ja käymme neuvottelemaan. Ulkona kun on alkanut sataakin noin vietävästi. Niin, juuri siitä vaikka se tuoli, se onkin mukava, entinen johtajan tuoli, kun hänet erotettiin ja virka siirrettiin pääkonttoriin kaupunkiin. Johtaja lähti yötä myöten pitäjästä mersullaan, olivat metakoineet koko yön, kun sen vaimo sätti sitä jostakin ja pakatakin piti nopeasti. Naapurit kertoivat kun kävivät ottamassa talletuksensa pois. Lienevätkö ryhtyneet sukanvarsikerääjäksi. Teillä onkin hieman erikoinen tapa pitää tuota sukkaa, eikös se vähän hiosta.
- Rosvo istui tuoliin, mutta sojotteli yhä aseellaan. Niinpä ehätin vielä jatkamaan.
- Herra taitaa olla niitä Taltoneita Eirasta.
- Eiku Eurasta, mies korjasi. Hän oli todellakin mies, kyllä sen äänestä erotti, ei enää murrosikänen, vaikka vähän ylä-äänisarjat olivat sellaisia, että tenorin puolelle menee jos kirkkokuoroon liittyy.
- Eikös se ole sieltä Turun suunnalta. Täältä Lapin itärajalta katsoen ei sillä ole niin väliä. Syrjässä on kumminkin. Mie vaan ajattelin sitä Eiran pahamaineista rikkaiden poikien jengiä, joka kulki aikoinaan pitkin Helsinkiä pieksemässä muita ihmisiä henkihieveriin aivan kuin antiikin patriisipojat aikoinaan.
Ei se mitään sanonut. Niinpä jatkoin.
- Vai Eurasta. Eikös siitä tehty oikein elokuvakin...
- Joo, mutta minä...
- Niin ja siitä sitten tuli rahaa niin, että tultiin ihan tänne asti incognito säästöjä tuomaan turvalliseen pankkiin. Kyllä meidän holviin mahtuu. Pankinjohtaja kun tyhjensi sen lähtiessään.
- Oikeastaan minä...
- Niin kukapa se nykyaikana käteistä. Emme mekään. Ensin pantiin rahat seinään, kattokaapa tuonne sateeseen. Kylässä ei ole kuin muutama sata asukasta, ja puolet niistä jonottaa tuolla sateessa ainoalla pankkiautomaatilla, jota emme viikonloppuna viitsi paljon täytellä vasta maanantaina puolen päivän aikaan. Ja meillä on täällä pankissa niin mukavaa. Eiköhän oteta muuten kahvit ja pullat, minulla on ne tuolla keittiössä valmiina kun ajattelin anopin illalla yllättää osuuskaupan viinereillä. Jos ette osoittelisi tuolla niin saataisiin edes tämä asia hoidetusti. Kahvia kun ei kannata pitkään liedellä viivyttää, e-vitamiinit tuhoutuvat. Ja sitten tulee pää kipeäksi, eikö muuten nuo sukkahousutkin vähän kiristä. Oottakaa ny ihan hetkinen ja rauhassa.
- Huutelin sitten keittiöstä, kuinka pankkiautomaateistakin nyt aletaan luopua, ovat ajat semmoiset, ja ne ovat käymässä kalliiksi, kun niille ei oikein niitä nostomaksujakaan uskallettu laittaa ja ihmiset hoitavat asiansa itse omilla tietokoneillaan. Että atk-alalle olisi kannattanut mennä. Vaikka eipä se taida olla pankkiryöstäjänkään asiat nykyään kunnolla, kun meillä ei paljon tuota rahaa ole. Parempi vaan niitä kukkakauppoja, huoltoasemia ja semmoisia kuin pankkeja.
- No tässä ne sumpit sitten on ja kyllä on hyviä nämä osuuskaupan vadelmaviinerit. Etelän hedelmiä, niin kuin täällä päin tavataan sanoa. Niin että nyt sitten lopetetaan tuo pankkikortilla seinän kutittaminenkin ja siirrytään luottokortteihin. Ei ole teidän kuvaa vielä semmoiseen pyydetty, on vaan noita Marimekkoa ja akuankkoja. Onkos teillä jo sitä Visaa tai Master Cardia?
- Minä kyllä... mies aloitti heilutellen pyssyään.
Päätin keskeyttää hänet, vähän turhankin tylysti.
- Kyllä se nyt on niin, ettei pyssyllä enää saa akkaa eikä rahaakaan. Se on parempi vaan ottaa ne sukkahousut pois ja juoda nämä kahvit. Minä vähän kerron näistä palveluista. Teidänkin pitäisi siirtyä luottokorttipetoksiin, molemmat Visa ja Master Card käyvät siihen oikein hyvin. Amerikassakin junaryöstöt ovat loppuneet ja niillä on kaikilla Pony Expressin kuvalla varustettu American Express. Luittekos te veljekset Aku Ankkaa. Tai ei kai teillä paljon luettu, kun se oli niin paha se teidän Vesa-Matti isänne. Siinä oli sitten ilikiä ihiminen. Ei pitäs semmosia isiä olla lainkaan, siinä kyllä feministit ja Vatikaani on yhtä mieltä. Miten tuo alkaa naurattamaan tuo juttu feministeistä ja Vatikaanista. Mikä ei kuulu joukkoon, Pelikaani, Tshingis-kaani, Vatikaani ja feministi? No, oli vähän helppo.
- Mutta odotapas minä otan näitä esitteitä. Onko sitä paljonkin jäänyt säästöön niitä leffatuloja ja sitten olen lehdistä lukenut että keikkaa on muutenkin pukannut. Että jos tämmöinen rahastoratkaisu olisi mahdollista. Tämä on semmoinen ratkaisurahasto, joka itsensä Nallen suosittelema. Siihen vain pitää Nallen pankkiin olla vähän enemmänkin käteistä. Että mikä näistä eniten kiinnostaisi?
- Mies meinasi tukehtua pullaansa, sillä hän oli nostanut sukkahousuja niin, että ne kutittivat nenän alta. Miehen yskänkohtaus oli aika pahan kuuloinen.
- No, enkö minä jo sanonut, ettei sukkahousuja tuolla lailla. Mutta kukas se sieltä tuleekaan sateesta tänne ellei komisario Mutikainen...

[Otteita Ilmi Anto Ottolan kuulustelupöytäkirjasta 1.8. 2004]

Ei kommentteja: