Bloggauksen historia

Bloggauksen esihistoria
Tim Berners-Lee (CERN) alkoi pitää loppuvuodesta 1992 listaa kaikista uusista saiteista sitä mukaa kun ne tulivat "on-line". Vanhin NCSA:n [The National Center for Supercomputing Applications' (University of Illinois)] arkistoitu "What's New" -lista saiteista on kesäkuulta 1993, jolloin myös Netscape ryhtyy kokoamaan mitä uutta-listaa. Tärkeä käänne blogien esihistoriassa tapahtuu, kun syyskuussa 1997 Slashdot alkaa julkaista uutisia nörteille.

Bloggauksen historiaa
Vuonna 1997 Internet oli täynnä kotisivuja (home page). Vuoden lopulla uudenlainen verkkokäyttäytyminen ja -käytäntö sai oman kutsumanimensä. Jorn Barger käytti ensimmäisenä termiä ”weblog” (suom. veppiloki) joulukuussa 1997. Siitä tuli kestävä ilmaus.

Infosiftin päätoimittaja Jesse James Garrett alkoi vuonna 1998 listata ”toisia samankaltaisia saitteja” [engl. "site" eli blogin sijoituspaikka tai asema Internetissä] sitä mukaa kun hän törmäsi niihin surffailessaan ympäri nettiä.

Marraskuussa 1998 Garrett lähetti tämän listansa Cameron Barretille, joka julkaisi listan yhä ilmestyvässä nettijulkaisussa nimeltään Camworld. Se sai "saittien" pitäjät lähettämään oman URL-osoitteensa Barrettille. Vuoden 1999 alussa listalla oli 23 ”weblogia”.

Yhtäkkiä yhteisö laajeni, sillä Cameronin listaa oli helppo seurata. Peter Merholz ilmoitti alkuvuonna 1999, että hän alkaa kutsua ilmiötä ”weblog” nimellä ”wee-blog”. [wee=käydä pissalla. To wee is often used by young children or when you are talking to them but it's also used colloquially by adults in very informal situations.] Tästä ilmaisusta syntyi lyhennys ”blog” ja sen päätoimittaja ”blogger”.

Bloggauksen maailma kasvoi nopeasti. Alkuvuonna 1999 Brigitte Eaton perusti listan, jolle yritettiin kerätä kaikki maailman blogit. Syntyi Eatonweb Portal. Listalle mukaan pääsemiselle oli yksi kriteeri: weblogin piti koostua päivätyistä kirjoituksista (”dated entries”). Bloggaajat (”webloggers”) aloittivat silloin keskustelun ja väittelyn siitä mikä ”weblog” oikeastaan on, eikä keskustelu ole sen jälkeen lakannut. Eatonin määritelmä päti, koska Eatonweb Portal oli kattavin kokoelma weblogeja.

Nopea kasvu vain kiihtyi, kun vuoden 1999 heinäkuussa syntyi satoja uusia weblogeja aikaansaanut ”rakenna-oma-weblogisi” –väline Pitas. Elokuussa Pyra julkaisi oman välineistönsä nimeltään Blogger, ja Groksoup pani alulle omansa. Weblogien luomisen helppous johti räjähdysmäiseen kasvuun.

Helmikuussa (12.2. 1999) Jeff A. Campbell oli perustanut oman sivustonsa nimeltä VelociNews, jossa yritettiin ratkoa oman blogin perustamisen ongelmia ja vuoden lopulla Dave Winer sai aikaiseksi ohjelman Edit This Page. Nämä palvelut olivat ilmaisia, ja kaikkien tavoitteena oli antaa yksilölle mahdollisuus helposti perustaa oma webloginsa. Dave Winerin monista yhtiöistä Userland oli alkanut jo huhtikuussa julkaista Scripting News -sivustoa. Saitti ja blogisisällön tuottamiseen tarkoitettua softwarea hän julkaisi mm. nimillä Manila ja Radio Userland.

Ensimmäiset weblogit olivat oikeastaan linkkilistoja. Ne sisälsivät vaihtelevassa määrin linkkejä, kommentaareja, henkilökohtaisia ajatuksia ja esseitä. Ennen näiden palvelujen syntyä weblogeja saivat pystyyn oikeasta vain ne, jotka osasivat rakentaa saitin. Weblogin pitäjän piti opetella koodaamaan webloginsa HTML-kielellä ja monet rakensivat omaansa atk-alan pitkän työpäivän jälkeen vapaaehtoisesti. Kuten monissa muissakin tekniikan kehityksen vaiheessa, asialla olivat entusiastit.

Monet nykyisetkin weblogit ovat oikeastaan muunnelmia noista varhaisista. Ne seulovat ja etsiintyvät vähän tunnettuihin mutta kiintoisin nurkkauksiin Internet-maailmassa ja kommentoivat sellaisia uutisia ja artikkeleita, jotka ovat huomion arvoisia.

Linkkien listauksiin liittyy usein päätoimittajan kommentaari. Niissä kiinnitetään huomiota esiin nostetun artikkelin hyviin ja huonoihin puoliin, ja tarjotaan uusia tarpeelliseksi katsottuja faktoja tai sitten yksinkertaisesti annetaan oma näkemys tai mielipide kyseisestä kirjoituksesta. Sarkasmi, ironia ja muut tyylilajit ovat usein käytössä, vaikka tietysti joskus riittää oman jyrkän EI:n ilmoittaminen.

Oleellista varhaisille weblogeille oli tiiviys. Erityisesti linkkien kommentaari oli jo tilapulan vuoksi tiivistettävä jopa siihen saakka, että siitä tuli monille eräänlainen tyylikeino. Jos aihetta oli pidempään kommentaariin, siitä tehtiin oma erillinen esseensä.

Näin varhaiset weblogin pitäjät olivat eräänlaisia Internetin tutkimusmatkailijoita, jotka surffasivat esimatkaajina cyberavaruudessa ja välittivät tietoa mielenkiintoisimmista, tärkeimmistä ja typerimmistä ilmiöistä niistä muille kiinnostuneille.

Oleellista on se, että he olivat osallistumassa ja luomassa uutta mediaa. Internet on tässä mielessä kaikkein demokraattisin media, avointa julkisuutta. Mielipiteen esittäminen ja väittelykin on osa demokraattista keskustelua, jonka pelisäännöt ovat rakentuneet käytännössä.

Bloggareilta ei ole puuttunut rohkeutta huomautella suuristakaan asioista. Siinä mielessä blogit muodostavat mahdollisuuden demokraattiseen ja riippumattomaan mediaan, jonka nopeus ylittää nykyisellään lähes kaiken muun median. Tämä nähtiin esimerkiksi II Persian lahden sodan aikana, jolloin sotapropagandan uutiset ammuttiin alas nimenomaan blogeissa ja uutissaittien keskustelupalstoilla.

Vuoden 1999 aikana osa blogeista alkoivat kehittyä itse asiassa jonkinlaisen nettilehden/journaalin suuntaan. Muotona olivat silloinkin lyhyet artikkelit – jos katsoo aikakauslehtien kehitystä, ne alkoivat samaan aikaan lyhentämään omia artikkeleitaan, mistä niitä muuten kritikoitiin ”sillisalaatti”-luonteensa vuoksi.

Toinen kehityssuunta oli toisten blogien henkilökohtaistuminen. Sitä voisi kutsua subjektiivisten blogien synnyksi. Ne alkoivat kirjata ylös usein useita kertoja päivässä bloggareiden omia ajatuksia päivän työstä, viikonlopuista ja reflektioista toisten kirjoittajien aikaansaannoksiin. Bloggaajat alkoivat verkottua linkittämällä omat kommenttinsa toisten kommentteihin: syntyi julkinen keskustelupiiri, jonka puitteissa järjestettiin myös tapaamisia.

Myös kaveripiirien oli helppo kommentoida edellisen tai tulevan illan tapahtumia blogien kautta. Tällaisten kolmesta viiteen blogiin koostuvista verkostoista, joissa kehuttiin ja haukuttiin tasaveroisesti, oli siemen myös eräänlaisen bloggareiden sisäisen tähtijärjestelmän syntyyn: tietyistä kirjoittajista tuli henkilökultin kohteita. Näiden kulttihenkilöiden määrä kasvoi tietysti sitä mukaan kun bloggareiden piiri kasvoi. Kun sitten blogilistoja syntyi, nämä olivat ikään kuin pakollista kauraa uusien blogien reunoilla, josta entistä useammin löytyivät linkit ”muihin weblogeihin”.

Varhaiset tarkkailijat seurasivat kiinnostuneina tämän yhteisön syntyä, jossa uudet tulokkaat viittasivat ja reagoivat niihin blogeihin, joita he lukivat useimmin ja jotka sitoivat itsensä näin kehittyvään yhteisöön linkkaamalla nämä blogit omassa blogissaan. Sosiologisesti (Maffesoli mielessään) voisi sanoa, että kyse oli oman heimon tunnistamisesta ja samastumisesta sekä kiinnittymisestä näin muodostuneeseen heimoon. Kyse on siis eräänlaisesta identiteetin muodostamisesta (löyhässä mielessä).

Blogien suosion kasvu perustui vapauteen. Niiden perustaminen oli helppoa, eikä niitä rajoittanut juuri mikään: ohimenevä ajatus, laaja essee, lapsuuden kokemukset, kuvat, reflektiot Internetissä ja sen ulkopuolella – kaikki oli mahdollista sijoittaa omaan blogiin.

Tälle henkilökohtaiselle bloggaamiselle täydennykseksi syntyi heinäkuussa 1999 eräänlaisen kollektiivibloggauksen mahdollistava Metafilter. Siinä annettiin ensiksi viitattavan saitin ”urli” (URL-osoite), toiseksi oman kirjoituksen (”entry”) otsikko ja kolmanneksi tilaa omalle kommentille ("commentary"). Näin ohjelman muoto loi järjestelmän: kyse on linkeistä muihin Internetin kohteisiin ja niiden kommentaatiosta.

Blogger ei tehnyt samanlaista rajoitusta. Monet ihmiset olivat valmiita luopumaan surffaamisen tuomasta rasituksesta ja tyytyivät esittämään oman mielipiteensä ilman sitä. Teksti syntyi ilman ylös kirjattua reflektiotakin Internetin maailmaan.

Juuri tämä kehityssuunta merkitsi siirtymää ”filtteri-tyylistä” ”nettilehti- tai nettipäiväkirjatyyliin” (englannin kielinen ilmaisu yhdistää nämä näpsäkästi, vai mitä sanotte termistä ”journal-style”).

Julkisuus on nykyisin valinnut puolensa termikiistassa: se preferoi weblogeista puhuttaessa "nettipäiväkirjaa" juuri sen vuoksi, että se on ensimmäinen assosiaatio nykytyylisistä blogeista.

Mutta sekä filtteri- että journaalityyli ovat elossa ja voivat hyvin. Blogi on tyylinäkökulmasta katsoen varsin helposti muokattavissa oleva käsite.

Siksi blogin määritelmä on yksinkertainen. Blogi on saitti, jota päivitetään säännöllisesti siten, että uusi materiaali sijoitetaan sivun ylälaitaan.

Valitettavasti filtterityyliä, siis sitä alkuperäistä, itse käsitteen luonutta blogikäytäntöä tämä myöhempi blogin yleismääritelmä ei kunnolla avaa. Siksi ei ole ihme, että asiasta väitellään.

Vanhan linkki-kommentaari –tyylin (=filtterityyli) edustajat eivät sulata helposti sitä, että journaalikommentaari-tyyli (=päivittäiskommentaarit) on saanut jalansijaa ja ohittanut yleisyydessä heidät.

Siksi näistä nimityksistä käydään jatkuvasti väittelyjä. Molemmat tyylisuunnat ovat varmasti tarpeen: filtterikommentaarit antavat informaatiota ja tarjoavat nettiseikkailuja niille, joilla ei ole aikaa tai halua tehdä sitä itse. Internet on niin laaja, ettei se voi olla kaikille tuttu. Nämä filtterikommentoijat ovat siksi tärkeitä ystäviä verkosta kiinnostuneille. Filtterikommentoinnilla voi olla myös poliittista merkitystä, sillä ne voivat [minun mielestäni parhaimmillaan] kehittyä mediakritiikiksi ja ”tutkivaksi bloggaukseksi”, joka rinnastuu jopa tutkivaan journalismiin.

John Hiler kirjoittaa artikkelissaan "Blogosphere: the emerging Media Ecosystem. How Weblogs and Journalists work together to Report, Filter and Break the News" kolmesta blogien tarjoamasta oppitunnista journalistille. Ensinnäkin blogit voivat olla todellakin se väylä jossa "uutiset breikkaavat". Siksi journalistien olisi syytä ottaa haltuunsa tämäkin median muoto. Opetus kaksi on se, että joistakin bloggareista todella tulee amatöörijournalisteja, josta seuraa uniikkeja eettisiä haasteita. Kolmanneksi: suurin osa bloggareista on enemmänkin kolumnisteja kuin journalisteja isolla J:llä.

Journaalikommentaarit voivat rakentaa ajatuksistaan ja reflektioistaan haluamansa verkoston, jota lukijoiden on mukavaa seurata. Yllättävää kyllä poliitikot ovat valinneet tämän tyylin ennen filtterikommentointia, jonka luulisi olevan käytännöllinen tapa reagoida yhteiskunnassa julkisiin asioihin. Ehkä journaalikommentaarien selkeästi ja käytännöllisesti myös Internetin ulkopuolelle sijoittuva luonne on vienyt poliitikkomme tällaiseen ratkaisuun. Filtterikommentointi jää väistämättä Internetin sisälle, Internetin julkisuuspiiriin.

Filtterityylinen blogi on kommenteissaan Internetin julkisuuspiiriin ensisijaisesti viittaava intertekstuaalisuutta hyväksi käyttävä saitti, jota päivitetään säännöllisesti siten, että uusi materiaali sijoitetaan sivun ylälaitaan

Journaalityylinen blogi on kommenteissaan joko kirjoittajan henkilökohtaiseen kokemuspiiriin tai sen ulkopuolelle - mukaanlukien Internet - ensisijaisesti viittaava saitti, jota päivitetään säännöllisesti siten, että uusi materiaali sijoitetaan sivun ylälaitaan

Näin blogikäsitteen kehityksen aloittanut ja siihen keskeisesti vaikuttanut filtterityyli on itse asiassa erikoistapaus journaalityylisestä bloggauksesta.

Molemmilla bloggaustavoilla on seurauksensa. Netissä surffaaminen ja tekstin tuottaminen kehittää luku- ja kirjoitustaitoa ja laajentaa henkilökohtaisia intressipiirejä. Se luo väistämättä yhteisöllisyyttä jopa niille jotka lukijoiden toivossa pitävät yllä ”vihabloggausta.” Ajatusten jakaminen kokemastaan, näkemästään, kuulemastaan ja lukemastaan on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. Sellaista pitää tukea.

Minne bloggaaminen on menossa?

Lokakuussa 2003 Association of Internet Researchers -konferenssissa Torontossa esitettiin paperi, jonka takana oli School of Library and Information Science at Indiana University jatko-opiskelijoita. Blogitutkimus tuli siihen johtopäätöksiin, että "haippi" ("hype") blogien ympärillä on liioteltua. Blogeilla tulee olemaan vain vaatimattomia pitkän-keston sosiaalisia ja intellektuaalisia seurauksia.

LÄHTEITÄ:

Barrett, Cameron: Anatomy of the weblog.

Blockstar, Timeline of Early Blogs

Blood, Rebecca: "weblogs: a history and perspective". 7.9.2000.

Bonus, Sabrina (Indiana); Herring, Susan (Indiana University); Scheidt, Lois; Wright, Elijah: Beyond The Unusual: Weblogs As Genre

Garret, Jesse James: Infosift. 22.11. 1999.

Timmermans, Tricia: A Short History of Blogging

Wikipedia-ensyklopedian hakusana blogeista.