maanantaina, syyskuuta 22, 2014

R.I.P Peter von Bagh


Elokuvaan lonkalta yhdistettävistä henkilöistä Suomessa on ollut aina - vertaan tätä omaan tietoisuuteeni - yksi ylitse muiden, Peter von Bagh.

Tänään saapui tieto Petterin poismenosta viime keskiviikkona. 40 tietokirjaa ja se kompilaatiodokumenttielokuvaa käsittelevä väitöskirjakin, käsittämätön määrä radio- ja televisio-ohjelmia ja ohjelmasarjoja, elokuvia sekä henkilökohtainen läsnäolo juontajana, vetäjänä, haastattelijana, haastateltavana - you name it.

Kaiken takana on valtava työmäärä ja väsymätön intohimo elokuvaan. Eikä se sammunut hetkeksikään. Hän todellakin "kuoli saappaat jalassa", kuten kollega Antti Alanen tiedon saavuttua tuoreeltaan kommentoi. Antti oli toisena toimittajana työstämässä laajaa Citizen Peter -teosta jokin aika sitten.

En koskaan ollut missään Petteriin liittyvässä sisäpiirissä. Tulimme silti hyvin toimeen ja tapasimme varmaankin joitakin kymmeniä kertoja erinäisissä elokuvaan liittyvissä riennoissa.

Vaikka jotakin olisi ohjelmakarttoihin merkittykin, koskaan nämä tapaamiset eivät olleet virallisia, vaan aina koskettavaa läsnäoloa huokuvaa osallistumista ja silloin kun siitä oli kysymys, sen kaikkein tärkeimmän eli yleisön huomioon ottaen osallistavaakin. Kyllä se rakkaus elokuvaan aina näkyi ja tuntui.

Tulimme vähän toisiamme tunteviksi tuttaviksi oikeastaan vasta Turun Suomalaisen elokuvan festivaalilla vuonna 2005. Jo ensimmäinen pitkän lounaan iltapäivä oli vähintäänkin riemuisa, vaikka asiallisetkin hommat hoidettiin iltapäivän päätteeksi.

Eräänlaisen synninpäästön elokuvatutkijana olin toki saanut jo aikaisemmin, sillä olin käsittämätöntä kyllä: "Elokuvatutkija, joka käy festivaaleilla katsomassa elokuvia." Elokuvista kun oli kyse, kenttätyöllä oli arvoa.

Petteriltä riitti myötämielisyyttä ja ystävällisiä sanoja tekemisiin tuli joskus julkisestikin Filmihullussa, areenalla, jossa henkilöön käypä ruoska ei ollut tuntematon sanailun instrumentti.

Tiesin sattumoisin, että voima oli myös fyysistä. Sain kerran Petteriltä kommentoitavaksi elokuvan maailmanhistoriaan liittyvän luvun saksalaisesta elokuvasta. Natsiajan elokuviin liittyvissä kohdissa, niissä, joissa hän oli eniten tuntenut ärsyyntyvänsä, pisteet oli vääjäämättömästi hakattu läpi hauraan paperin.

Mutta nyt: nostan hattua ja myöhemmin varmaan maljankin.