maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

Huonoin mahdollinen hääpäivä


Ainakin siskoni mielestä vapunaatto on tunnetusti huonoin mahdollinen hääpäivä. Hän nimittäin antoi häälahjaksi lasit, johon merkkautti suurin valkoisin kirjaimin juhlallisen päivämäärän päivää aikaisemmaksi.

Kuultuaan hääpäivän todellakin olevan 30.4. hän selitti, ettei kukaan voi olla niin tollo, että menisi naimisiin noin älyttömänä päivänä. En keksinyt muuta sanomista kuin sen, että ottihan Adolfkin Evansa samana päivänä.

KuuKuun miesjengin mukaan hääpäivä ei ollut se älytön juttu, vaan naimisiin meno. "Sä menetät vapautesi. Älä ihmeessä mene naimisiin", pojat sanoivat minulle suoraan silmiin katsoen oluttuopposen äärellä. Ja matematiikan professori jatkoi: "Me tiedetään tämä. Me on oltu naimisissa."

Siviilivihkiminen oli koruton mutta karu. Vihkijän rinnalla leipäpappikin olisi ollut kuin tunteiden Puuhamaasta. Neljän virallistakin virallisemman todistajan kanssa - kälyn lisäksi paikalla olivat Lauri, Kata ja Tauno-Olavi - kiiruhdimme ravintola Eliteen häälounaalle.

Tarjolla oli tavallinen noutopöytä. Parikymmentä vierasta oli kutsuttu mukaan "kadulta" parin viimeisen päivän aikana sen mukaan, kuka sattui tulemaan vastaan. Käytännöllisesti katsoen kaikki kutsutut olivat mukana, nekin, jotka muuten vain sattuivat improvisoitumaan Eliteen lounaalle yhtä aikaa.

Siitä tuli vuosiksi traditio. Vapunaattona Eliten lounas seisovasta pöydästä, meille Nervanderinkadulle Museovirastoa vastapäätä jatkoille. Kumpaankin ja kummastakin tapahtumasta kukin sai tulla ja lähteä omiin juhliinsa iltapäivän edetessä aivan halunsa mukaan. No rules rules.

Aina kaikki eivät halunneet muualle, joten juhlat saivat jatkua, ei kuitenkaan niin että tytär häiriintyisi melusta.

Tytär oli syntynyt säädyllisesti vajaa puoli vuotta häiden jälkeen ja sai minulta, päin vastoin kuin äitinsä, sukunimeni ja kaksi etunimistäänkin kaksisataa vuotta aiemmin eläneen esiäitini Anna Regina Tikkasen (s. 1805) mukaan. [Uteliaat: Pielaveden Vanhan Pihan Tikkasia]. Äiti oli julkaissut yhden artikkelin omalla nimellään, eikä suostunut nimenvaihdokseen, vaikka olen aina epäillyt taustalla olleen feministisen ylpeyden. Muuten kaikki meni suunnitelmien mukaan ja näyttää yhä menevän. Ansiota tässä on enemmän siipallani, joka tosin on yhtä lörppö kuin minäkin.

Hauskaa vapunaattoa tutuille ja tuntemattomille! Ja kaikille hääpäivän kunniaksi, jos kohtalotovereita eksyy tälle sivulle!

sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

Viron etniset konfliktit

EDIT klo 17.30: Virolaisnäkökulmasta tapahtumia tarkastelee paikalla ollut Wili Jam. Hänkin harrastaa tätä omituista uuskieltä, jossa kansallisuudet kirjoitetaan isolla kirjaimella. [Nykyisistä opiskelijoistani lähes puolet kirjoittaa jopa tentissä kansallisuuksien nimet isolla kirjaimella!] Siihen ei ole mitään aihetta. Kansallisuus ei ole niin suuri asia, että se KANNATTAISI kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan aktiivit virittivät Perunatorille aikoinaan Viron lipun, tunsin pientä symbolista hyvinvointia. Asialla olleet pojat tekivät hienon tempauksen. Kansainvälisessä opiskelijaseminaarissa vitsailimme neuvostoedustajille, että kohta heidän maansa nimeksi voisi muuttaa Union of Socialist and Baltic Republics. Ei siis USSR vaan USBR.
Moskovalaiset eivät tykänneet. Keskustelimme virolaisten monarkistien kanssa ja laulelimme virolaisia lauluja - heillä oli lauluvihko mukana. Joistakin heistä on tullut varsin menestyksekkäitä poliitikkoja sittemmin.

Viron itsenäistyminen oli mukava asia, vaikka hieman hämmensikin etteivät virolaiset poliitikot olleet tyytyväisiä itärajaansa. Jättivät Petserinmaan kaihertamaan. Venäläisten asema arvelutti myös tällaisen vasemmistoliberaalin tarkkailijan mieltä. Narvasta olisi odottanut isompaakin ongelmaa. Onneksi ei tullut.

Mutta nyt ovat sitten saaneet sopan aikaiseksi. Vanha diplomaattien pelisääntö on, ettei toisten symboleihin saa kajota. Se on sotapropagandan keino.

Viron uusi hallitus opetti uudelle sukupolvelle, kuinka etnisen konfliktin saa aikaan niin halutessaan. Tönismäellä 60 vuotta seissyt kaksimetrinen neuvostosotilaan patsas, jonka hartiat ovat kapeammat kuin mallina tiettävästi olleen Kristjan Palusalun, joutui kaikkien näiden vapauden vuosien jälkeen Viron historiapoliittisesti valveutuneen hallituksen kynsiin.

Patsaan äärellä ollut vuosikymmeniä palanut "ikuinen tuli" sammutettiin jo vuosia sitten. Vironvenäläisille tämä Kaarlen kirkon ja Viron kansalliskirjaston välissä ollut kuvanveistäjä Enn Roosin ja arkkitehti Arnold Alasin patsas on ollut läheinen symboli.

Erityisesti toisen maailmansodan päättymispäivänä, siis voitonpäivänä fasismista, jota idässä on vietetty 9. toukokuuta, Tallinnan vapauttajien monumentti (Tallinna vabastajate monument), nykyiseltä kutsumanimeltään Pronssisoturi-patsasta (Pronkssõdur) on koristanut kukkameri.

Paikan pyhyyden tunteen nostattamiseksi on annettu ymmärtää, että sen juurelle on haudattu 13 taistelussa kuollutta neuvostosotilasta. Nämä sotilaat olivat ajamassa Tallinnasta pois natsimiehittäjiä.

Hallitus päätti siirtää patsaan pois. Tämä sytytti kytemistilassa olleet tunteet ja tuloksena oli mellakka, joka nopeasti on saanut etnisen konfliktin piirteitä. Asiaan liittyvät mielenosoitukset, provokaatiot, mellakkapoliisit, vesitykit, kumiluodit, jne. Yksi on kuollut, 60 vammautunut ja yli 600 pidätetty. Protestiaalto ja sen vastatoimet ovat edenneet ainakin kahteen Koillis-Viron kaupunkiin ilmeisesti narvalaisten voimien avustamana.

Symboleihin puuttuminen etnisen konfliktin yhteydessä tuottaa nopeasti diplomaattisen väliintulon. Duumassa Venäjällä on suunniteltu viisumikieltoa niille virolaisille poliitikoille, jotka ovat julkisesti olleet patsaan siirron takana. Venäjän parlamentin ylähuone suositteli yksimielisesti, että diplomaattisuhteet Viroon on katkaistava ja Venähän olisi ryhdyttävä muutenkin "ankarimpiin mahdollisiin toimiin Viron suhteen".

Liittoneuvoston mukaan siirron ajoittuminen juuri Voitonpäivän läheisyyteen "on vain yksi osoitus virolaisten tuhoisasta politiikasta, jota ylläpitävät nurkkakuntaiset natsikiihkoilijat". Samalla esitettiin jälleen syytöksiä EU:lle siitä, että ne sallivat jäsenmaassaan vironvenäläisten huonon kohtelun. EU:n vaitioloa ei katsota hyvällä. Venäjän ulkoministeri järkyttyi tavasta, jolla poliisi hajotti mielenosoitukset. Moskovassa zhirinovskilaiset liberaalidemokraatit osoittavat mieltä Viron lähetystön edessä: "maa sallii fasistien marssia kaduillaan".

Diktatuurit ovat aina pystyttäneet patsaita. Egyptin taidetta pyramideineen arvostetaan tästä huolimatta. Nationalistisesta vastakkainasettelusta huolimatta Aleksanteri II saa pitää patsaansa Helsingin senaatintorilla, eikä suomalaismielisten ole siitä syytä ryhtä kapinaan.

Kapinasta tuli mieleen vuosi 1918. Ilta-Sanomat julkisti taannoin SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialaisen anteeksipyynnön kirkolle vuoden 1918 tapahtumien johdosta. Yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä nykyisin visusti välttelevä yhteiskunnallinen keskustelija oli myöntänyt toimittajalle, että "kyllä se oli kapina". Siitä oli tehty oikein otsikkokin.

Toimittajan historiatiedot olivat hieman puutteelliset, sillä hän selosti, että "kapina" on "lähinnä oikeistolaisten käyttämä ilmaisu" vuoden 1918 tapahtumista.

Roskaa. Kaikki punikit nimittivät omaa kapinaansa "kapinaksi". Hienompi "luokkasota" otettiin käyttöön huomattavasti harvemmin, kunnes sovittelevat "veljessota", joka on nyt unohtunut, ja poliittiseen konsensuskäyttöön räätälöity "kansalaissota" tulivat yleisesti käyttöön - kansalaissodalla oli kyllä käyttöä jo sodan aikoihin, kuten Seppo Väisänen on osoittanut. Porvarit puhuvat tietysti "vapaussodasta", me tieteellisesti suuntautuneet "sisällissodasta" ja neutraaleimpaan mahdolliseen ilmaukseen mielistyneet "Vuoden 1918 sodasta".

Mutta kunnon punikit puhuivat aina "kapinasta" aina 1960-luvulle saakka. Sen vahvisti myös kouluaikainen historianopettajani ja luokanvalvojani Turo Manninen omassa väitöskirjassaan Jyväskylän yliopistossa vuonna 1978. Eli Matti puhui tällä kertaa ihan asiaa, vaikka vasemmalla kirkolle suunnatut anteeksipyynnöt kyseisen kapinan johdosta taidetaankin kuitata aika kitkerästi.

perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Kansan Uutisten historia

Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset täyttää 50 vuotta. Lehti syntyi kun Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat yhdistettiin, mutta Vasemmistoliiton synnyttyä lehti irtaantui vuonna 1990 kymmeneksi vuodeksi puolueista. Paluu puolueen helmaan tapahtui uuden vuosituhannen alkaessa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, tänään pitäisi olla lehden historian julkistaminen. Täytynee yrittää pistäytyä, jos paikat kestää.

Kyse on esseekokoelmasta, joka on saanut elokuvaan suoraan viittaavan nimen Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä 1957-2007. Toim. Veli-Pekka Leppänen. [Kansan Uutiset Oy, 2007.]

Lehti itseään aukeaa nettiin vain niukassa muodossa, mutta kyllähän tämän päiväisen, vuonna 1982 perustetun Kansan Uutisten Viikkolehden Outi Nyytäjän haastattelurepparin voi käydä lukemassa, vaikkapa vain synttärien kunniaksi:

Otsikko on ihan raflaava:

Dramaturgi Outi Nyytäjä
heiluttaa työläisyyden taistelulippua:
Luokkasopuilun aika on ohi


Jutun on kirjoittanut Kai Hirvasnoro. Hänellä on oma blogi Hirvasnoro Net, jota hän nimittää blogin luonteen vuoksi juttuarkistoksi.

Demarissa näyttää kirjasta olevan jo ihan hyvä Anu Hakalan juttu.

torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Sähkömetsä

Olin eilen Sähkömetsässä. Kokeellisen elokuvan ja videotaiteen taival on sitten pantu kahden kannen väliin. Mika Taanila, Hannu Eerikäinen, Kari Yli-Annala ja Perttu Rastas olivat kirjaansa eilen Orionissa esittelemässä. Ja kelpaahan sitä esitellä. Hyvin hajanainen kenttä on saatu näin peruskartoitetuksi. "Mapping" olikin termi jota Kari käytti omasta osuudestaan.

Ja kelpasi katsoa väliin laitettuja lyhytelokuvia.

Yhtä lukuunottamatta olin onnistunut ne näkemään toki aiemminkin. Se yksi oli Eino Ruutsalon Kinetiikkaa, joka oli lipsahtanut esitykseen, vaikka siellä olisi pitänyt olla saman tekijän tunnetuin "kokeiluelokuva", maailmallakin kiitelty ja palkittu Kineettisiä kuvia. Suoraan emulsiolle raapustettu Kineettisiä kuvia on kahden vuoden työn tulos. Jokainen ruutu - niitä on 8000 - on oma taideteoksensa.

Ruutsalo piirsi elokuvaansa ylös sen, mitä hävittäjälentäjä näkee matalalennossa. "En koskaan ole ollut näin lähellä maassa sotaa käyvää vihollista! Siinä se oli ohimenevänä nauhana. Kaikki oli nyt niin lähellä, että kokonaiskuva jotenkin katosi ja jäljelle jäivät vain yksityiskohdat. Selvinä, suurina kuvina ne nousivat esiin. Siitäkö se johtui, että tulin heidän asemiinsa takaa päin? Kun kaikki tuntui kuin pyörivän ympäri! Näin korsut, kaivannot, hiekkakumpareet ja hirsillä tuetut ampumahaudat. Näin yksittäisiä venäläisiä sotilaita; kun miehet ryntäsivät ulos korsuista. Eivät oikein tienneet mistä päin tullaan. Koneen meteli tietysti vain kuului! Päät kääntyili, miehet kääntyivät!", Ruutsalo kirjoitti itse kokemuksistaan Wasp-Fokkerin ohjaamosta ja varsinkin eräästä hänen tekemästään tiedustelulennosta Onihmajoelle.

En ole ehtinyt muuta lukea kuin Mika Taanilan artikkelin Seitsemännen taiteen sivullisia - kokeellinen elokuva Suomessa 1933-1985; siitä tuo Ruutsalo-sitaattikin.

"Kokeellinen elokuva" tarkoittaa Taanilaan mukaan "kaikkea riippumatonta, taiteellisesti haastavaa liikkuvan kuvan toimintaa, joka on pyrkinyt tietoisesti asettamaan kyseenalaiseksi totuttuja tapoja nähdä ja tehdä elokuvaa".

Näin laajasta näkökulmasta varhaisia "kokeellisen elokuvan" merkkejä olisi ehkä löytänyt enemmänkin kuin Armas "Ama" Jokisen Vappuhumua (1933), joka kertoo krapulaisen surrealistisista kokemuksista keväisessä Helsingissä. Tarkoitan elokuvien välikuvia, siirtymiä ja montaasilla tai muuten leikattuna tiivistetyn ajan kuvauksia näytelmäelokuvissa. Nyrki Tapiovaara on toki mainittu 1930-luvun lopulta, mutta ei oikeastaan paljoakaan hänen tavoistaan uudistaa näytelmäelokuvaa. Osa niistä lähenee kokeellisen elokuvan tapoja. Taanila pääsee vauhtiin Ruutsalo-kuvauksessa - Ruutsalo ansaitsee toki laajemmankin esittelyn ja tarkemmassa katsauksessa Pasi "Sleeping" Myllymäen elokuviin, joita on muistaakseni 44.

Kaiken kokeellisen jälkeen oli vatsa täynnä kiva istahtaa Orionin penkille uudestaan. Kävin katsomassa Ilmari Unhon Sillankorvan emännän. Kesti katsomisen.

***

Joka paikkaan koskee. Ja kun tiedän, että tällaisessa kivussa minulla on aika korkea kipukynnys - vuosien harjoittelua - niin se on aika kova juuri nyt. Tulisi jo lämmin, niin tämä sitkeä kolotus loppuisi hetkeksi. Minulle kyllä riittäisi vähemmätkin vuodenajat.

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

SEA 50 vuotta tänään

Työpaikkani Suomen elokuva-arkisto viettää tänään 50-vuotisjuhlaa.

Tapahtuman kunniaksi julkaistaan myös Sakari Toiviaisen teos Sata vuotta, sata elokuvaa. Siinä oiva lahja kaikille elokuvan ystäville.

Sakarin kirjanjulkistamiseen ehdin pistäytymään, mutta iltajuhla jää väliin. Tämä ei johdu siitä, että tuntisin nämä juhlat kannesta kanteen, vaan siitä, että pidän juhlinnan aikaan luentoa elokuvan ja historian välisestä suhteesta.

Jatkoille tietysti ehtisi, mikäli juhlaväen puvut eivät vie liian hienoihin paikkoihin syömään hanhenrintaa.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Muistilistaksi menoja

Menoja riittää: tänään Nyrki Tapiovaaran Juhan 70-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty juhlaesitys. Huomenna Sakari Toiviaisen suomalaisen elokuvan 100-vuotisen historian kunniaksi julkaistava kirja Sata vuotta – sata elokuvaa(SEA/SKS). Illalla olisi SEA:n 50-vuotisjuhlavastaanotto, jonne en oman luennon vuoksi pääse.

Ylihuomenna torstaina julkaistaan suomalaisen elokuvan avantgardea ja muuta kokeilevaa elokuvaa käsittelevä teos SÄHKÖMETSÄ - videotaidetta ja kokeellista elokuvaa Suomessa 1933 -1998.

Laitetaanpa näkyville sen artikkelit:

Mika Taanila: Seitsemännen taiteen sivullisia - Kokeellinen elokuva Suomessa 1933 – 1985. Ensimmäinen laajempi teosten ja tekijöiden kautta lähestytty artikkeli suomalaisen kokeellisen elokuvan historiaan.
Hannu Eerikäinen: Videotaide Suomessa: taiteen laidalla, eturintamassa vai ei-kenenkään maalla? Audiovisuaalisen kulttuurin tutkijan ensimmäinen laajempi aikalaiskatsaus (teksti kirjoitettu 1993) nuoreen suomalaiseen videotaiteeseen.
Kari Yli-Annala: Pieni jälkiteollinen tuotanto – taiteilijoiden liikkuva kuva Suomessa 1982 - 1998. Kuvataiteilija ja tutkija tarkastelee ruohonjuuritason audiovisuaalisen taiteen tuotantoa ja sen tekijöitä.
Perttu Rastas: Töpselitaide virtaa Suomeen. Pitkän linjan organisaattori muistelee missä on ollut mukana ja etsii vastausta kysymykseen miksi video- ja mediataiteen asema Suomessa on poikkeuksellisen vahva.

Tuu jakamaan pipareita!

Tästä päivästä lähtien Helsingin keskustassa partiolaiset jakavat piparia, varoitteli aamun lehti (HS).

Kotisivujen mukaan "särmästi pukeutuneet" tekevät hyviä töitä, "auttavat vaikka kauppakassien kantamisessa tai nostavat lastenrattaat ratikasta".

Siniset kaulahuivit siis jalkautuvat. Punaisia kaulahuiveja ei näe enää edes Suomen Demokratian Pioneerien liiton kotisivuilla - tai sitten sen harvat kuvat olivat liian pieniä aamurähmäisille silmilleni. Liekö niitä olemassa? Klandestiinit toiminnot sentään on kirjattu:

- Askartelua
- Leiritoimintaa kesällä ja talvella
- Toimintaa rauhan puolesta
- Monipuolista kulttuuritoimintaa
- Toimintaa ympäristön ja luonnon hyväksi
- Toimintaa lasten oikeuksien puolesta
- Apua heikompiosaisille
- Leikkejä ja pelejä
- Toimintaa verkoissa
- Sirkustelua ja radiotoimintaa
- Matkustelua ja leirejä ympäri maailmaa
- Toimintaa merellä ja järvillä
- Retkiä ja tutustumiskäyntejä
- Eräretkeilyä ja seikkailukasvatusta
- Yhteiskunnallisiin asioihin tutustumista
- Suuria lasten ja nuorten joukkotapahtumia
- Nukketeatteritoimintaa

Kaiken mottona on: "Tuemme järjestömme toiminnassa mukana olevien lasten ja nuorten kasvamista aktiivisiksi ja herkästi tunteviksi aikuisiksi, jotka muistavat lapsuuden elämänsä onnellisena ja kauniina aikana."

Jos vanhat kommunistijärjestöt kasvattavat "herkkiä aikuisia", on katsottava sillä silmällä myös mitä SDP:n "ukkopuolueen" ja "vanhojen kotkien" siipien helmassa toimivat sosialidemokraattien Nuoret Kotkat tarjoavat lapsille: "[H]auskaa tekemistä ja uusia kavereita. Toiminnassa on turvallista olla, sillä lasten mukana on aina aikuisia ohjaajia. Kotkatoiminnassa lapset toimivat ryhmissä, joissa kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa. Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä, eikä ketään kiusata. Nuoret Kotkat haluavat puolustaa lapsia Suomessa ja muualla maailmassa. Tätä työtä tehdään usein yhteistyössä erilaisten järjestöjen kanssa."

Pioneerit veivät kyllä vasemmistossa esittelyn 6-0. Nuorilla Kotkilla on nettilinkkinä myös tapahtumakalenteri 2007, vaikka sen saatesanoissa vielä nyt sanotaan: "Vuosi 2006 alkaa olemaan lopuillaan ja on aika suunnata katseet vuoden 2007 tapahtumiin." Itse linkistä sitten löytyi jo toimintaakin, joten on toimistolle sähköt vedetty.

Kepulta en onnistunut varhaisnuorisojärjestöä löytämään. Keskustanuoriin voi liittyä 15-vuotiaana kuten Kokoomusnuoriinkin, jotka sentään tavoitteensa listaavat selkeästi:

- yksilönvapauden ja valinnanmahdollisuuksien turvaaminen
- eettisesti oikeudenmukaisen markkinatalouden edellytysten edistäminen kestävää kehitystä kunnioittaen
- oikeudenmukaisen oikeusjärjestyksen sekä jokaisen yksilön perusturvallisuuden takaaminen
- isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen ja kansallisen kulttuurin ylläpitäminen
- kansainvälisten päätöksentekojärjestelmien vahvistaminen ja globalisaation edistäminen rauhan-omaista kansainvälistä yhteistyötä ja hyvinvointia lisäävällä tavalla
- koulutuksen ja sivistyksen vaaliminen
- suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden edistäminen ja
- kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän vahvistaminen ja nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen ja vapaan kansalaistoiminnan kehittäminen sekä sille perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan ja nuorten elinolojen kehittäminen.

Keskustanuorien ohjelma ja periaatteet olivat yhtä kapulakielistä pikkupolitikointia ja mikä parasta, vielä sekavammin esitetty kuin muilla. Eli vain innokkaimmat kelpaavat mukaan.

Olen tietysti väärässä, mutta onko nyt niin, että porvaristo luottaa kodin ja koulun kasvatukseen, eikä porvarillisia poliittisia varhaisnuorisotoimintoja ole olemassa? Että se piparipartio jää ainoaksi?

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Uusi kirjastolainasi

Uusikaa nyt lainanne. Minä en muistanut. 13,60 e.

Töppäsin vielä rastiessani lainoja. Kolme jäi vahingossa näin uusimatta ja kuten summasta näkyy, uusimisen raja meni umpeen eka satsilla. Eli niistä menee maksua vielä huomennakin, kun ei enää voi uusia.

Miksi näitä rästejä ei voisi maksaa netissä saman tiensä? Tosin puolet suomalaisista pankeista kuuluu olevan solmussa muutenkin, joten tänään ei sekään onnistuisi. Niin kuin ei perjantai-iltana kirjojen uusiminen.

Voi elämän kevät!

Porvarihenki, johda sinä meitä

Vanhaa virttä on syytä veisata, kun lukee tämän päivän uutisia. "Mitään yhteisiä porvarihengen julistuksia ei tarvita", pääministeri sanoi Kepun puoluevaltuuskunnassa (HS 22.4., A5, Jaakko Hautamäki).

Mutta kyllä uuden, entistä rajumman vastakkainasettelun aineksia löytyy. Itse asiassa samalta sivulta löydämme kovuutta Saksassa opiskelevan valtiovarainministerin (HS 22.4., A5, Hanna Kaarto). "Jos valtiovarainministeri epäonnistuu, ihmiset voivat kärsiä siitä pitkään", Katainen sanoo kuin ennustuksena.

Kataisen kovuus näkyy uusissa retorisissa avauksissa. Hänhän on retoriikan mestari, vaikka nyt tietysti pulassa, kun pitää opetella uusi. Ruotsalainen Anders Borg oli toiminut opettajana, kun Katainen loihe lausumaan, että "sosiaaliturvaa täytyy uudistaa, koska se on teollisuusyhteiskunnan jäänteitä".

Työntekoon täytyy siis "kannustaa enemmän". Se tarkoittaa työttömyysturvan reaalista huonontamista, ei mitään muuta. Sillä ei tule yhtään työpaikkaa lisää. Porvarihenki ei ole koskaan ilmestynyt porvareille ja kertonut heille, että työntekoon kannustavat työpaikat, vapaat työpaikat, joihin palkataan myös työttömiä.

Eivät mitkään kvasikannustukset, jotka ovat rikollista retoriikkaa köyhissä oloissa eläville työttömille.

Katainen toistelee Berliinissäkin tätä hallitusneuvotteluissa opeteltua pellevirkettä, että täällä on "todella hyvä henki".

Kansainväliset kollegat ovat realistisempia: "Tämä on ainoa paikka, missä sinua ymmärretään."

Ei näytä kyllä olevan aihettakaan laajempaan ymmärrykseen. Tältä puolelta.

Porvarin Henki
(lauletaan Totuuden hengen sävelellä)

1.Porvarin Henki, johda sinä meitä. Etsiessämme valkoisuuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, vaurautemme siunaa.

2.Kaikessa näytä käsiala Jyrkin, mahtavan, viisaan, porvarien suojan. Kollegan luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät.

3. Tämä henki on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme. Armosi, Matti, anna voimaksemme, uudista meidät.

4.Anna nyt, Jyrki, valos meille hohtaa, anna sen meitä Matin kotiin johtaa. Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,voittamaan auta.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

300

Zack Snyderin 300 on elokuvateattereissa. Kommentoin itsekin elokuvan väkivaltateemaa, kun Ilta-Sanomat viikko sitten kyseli siitä. Viikonlopun lisukelehteä ei nettiin ilmeisesti sijoiteta, joten Kari Salmisen laajaan jutturypääseen en toimivaa viitettä saa aikaiseksi. Paperiversio on mennyt siivousintoisten mukana paperinkeräykseen,

Mutta pieni hyvä työ sentään mahtuu mukaan. Taannoin törmäsin tuttavaani jo vuosien takaa, radiotoimittaja Jarkoon karaokebaarin iltapäivässä. Kun sitten pöytään istahti laulajanimimerkki Tepa, muistin, että mieshän on Sparta-asiantuntija.

Yhytin miehet keskustelemaan markkinoille juuri tulevasta Sparta-elokuvasta - asia, joka oli kröhöm hröhöm molemmille uusi - ja tässä on tulos: Testosteronia Thermopylaissa. Kuunnelkaapa Sparta-myyttinne vakiinnuttaneet. Asialla siis Ylen Radio1, ohjelma Kultakuume.

Töitä pitää tehdä.

Ulkoministeri Ilkka Kanerva aloitti ensimmäisen työpäivänsä hymistelemällä Natoa Tukholmassa. Aikaa oli niukasti, sillä ulkoministeri saapui ensimmäiseen työtehtäväänsä myöhässä.

Syy oli siinä, että ulkoministeri myöhästyi lentokoneesta Helsingissä. "Mutta vain viisitoista minuuttia", kuului selitys.

Toivottavasti työnantajan edustajat Halonen ja Vanhanen antavat sapiskaa tälle keltanokalle ja opettavat talon tavoille. Ei myöhästelyjä, eikä saa notkua vesiautomaatilla. Töitä pitää tehdä. Ja myöhästely vähennetään palkasta, luonnollisesti.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

SEA:n kesä

SEA:n kesäohjelmisto ei ole vielä nettisivuille ehtinyt, mutta vihko on jo ilmestynyt.

Tärkeää on tietää jo nyt, että elokuvateatteri Orion on suljettu remontin takia 25.6.-6.8.2007 välisen ajan.

Kesäkauden henkilöinä esillä ovat Philippe Noiret, Jörn Donner (retrospektio!), David Lynch, Gian Maria Volonté, John Wayne, Katherine Hepburn ja Buster Keaton sekä Oliver Hardy ja Stan Laurel. Ken osaa kaikki yhdistää joihinkin näkemiinsä elokuviin on peruskurssinsa käynyt, varsinkin jos arvaa, ketkä näistä sen 100 vuotta tänä vuonna täyttävät.

Elokuvavuosi 1957 oli harvinaisen hyvä. Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti ja Mansikkapaikka - ne todellakin tulivat ulos samana vuonna, Michelangelo Antonionin Huuto, Louis Mallen esikoispitkä Hissillä mestauslavalle, Francois Truffautin Vintiöt, Akira Kurosawan Seittien linna ja Grigori Kozintsevin Don Quijote ovat vuosikerran loistavia esimerkkejä. DVD:t voi näiden ajaksi jättää hyllyyn kasvamaan korkoa.

Ja listaa voi jatkaa ilman vaikeuksia: Mark Donskoin ukrainalaiskertomus 1830-luvulta, Kallis hinta, Andrzej Wajdan Puolan vastarintaliikettä Varsovan kapinaa 1944 kuvaava Kanal - kirottujen tie ja Roman Polanskin hassunhauska tragikomedia Kaksi miestä ja kaappi. Kun tähän lisää David Leanin Kwai-joen sillan ja Douglas Sirkin Tuuleen kirjoitetun, ymmärtää, miksi vanhat filmihullut kaipaavat niin usein vanhoja aikoja takaisin.

Ei hätää, SEA säätää. Nuo kaikki tulevat kesäohjelmistossa uusien sukupolvien katseltavaksi - aiemmin ne nähneethän tulevat muutenkin verestämään muistojaan näistä kuolemattomista klassikoista. Helsinkiin pääsee jalan, pyörien tarakalla, mopedilla, junalla, bussilla ja lentokoneella. Kesällähän tänne kannattaa muutenkin tulla käymään.

Uusia klassikoita esittelee Sähkömetsä II (Eija-Liisa Ahtila, Sami van Ingen, Helsingin elokuvapajaa, Seppo Renvall, Veli Granö, Ilppo Pohjola ja Jimi Tenor-elokuva Sähkö). Taanilan Mika niitä on koonnut ja esittelee myös, kun on kohta ilmestyvään kirjaankin kokeilevaa elokuvaa tutkinut.

Oman jykevän filmirullapinonsa Orioniin toimittavat myös elokuvatietäjistä wizardeimpiin kuuluvat Lauri Lehtinen ja Antti Suonio, joiden kokoama kevään sarja Italialaisen elokuvan salainen historia jatkuu kymmenellä elokuvalla. Niitä voi olla hankala muuten elämystää ja kokea. Verta asfaltilla, Jepari ryysyissä, Sormi liipasimella, Mustan piraatin kosto, Troijan urhot, Herkules ja rakkauden kuningatar, So Sweet and So Perverse, Terrori 2000, Senaattori eksyy erotiikkaan ja Starcrash ovat nimikkeet. Minä tiesin niistä nimikkeinä viisi tai kuusi.

Lauri Tykkyläisen ja Raimo Siliuksen Tampereen elokuvajuhlille rakennetut Mannerheim-paketit tulevat nekin Arkiston aarteina esitykseen perinteiseen tapaan. Kadettiunivormut päälle ja Orioniin.

Kohtapuoliin tarkempi ohjelma ilmestyy myös SEAn kotisivuilla.

Tämä on siis halpaa huvia. Kun on lunastanut neljällä (4) eurolla puoli vuotta (6 kk) voimassa olevan kantakortin, pääsee jokaiseen näytökseen neljällä (4) eurolla. Alle 12-vuotiaat maksavat 2 euroa näytöksestä. Joskus harvoin tulee ohjelmanmuutoksia teknisistä syistä, eikä kaikissa elokuvissa aina ole suomenkielistä tekstiä - vihkossa on maininta tekstityksistä kunkin elokuvan 1. esityksen yhteydessä.

Elokuvateatteri Orion sijaitsee Helsingissä, Eerikinkatu 15, puh. 61540201.

[Disclaimer: Myös muut Suomen paikkakunnat ovat erittäin hienoja kesäpaikkakuntia. Mutta stadi donkkaa tykimmin.]

Aamulla puoli kuusi

Mitä heviä minä teen ylhäällä aamulla kello puoli kuusi?

Ah niin, piikkipyörylä.

Ehkä luen kuitenkin tuon lehden ensin.

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Kanervan-Väyrysen hallitus

Kanervan-Väyrysen hallitus saa tänään kruununsa jalokivet puoleen päivään mennessä. Nyt nimitettävänä ovat Kepun ministerit.

Miksikö tuollainen nimi eikä perinteisesti Vanhasen II hallitus?

No tietysti siksi, ettei kukaan puhu Vanhasesta, jos Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen ovat samassa hallituksessa. [Paitsi jos on Merikukka.]

Mutta oikeasti. En usko, että kepulla riittää sinni tähän yllätykseen. Vaikka tosiasia on, että negatiivinen julkisuus asian ympärillä laantuisi alle viikossa.

Politiikkaa tehdään kuitenkin sitä lyhyemmällä perspektiivillä. Siksi tällainenkin arvailu ei ole täysin dorkaa. [Taittajan huomautus: On se.]

Yllätyksiä on jo tullut. Ulvilasta kotoisin oleva taloussihteeri Anne Holmlund valitaan sisäministeriksi Kokoomuksen mandaatilta.

Reckless Love

Huomista luentoa tehdessä piti vähän juutubeta.

Reckless Love tulee Kuopiosta. Serkun poika siinä soittaa täyttä päätä. Äänityksen taso näissä tubetuksissa ei ole huimaavaa, mutta menosta kyllä saa käsityksen.

Bändi näyttää tulevan keikalle Helsinkiin 21.05.2007. Paikka On The Rocks.





maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Seikkailujen aikaa

Elämme seikkailujen aikaa. Eikö Ilkka Kanerva ulkoministerinä ole siitä osoitus?

En tiedä moniko seurasi kevään iloksi tullutta sarjaa Monte-Criston kreivistä. Ranskalaisetkin osaavat seikkailupolitiikan! Tämän fantastisen tarinan ytimessähän on oikeudenmukainen kosto, hyvitys ja erinäisten asioiden takaisinvaltaus. Menneen ajan politiikkaa siis. Nykyään tämä kaikki tehdään veronalennuksilla.

Kuin hallitusohjelman terävöittämiseksi, YleTeema laittaa maanantai-iltojen iloksi Victor Hugon romaanin pohjalta tehdyn tv-sarjan: "Kurjat on kertomus yhteiskunnan polkemista ihmiskohtaloista, lain epäoikeudenmukaisuuksista, viattomien kärsimyksistä ja elämän kurjuudesta, mutta myös uhrautumisesta ja velvollisuudentunnosta, rakkaudesta, kunniasta, rohkeudesta ja kyvystä antaa anteeksi.

Tarinan päähenkilö Jean Valjean vapautuu 20 vuoden jälkeen vankilasta, jossa hänestä on tullut moraaliton ja raakalaismainen varas. Erinäisten tapahtumien kautta hän alkaa kuitenkin hiljalleen löytää kadonneen omatuntonsa ja päättää aloittaa uuden elämän." [Kappalejakoa hieman korjailtu.]

Tarina on tietysti vanhanaikainen, sillä nykyään uutta elämää ei enää voi aloittaa. Ainakaan jos on yli 35-vuotias. Tämä ikäraja on laskemaan päin.

Hugon romaaneista on tehty joukko elokuvia. Ranskalaisen elokuvan ensimmäinen suuri kansainvälinen menestys oli juuri Albert Cavellanin Les Misérables (1911-12). Notre Damen kellonsoittajasta on useampikin versio, Adèlen tarinasta yksi. Harvinaisen kuvauksellista ja kuten tulkinnoistani huomasitte, ajankohtaista symbolista tekstiä.

Kurjat 1-4 (Les Misérables)
Maanantaisin 16.4. alkaen klo 18.30, uusinta sunnuntaisin klo 14.35

Ylen edellä linkatusta esittelystä:

16.4. klo 19.30, osa 1/4:
Victor Hugon mestariteoksen filmatisointi parannuksen tehneen entisen vangin Jean Valjeanin taistelusta vääryyttä vastaan.

30.4. klo 19.30, osa 2/4:
Valjean paljastaa henkilöllisyytensä pelastaakseen viattoman miehen. Kotikaupungissaan hän lupaa Fantimelle pelastaa tämän tyttären. Javert haluaa estää lähdön ja Valjean joutuu pakenemaan.

7.5. klo 19.30, osa 3/4:
Thénardier järjestää Valjeanille ansan. Javert ottaa rikolliset kiinni ja huomaa pelastaneensa Valjeanin, joka taas kerran joutuu pakenemaan.

14.5. osa 4/4:
Valjean liittyy kapinallisiin ja pelastaa vainoojansa hengen. Kapina kukistetaan ja Valjeanin tie vie viemäreihin ja viimeiseen kohtaamiseen Javertin kanssa. Eponine kertoo Mariukselle totuuden Cosettesta.

Siinä se on

Siinä se on! Nyt rakentamaan suosikkilistaa Matti Vanhasen "tärkeintä on, että on kivaa" -hallituksen (järjestysnro II) ministereistä. [EDIITTEJÄ ON LISÄILTY UUTISVIRRAN ANTIEN MUKAAN]

Ministeripostien alle rakennettu lista on kopsattu Yleisradiosta. Se kuvastaa näkemystä myös ministeripaikkojen tärkeysjärjestyksestä!

Voimme vain ihmetellä, että ympäristöministeri on Kepulle maatalousministeriä tärkeämpi?

Tai että Kokoomuksen kokemuksella juuri ulkoministerin paikka on tärkeä - kuka on Kokoomuksen Venäjä-ekspertti? [EDIT: Kuinka minä saatoin unohtaa Ilkka Kanervan Venäjä-kontaktit.] Kataisen meriitti on tähän mennessä ollut poseeraaminen valokuvaajille Merkelin vierellä konservatiivien pikkujouluissa tai joissakin muissa pippaloissa. [EDIT: Katainen otti paikkansa valtiovarainministerinä - mutta joutuuko hän vaihtamaan KOKO retoriikkansa?]

[Tässä olisi ollut hirnunnan paikka Alexander Stubbille, mutta, mutta... Miksi hän ei ole - pikavoittoja etsivän näkökulmasta selvästikin väärästä puolueesta huolimatta - kasvattanut itsestään vakuuttavaa ulkopoliitikkoa EU-vuosinaan.]

Vain Kokoomus voisi asettaa sisäministerin paikan opetusministerin edelle! Voi opetusalan alennustilaa.

Listan viimeisimmät puhuttavat koko maan poliittisen laman vuoksi.

Katsokaa itse: maatalous- sekä kunta- ja hallintoministeri ovat rankingin peränpitäjät Kepulla.

Onko joku yllättynyt siitä, että Kokoomuksen listan viimeisin on peruspalveluministeri? Toiseksi viimeinen on asuntoministeri, vaikka olisi sen verran jumalia suonut olevan olemassa, ettei taas saada kokoomuslaista asuntoministeriä. Edellisestäkään markkinoiden vapahtajasta (Rusanen) ei ole vielä toivuttu!

Näin alas rankataan kunta- ja maakuntahallinto, peruspalvelut ja asuntoasiat.

Miksikö? No, juuri ne ovat ihmistä lähellä jokapäiväisessä elämässä.

Voi voitettuja! Viherporvarihallitus on Pyrrhoksen voitto.

Mutta varmaankin näistä kommentteja riittää...

Keskusta

Pääministeri Matti Vanhanen
Elinkeinoministeri
Ympäristöministeri
Väyläministeri
Ulkomaankauppaministeri
Sosiaali- ja terveysministerin
Maatalousministeri
Kunta- ja hallintoministeri

Näitä ei tarvitse enää arvata:

Kokoomus
Ulkoministeri Ilkka Kanerva
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Sisäministeri Anne Holmlund
Opetusministeri Sari Sarkomaa
Viestintäministeri Suvi Lindén
Puolustusministeri Jyri Häkämies
Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Peruspalveluministeri Paula Risikko

Vihreät
Työministeri Tarja Cronberg
Oikeusministeri Tuija Brax

RKP
Kulttuuriministeri Stefan Wallin
EU- ja ulkomaalaisasiat Astrid Thors

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Paketti koossa

EDIT: Työministeriö hajotetaan into pieces. Ensi vuoden alusta maassa aloittaa uusi, superministeriöksi ylennetty kauppa- ja teollisuusministeriö. Siinne siirtyvät työvoima-asiat työministeriöstä, aluepolitiikka sisäministeriöstä ja tekijänoikeuskysymykset opetusministeriöstä. EDIT ENDS.

Muutenkin paketti alkaa olla koossa. Hallitusta muodostava Matti Vanhanen sanoo, että veroja kevennetään vuoteen 2011 mennessä 1,8 miljardia euroa. Menoja lisätään 200 miljoonaa vähemmän kuin mitä Kepu vaalikampanjassa lupasi eli 1,3 miljardia euroa. Näyttäisi, että valtion vihaajapuolue Kokoomus on niskan päällä.

Hallitusneuvotteluissa on päästy sopuun myös 250 miljoonan euron huononnuksista. Tai kuten Vanhanen sen sanoo: "Sen päälle tehdään jonkin verran olemassa olevista menoista sisäisiä siirtoja ja uudelleen kohdennuksia 250 miljoonan euron edestä." Kun jakajina ovat Keskusta ja Kokoomus, niin keneltä nämä 250 miljoonaa ovat poissa, ja kuka ne saa?

Ansaintalogiikka puree myös siinä, että valtion talous tulee olemaan ylijäämäinen. Toisin sanoen me palkansaajat maksamme ylimääräistä. Rahaa sijoitetaan valtionvelan maksuun.

Lehdet kirjoittavat Töölön "nuorista" sosialisteista, oikeistodemareista, jotka kannattavat Natoon menoa. Tärkeämpää olisi ehkä sittenkin kirjoittaa tästä: eilisten neuvottelujen jälkeen "Nato-kirjaus" on paljon selkeämpi kuin aiemmin, Ilkka Kanerva kehaisi.

Hyvääkin kuuluu. Pikkulintujen viserrys kertoi toissailtana, että paljon esillä olleet opintososiaaliset asiat, myös tutkijoiden eläke- yms. ongelmat ovat saaneet jonkinmoisen ratkaisun.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Vonnegutin kirjoitusohjeet

1. Use the time of a total stranger in such a way that he or she will not feel the time was wasted.

2. Give the reader at least one character he or she can root for.

3. Every character should want something, even if it is only a glass of water.

4. Every sentence must do one of two things -- reveal character or advance the action.

5. Start as close to the end as possible.

6. Be a sadist. Now matter how sweet and innocent your leading characters, make awful things happen to them -- in order that the reader may see what they are made of.

7. Write to please just one person. If you open a window and make love to the world, so to speak, your story will get pneumonia.

8. Give your readers as much information as possible as soon as possible. To heck with suspense. Readers should have such complete understanding of what is going on, where and why, that they could finish the story themselves, should cockroaches eat the last few pages. -- Kurt Vonnegut

Clipped from: www.janeespenson.com

Parvekkeella on kesä

Mediapäiviä, ystävän 50-vuotispäiviä, aurinkoisia kävelypäiviä. [Palkkapäivä.]

Siksi teille vain "Hyviä päiviä"!

Parvekkeella on kesä.

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Kypäräpäisiä urheilijoita (K18)

[Tämän blogin linkkeinä ovat kuvat saattavat järkyttää herkkiä ihmisiä iästä riippumatta]

Helsingin Sanomissa oli urheilu-uutinen. Mäkihypyn maailmanmestari (vm 1995) Tommy Ingebritsen (29) lopettaa hyppäämisen. "En tiedä mitä tekisin", hän sanoo. "Olen aivan tavallinen työnhakija."

Norjassa ei tällaisia lausuntoja iltapäivälehteen päästetty. "Tommy ei ole mukana ensi vuoden joukkueessa", päävalmentaja Mika Kojonkoski lausuu Aftenpostenissa.

Henkistä väkivaltaa?

Saman lehden pyöräilyuutinen Belgiasta kertoo urheilun uutisoinnin väkivaltaistumisesta. Alempi kuva on verisin, mitä muistan koskaan nähneeni. "Franskmannen ble liggende igjen i veien med ansiktet som en blodig masse, og som et bilde på hvor farlig sykkelsporten kan være." [Suomennos: Fransmanni syöksyi maahan kasvot verisenä massana, mikä kuvaa sitä kuinka vaarallista pyöräily voi olla].

Jalkapalloväkivalta on ollut paljonkin esillä viime vuosina. Viime aikaiset uutiset puhuivat tappeluista Roomassa, kun Manchester United löi paikallisjoukkue AC:n 2-1. Nyt uusintamatsi pidettiin Manchesterissä ja United pelasi todistajien mukaan parhaimman ottelunsa ikinä. 7-1 on huima tulos. Olisi odottanut, että paikallislehdet olisivat hehkuttaneet enemmän.

Italialaislehdissä sen sijaan veri valui.

Onko urheilu-uutisointi väkivaltaistunut?

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Arktisia matkakuvia

Suomen elokuva-arkiston elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15) esitetään tänään 11.4.2007 klo 17 alkaen Sakari Pälsin Siperiassa vuosina 1917-19 kuvaama elokuva Arktisia matkakuvia sarjassa Dokumentin ytimessä. Mukavaa, että HS noteerasi Pessi Levannon säestämän esityksen Minne mennä tänään -palstalla.

[Siirrän tämän maaliskuun lopussa julkaistun kirjoituksen elokuvasta tähän etummaiseksi. Pahoittelen toistoa molemmille niille, jotka elokuvajuttujani lukevat tuoreeltaan.]

Arktisia matkakuvia

Suomi 1917-19. Tuottaja: Sakari Pälsi. Ohjaus ja kuvaus: Sakari Pälsi. Musiikki: Orionin esityksessä Pessi Levanto. Televisioesitys: 15.12.1980 MTV1. VET: 87149 – 1055 m / 38 min

Loppilainen arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä ja kirjailija Sakari Pälsi (1882-1965) oli 1910-luvulla nykyisen Museoviraston edeltäjän, Muinaistieteellisen toimikunnan esihistoriallisen osaston ylimääräinen amanuenssi. Hänellä oli kokemusta Aasiasta, sillä hän avusti G. J. Ramstedtia Pohjois-Mongoliassa vuosina 1909 – 1910. Pälsi erikoistui kivikautisen kulttuurin tutkimukseen ja väitteli arkeologiasta tohtoriksi vuonna 1915 otsikolla "Kaukolan kivikautisia asuinpaikkoja".

Pälsin uusi matkasuunnitelma toteutui vuonna 1917. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen rahoittajiksi ryhtyivät Suomen Muinaismuistoyhdistys ja Antellin valtuuskunta. Puuttuvat varat kerättiin lahjoituksina. Matka suuntautui Euraasian koilliskärkeen. Pälsin tavoitteena oli tutkia Itaniemen ja Anadyr-joen tsuktseja, Beringinmeren korjakkeja, Kamtsatkan itelmeeneja sekä lamuutteja. Tarkoituksena oli kerätä “alkeellisen kulttuurin tarjoamaa aineistoa Suomen esihistoriallisen tutkimuksen helpottamiseksi”.

Suomen Muinaismuistoyhdistykselle Pälsi täsmensi suunnitelmiaan: “Matkavarustuksiin tulee tavallisten tarpeiden lisäksi kuulumaan myöskin kinematografikone, jonka avulla saadaan pysyvästi ja elävässä muodossa säilymään alkuasukkaiden teknillisiä menettelytapoja. Liittäen yhteen alkeelliset työkalut, keskentekoiset ja valmiit tuotteet, tarkat työselitykset, valokuvat ja kinematografifilmit saadaan muodostaa arvokas museokokoelma, jonka täydelliset ja elävät sarjat takaavat vastaiselle tutkimukselle luotettavaa ja monipuolista aineistoa.”

Pälsin ajatus ei kansainvälisesti vertaillen ole uusi keksintö. Vuonna 1912 saksalainen elokuvalehti "LichtBildBühne" kirjoitti tutkimusmatkailuelokuvia esitellessään, että "jokaisen tutkimusretkikunnan varustukseen kuului pakollisen valokuvauskameran lisäksi myös elokuvakamera". Tutkimusmatkaelokuvat olivat yleistyneet 1910-luvun alussa. Esimerkiksi ranskalaiset elokuvayhtiöt Exlipse, Pathé ja Gaumont sekä saksalaiset Messter ja Express sekä Düsserldorfer Film-Manufaktor valmistivat toistakymmentä tutkimusmatkaelokuvaa (saks. Expeditionfilm). Kohteina olivat tyypillisesti retkikunnat, jotka matkasivat arktisille alueille Pohjois- ja Etelänapaseuduille. Arktisia tutkimusmatkoja tehtiin myös Kanadassa, esimerkkinä säilynyt Rescue of the Stefansson Arctic Expedition. Etelänapamatkailija kapteeni Scottin kuolema sai jopa sensaatiomaista huomiota useissa elokuvissa vuosina 1911-13. Vastaavia kuvausmatkoja tehtiin myös Melanesiaan, Himalajalle ja Afrikkaan.

Pälsi matkasi Aasiassa huhtikuusta 1917 syyskuuhun 1919. Vallankumousaikojen vuoksi ruplista koostunut matkakassa osoittautui arvottomaksi. Puilla paljailla ollut Pälsi pestautui turkiskauppiaaksi rahoittaakseen matkansa. Matkakilometrejä lienee kertynyt kaikkiaan noin 50 000. Palatessaan hänellä oli mukanaan piirustuksia, valokuvia, muistiinpanoja, joukkon museaalisesti arvokkaita esineitä sekä nyt nähtävää filmiä. Se on kuvattu todennäköisesti ensimmäisen matkavuoden kesällä Beringinmeren rannikolla ja Itäniemen tsuktsien keskuudessa. Elokuva hävisi julkisuudesta 1930-luvulla ja löydettiin sattumalta Hankkijan ullakkovarastosta vuonna 1976. Löydetyn elokuva-aineiston entisöinnin suorittivat Lauri Tykkyläinen ja Jukka Mannerkorpi Suomen elokuva-arkistosta. Asiantuntijana toimi akateemikko Kustaa Vilkuna. Säilynyt elokuva on 38 minuutin mittainen.

Pälsin Siperiankuvaukset koostuvat kolmesta kokonaisuudesta, joille Pälsi myöhemmin 1930-luvulla verovapauden takaaviksi lyhytelokuviksi niitä muokatessaan antoi nimet Luonnonkuvia Beringin merellä, Tsuktsien elämää ja Kalastusta Beringin salmessa.

Pälsi seuraa kamerallaan arkielämää, työtä ja leikkiä. Hänellä ei näytä olleen yksityiskohtaista kuvaussuunnitelmaa vaan todennäköisesti hän toimi spontaanisti oman kiinnostuksensa ja tilanteen mukaan.

Tsuktsien yksinkertainen ja karu elämäntapa oli tehnyt Pälsiin syvän vaikutuksen, mikä käy ilmi päiväkirjasta: “Kova työ ja hyvä ravinto ovat kehittäneet tshuktsheista voimakkaan rodun. He ovat terveitä, reippaita ja hyvinvoipia. Takkien avarista kaula-aukoistaan näkyy tukeva niska; kun käsivarsi tai sääri paljastuu, on nahka pingollaan voimaa, ja myöskin ihraa. Tshuktshit ovat yleensä hyvinvoipia, en ole nähnyt heidän joukossaan ainoatakaan laihaa miestä tai naista. Kylmässä ilmastossa eläminen on pakottanut heidät syömään lujasti. Ne, jotka eivät ole kestäneet valaanihran ja mursunlihan syöntiä, ovat saaneet vatsakatarrin ja kuolleet pois; toiset taas, joiden ruumis on jaksanut sulattaa väkevän ravinnon, ovat jättäneet jälkeläisilleen perinnöksi hyvän sulatuskoneiston ja hyötyvän ruumiin.”

Elokuvassaan Pälsi näyttää erilaisia töitä ja leikkejä, mm. mursunsuolten kuivausta, heittokalastusta, linkoamista, miesten jalkapalloa, painia ja jurtan rakentamista. Varsinkin urheiluleikkejä kuvaavat jaksot tuntuvat etukäteen järjestetyiltä, ja muutenkin, esimerkiksi kalastukseen liittyvien työtapojen kuvauksessa tavoitteena lienee ollut tallentaa vanhin tunnettu työmenetelmä, ei kuvaushetkellä käytetty. Tämä vakiintui käytännöksi myös Kansatieteellisen Filmin elokuvissa 1930-luvulta lähtien.

Tuokion verran Pälsin oma varjo kameran takaa piirtyy jurtan ulkoseinään. Tsukstsit näyttävät suhtautuvan ystävällisen rauhallisesti kameran kanssa häärivään tohtoriin.

On selvää, että Pälsin kuvaama elokuva on vasta kokeilu, mutta hän oli etukäteen vakuuttunut siitä, että elokuvasta saattaisi olla apua tutkimukselle. Uuden teknologian käyttö oli hänelle tuttua, sillä hän valokuvasi itse kenttätyö- ja kaivausmatkoillaan. Näin elokuvaaminen oli luontevaa jatkoa teknologian hyväksikäytölle tieteen parissa.

Käytännössä kuvattu materiaali lienee ennen veronalennusfilmien valmistumista 1933 enemmänkin ollut käytössä yksityisessä viihdetarkoituksessa. Tämä ei ole poikkeuksellista muuallakaan maailmassa, mistä varhaisten etnografisten filmien käyttötapoja koskevat tutkimukset kertovat.

Vaikka Pälsillä saattoi hyvinkin olla tietoa Euroopassa yleisestä tutkimusmatkaelokuvasta ja tutkimusretkikuntien varustautumisesta elokuvakameroin, hän on epäilemättä maailmanlaajuisestikin pioneeri. Pälsi suuntautui travelogia-tyyppisten elokuvaajien sankarimatkailijakuvien tai tutkimusmatkaelokuvien pintapuolisuuden sijaan tapaamiinsa ihmisiin ja heidän tapoihinsa, vaikkakin arkaaisessa muodossaan.

Kuten Hilkka Vallisaari on etnografista elokuvaansa käsittelevässä tutkimuksessaan todennut, Sakari Pälsi käsitti, että elokuvan keinoin voitiin ilmaista sellaista, mitä suullisesti tai kirjallisesti olisi ollut vaikea välittaa toisenlaisissa kulttuurisissa oloissa eläville ihmisille.

– Jari Sedergren 11.4.2007

tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

Sätkällä Parkinsonia vastaan

"Mielin määrin kahvii ja tupakkaa", laulettiin laulussa. Nyt näyttää siltä, että kahvi ja tupakka auttavat estämään Parkinsonin taudin puhkeamista.

Prosenttilukuina hyöty lienee noin 40-50%. Sen verran pienempi todennäköisyys on tupakoijalla ja kahvinjuojalla raittiisiin tovereihinsa verrattuna saada Parkinson.

Asiasta kertoi NewScientist.com.

Pistäydynpä parvekkeella.

Saksan kohuja

Frankfurter Rundschau nostatti maaliskuussa Saksassa kohun, joka on nyt kantautunut Suomeenkin.

Frankfurter Rundschau julkaisi erinäisten blogien linkkiviitteistä päätellen uutisen nettisivuillaan, josta sitä ei muuten enää löydy, mutta jatkohehkutukset kyllä. Lehti haki tukea uutistapavalinnalleen blogimaailmasta, mistä sitä ei ollut vaikeaa saada. Uutinen levisi pian koko maailmaan, muutamaa viikkoa myöhemmin jopa kaukaiseen Suomeen.

Kyse näyttää olleen periaatteessa yksinkertaisesta tapauksesta. Nainen haki välitöntä avioeroa miehestään, joka oli naisen mukaan pahoinpidellyt häntä. Mutta oikeuspa ei oikotietä myöntänyt.

Naisen puolustusasianajaja Barbara Becker-Rojczyk sanoi sen jälkeen julkisuuteen, että nyt naisia saa Saksassa hakata. Skandaali oli valmis ja tuomio peruttiin nopeasti: Saksassa avioerotuomioista saa pyytää toisenkin mielipiteen. Oikeuslaitos ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että järjestelmä on "itsensäkorjaava".

Avioerojuristi Christa Datz-Winter Frankfurt am Mainista oli viitannut päätöksessään "marokkolaiseen kulttuuripiiriin", jossa miehellä on perinteisesti ollut kuria pitävä rooli. Juristi katsoi, ettei mainittu kuritus ollut Saksan avioerolain (nro 1595 alakohtineen) tarkoittamaa pahoinpitelyä.

Tässä ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä, eikä olekaan, kaikki oikeudelliset asiantuntijat toteavat, että tämä oli juristin päätösvallan puitteissa tehtyä harkintaa. Siitä huolimatta tuomio peruutettiin!

Asian selvittämiseksi kannattaa ehkä toistaa Datz-Winterin paljon lainattu siteeraus, johon ei ole mitään järkevää viitettä, koska sen alunperin julkaissut Frankfurter Rundschau näyttää poistaneen sen sivuiltaan: “Ich sehe keine Voraussetzungen für eine Härtefallentscheidung. Beide Parteien stammen aus dem marokkanischen Kulturkreis. Für diesen Kulturkreis ist es nicht unüblich, dass der Mann gegenüber seiner Frau ein Züchtigungsrecht ausübt. Hiermit musste die Antragstellein rechnen, als sie geheiratet hat.” ["En näe perusteluja kaltoin kohtelemiseen perustuvalle erolle. Molemmat osapuolet ovat peräisin marokkolaisesta kulttuuripiiristä. Tässä kulttuuripiirissä ei ole tavatonta, että mies käyttää vaimoonsa nähden kuritusoikeutta. Tämä täytyy ottaa lukuun sen jälkeen, kun he ovat menneet avioliittoon."]

Juristi siis tulkitsi kulttuurien monimuotoisuutta, niin kuin Saksassa ilmeisesti on järkevää tehdä. Olisi varmaan muuallakin. Naiseen kohdistuva väkivalta oli tietysti jo hieman omituinen valinta tämän periaatteen soveltamisessa. Enkä tiedä miksei lähestymiskiellon rikkomisesta mikään lähde puhu mitään. Ei ihme, että oikeuden päätös peruttiin pian. Mutta tämä ei ollut oleellista.

Skandaalin tulkinnat olivat sitten jo huimia: "Saksalainen laki islamilaisoituu", johon sisältyi joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti väite siitä, että "islaminuskoiset ovat aina väkivaltaisia naisilleen". "Sharia valtaa Saksan lain". "Saksa on shokissa", otsikoi Spiegel On-Line. Bild pani paremmaksi: "Gute Nacht, Deutschland". Harvat kriitikot varoittelivat, että kommentaatio kiertyy rasismiksi. Yhteydet ns. kunniamurhiin muistettiin tuoda esille. Lisäksi vaadittiin suureen ääneen, että Saksassa vakituisesti asuvia "ulkomaalaisia pitää kohdella yksinomaan Saksan lain mukaan".

Tiukasti ottaen juuri tästä on pyritty irti: kulttuurieroja pyritään ottamaan huomioon, eikä Saksan lakia sovelleta yksituumaisesti kaikkiin tapauksiin. Kyse on siis uudesta lain tulkintaulottuvuudesta, sillä vaikka monet eivät sitä muista, ainahan lakia tulkitaan.

Vastaväitteitä sateli myös muslimien naisjärjestöiltä ja liberaaliuskonnollisilta tahoilta: Koraani ei salli naisen pahoinpitelyä. Jopa Hampurin lehdet käsittelivät Koraanin suuria suurennuslasin alla: islamin väkivaltaisuutta tai väkivallattomuutta puolustaville tulkinnoille etsittiin perusteita. Liekö Koraania koskaan käsitelty näin tarkoin Saksan saksankielisessä lehdistössä. Kommentaatio kiertyikin yhä tarkemmin tulkintoihin. [Alluusio: kestääkö Raamatun maine väkivallattomana sen jälkeen, kun muistutetaan sen kehoittavan, että on syytä ottaa vastaan lyönnin toisellekin poskelle. Jos lyöjänä on mies - ja vastaanottajana nainen.]

Se, että oikeus oli jo kesäkuussa 2006 tutkinut viittä vuotta aiemmin islamilaisin menoin avioliittoon menneen marokkolaisperheen tapauksen, unohtui lähes kaikista uutisista pois. Sitäkään ei kerrottu, että 26-vuotias kahden lapsen äiti oli saanut perheen asunnon, heidät oli tuomittu asumuseroon yhdeksi vuodeksi, kuten Saksassa on tapana ja mies oli määrätty lähestymiskieltoon (ei 50 metriä lähemmäksi asuntoa).

Nyt väitetyn pahoinpitelyn jälkeen oikeus ei siis suostunut tammikuussa lyhentämään jo aiemmin tuomittua vuoden "harkinta-aikaa" avioeroon - se tulee täyteen kesäkuussa - tapahtuneen pahoinpitelyn perusteella, vaikka pahoinpidelty sitä pyysi. Mies kiisti teon oikeudessa.

Ei ole vaikeaa arvata, että lehti- ja blogitiedot pahoinpitelyn laadusta vaihtelevat: tuomari totesi, ettei se täyttänyt Saksan avioliittolain pykälää, blogit ja lehdet kirjoittelevat sujuvasti vakavasta pahoinpitelystä ja jopa ilmiselvästä taponyrityksestä. Kukaan ei siteeraa oikeuden pöytäkirjoja, kun ne ovat salaisia. Lääketieteellisestä näytöstä ei mikään lähde puhu. Voimme arvata - en väitä olevani oikeassa tässä - että kyse on sana sanaa vastaan -tilanteesta.

Keskustelupalstoilla Saksassa näyttää olevan monta sensuroitua kommenttia: lehdet pitävät huolta, ettei juttu paisu uudeksi "muslimikohuksi". Suomessahan niin käy tietysti. Iltalehti ja Yle ovat alussa mainittujen blogitietojen mukaan jo aloittaneet.

Ja tietysti mahdollisimman pinnallisella tavalla. Kohu-uutisena. Kohta se pääsee julkkismittareihin.

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Eräs katse blogilistaan

100 luetuinta toisena pääsiäispäivänä aamulla kello 10, luokitteluharjoitus. Tarkoituksena saada yleiskuva luetuimmista. Luokittelut mättävät tietysti osin, enkä pane pahakseni kommentointia ja parannusehdotuksia. Älkää tekään panko pahaksenne, jos kategorisointi tai luonnehdinta mättää. Ei se niin helppoa ole. Monet kuuluvat moniin tietysti moniin näinkin mutulla luotuihin luokituksiin. Mutta enpä ole parempaakaan nähnyt.

Kooste- ja ryhmäblogeja (5):
1. ! Salakuunneltua.fi (huumori)
33. ↑↑ Linko (linkkiblogi)
36. Vapaaehtoisesti lapsettomat (teemablogi)
37. Pinseri (blogilistan perustajien oma blogi, blogialan ilmiöt, yleisblogi, politiikka)
64. ↑ Kasa (linkkiblogi, yleiset huomiot, ilmiöt jne.)

Fiktiivisiä tai todellisia päiväkirjoja (22):
2. Huorapäiväkirjat (prostituutio, teemablogi)
3. ! Turisti (nuori aikuinen, työ, parisuhde, mielenterveys)
4. ↑ ! Ensimmäinen avioeroni (avioero, aikuisen naisen itsenäisyys, mielenterveys, alunperin teemablogi, nyt trenditeemat)
5. ! Paskamutsi (harkittua rahvastelua)
6. Lost in the Supermarket (nuoruus, parisuhde, kriisi, mielenterveys)
13. Näkymätön tyttö (nuoruus, opiskelu, kriisi)
16. Hurmaava itsemurha (nuoruus, mies, mielenterveys, kriisi)
34. ↑ ! Suklaata suurempaa (teini, bailaus)
41. IKUISESTI NEITSYT(kö?) (nuori, kriisi, mielenterveys, "teemablogi")
42. ↑ Minhin haarakonttori (nuori aikuinen, työ, parisuhde, kriisi, huumeet)
45. ↑ Elma-täti tarinoi (aikuinen, (railakas) perheenäiti)
50. ↑ Paha Poliisi (poliisi, teemablogi)
52. unikissa ("aikuiseksi kasvaminen")
53. menopaussi (iättömän elämänhuomioita, autot)
55. Sun äitis (aikuinen nainen, perhe, työ, blogimaailma, kommentaatio)
60. ↑↑ ! Junakohtaus (yleiset huomiot, blogimaailma, kommentaatio)
65. Tylsyyden Multihuipennus (nuori mies, opiskelu, parisuhde, kriisi)
75. ↑↑ ! Mieto marinadi (nuori aikuinen nainen, bailaus/parisuhde, blogimaailma)
83. Veloena (nuori aikuinen, filosofiset mietteet, parisuhde jne...)
92. ! Visukinttu neuloo ja kutoo (nuori (poika)mies, työ, stadi, blogimaailma)
94. Siiveniskuja (aikuinen nainen, naisasia, yleiset huomiot)
99. Naamioiden takana (nuori aikuinen, parisuhde)

Taksiblogeja (2)
7. Nainen ratissa (teemablogi)
71. Elämää ratin takana (teemablogi)

Perhe-, äitiys jne... blogit (4):
8. Paksuna (teemablogi)
17. Siisi on herännyt! En huomannutkaan (teemablogi)
73. Äitiyspakkaus (teemablogi)
89. Elanor tähyilee haikaraa (teemablogi)

Neuleblogit (43) (teemablogeja kaikki)
9. ↑ ! 10 puikkoa langalla
14. ↑ ! Jatta Soheltaa
15. ↑↑ ! Tuulian omia juttuja
18. Viiniä ja villasukkia
22. ↑↑ Sisäinen villapaita
25. ! Langanpätkiä
26. ↑ Sia
27. Lauran blogi
28. ↑ Villapallon blogi
29. ↑ ! Marjutin neuleet
31. ↑ ! Susannan käsityöt
32. ↑ Marin omat käsityöt
35. ↑ ! Tekele & tuunaus
39. ↑ ! ..Martsulin neuleblogi..
40. ↑ ! Tiinan neuleblogi
43. ↑↑ ! Annen käsityöblogi
46. ! Elämänlankaa
47. ↑ Good Knit's Road - Hyvänneuleentie 7
48. ↑↑ ! /dev/yarnstash
51. ↑ Pahainen blogi
58. ↑↑ ! 50 villapeikkoa
59. ↑ ! MuotiPuoti
61. ↑↑ ! Reunasilmukka
62. ↑↑ ! KaSil´s ╭♥
63. ! 100% PURA LANA
66. Katiija -odota teen tän kerroksen loppuun-
68. mustaa villaa
70. ↑ joko knits
72. ↑↑ ! Puikot vinkuu
76. ↑ ! Lankakomero
77. ! puikkoterapiaa
78. ↑↑ ! ainaoikein
79. uhoava gnu
81. ↑↑ Hetkiä Heimolasta
82. handmadebyouti
85. ↑↑ Lankataivas
86. ↑ Helmetti
88. ↑↑ SirpaLe neuleet
91. ↑↑ ! Langankuluttaja
93. ↑ Knitter's block
97. ↑↑ ! Muoriskan kammari
98. Sukkalandia
100. Mitähän sitten tekis?

Ruokablogit (4) (teemablogeja kaikki)
10. ! Pastanjauhantaa
12. ilun handu duunaa
49. ↑ ! Ullanunelma
95. Ruokaohjeita ja herkkuja a la Marie

Yleis- ja viihdeblogit (4)
11. ! SchizoBlog (yleistä fiilistelyä)
20. ↑ benrope (ahdistunutta fiilistelyä)
19. ↑↑ ! Just Sopivasti (positiivista fiilistelyä & linkkejä)
23. Lehti (huumoriblogi)

Poliitikot (3)
21. Jyrki J.J. Kasvi
54. ↑ Love Lotta - Koomikkotyton elämää
57. ↑↑ Ihan * elämä (teemablogi))

Poikamme, tyttömme maailmalla (5) (maa/maanosa -teemablogi)
24. ↑ DALLAS PULLAA
30. Home mum in kooma
56. ↑↑ ! Terveisiä perheestä (sama tekijä kuin Paksuna-blogissa)
69. ↑ ! Kotirouvana Kiinassa
80. ↑↑ Minun Afrikkani

Sarjakuvablogi (1)
38. ↑↑ ! En vaan osaa! (teemablogi)

Asiablogit (7)
44. ↑ ! Ihmissuhteet ja tasa-arvo (teemablogi)
67. ↑ ! ÜBERKUUL (yleisasiaa)
74. ↑↑ ! Kulutusjuhla (teemablogi)
84. ♥ (muoti) (teemablogi)
87. Kari Haakana (journalismi, blogimaailma, teemablogi)
90. ↑↑ ! Valokuvatorstai (teemablogi)
96. ↑ mitvit (pakinatyyppinen (asia)huumori)

Otos on tietysti pääsiäisen vuoksi hieman vääristynyt: monet lomalaiset kärsivät siitä, että en ottanut luokitteluun top 100-listaa vaan luetuimpien listan. Mutta eipähän tarvinnut luokitella itseään.

Euroviisuja tulossa

Kun pääsiäispiinasta päästään, koittaa aika Euroviisuille ja jääkiekon MM-kisoille. Aina on siis jotain, mistä monille riittää valittamista.

Jotta tietäisi, pitää kokeilla. YLE:n Eurovisiosivuilta löytyvät kaikki edustuskappaleet.

Mikä on paras? Ja kommentteihin (sekä omaan blogiin meemistellen) kolmen rivin perustelu miksi.

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

Mitä tein tänään?

Mitä teen juuri nyt? on se kaikkein hotein kysymys juuri nyt. Koska kaikki muutkin, liityin twitteriksi twitter.comiin ja seurailen maailman mikrotapahtumia twittervisiosta ja saman tien myös kotimaiseen Jaikuun, josta nyt tehdään Twitterin pääkilpailijaa.

Hauskaa, että molempien nimet liittyvät musiikillisiin äännähdyksiin: jaikuhan on haiku ja joiku, twitter tarkoittaa lintujen sirkutusta, hihitystä, kikattelua ja sopivasti myös sitä hermostuneisuutta, mikä tämmöiseen tietokone-elämään aina liittyy.

Pinserin Samikki kirjoitti näiden ilmiöiden ominaisuuksista riittävän pitkään ja hartaasti, joten en jatka jaarittelua täällä.

Pieni lisäys kuitenkin. Suosion räjähdysmäinen kasvu on saanut Jaikun perustajat kertomaan historiastaan.

perjantaina, huhtikuuta 06, 2007

Idols-elämää

Piinaviikon huippuhetket ovat tänään, kun Idols-finalistit astuvat finaaliinsa.

Anna Abreu voittaa tietysti, mutta jäähän sentään hyvä kakkonen, jolle varmasti tulevaisuutta riittää meillä ja muualla.

Kantakaraokessa on kevään mittaan havaittu väkipulaa Idols-kisojen televisiointien aikaan. Kuinkahan käy tänään? Bailausseura tuntuu ainakin olevan kiven alla.

Passiota

Televisiosta tulee Mel Gibsonin verinen ja sen mukaisesti K18-elokuva Kristuksen kärsimyskertomus (The Passion of the Christ/USA 2004, 122'). Gibson seuraa Jesajaa: "Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu." (Jes. 52:14)

Se palautti mieleen elokuvaprofessori Henry Baconin hienon artikkelin elokuvasta Ennen ja Nyt-lehdessä kolme vuotta sitten.

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Vihreät kipukohdat

Hallitusta pannaan kasaan tänään tosissaan. Kepu ja Kokoomus ovat kyykyttäneet viime päivät hallitushimoisia Vihreitä sen minkä ehtivät.

Tiedotusvälineet peesaavaat tätä. "Vihreiden suhtautuminen vesilakiin laajeni päivän mittaan muiden puolueiden mielissä koskemaan myös kaikkia muita tulevan hallituksen hankkeita", kirjoittaa Yle. Mitä se sitten tarkoittaa, jäi kertomatta. Tiedotusvälineiden ongelmanahan on se, että ne eivät saa tiedottaa. Ja vaikka saisivat, eivät osaa.

Vihreiden alennustilaa korostetaan kuvilla Eduskunnan ryhmäkokouksista: kokoustiloista lappaa ulos pari-kolmekymppistä tytönhuitukkaa. Näille sitten pitäisi valta antaa, kabineteissa kiroillaan.

Onnea vain Mustelma-hallitukselle, jos semmoinen syntyy, ja syntyyhän se. Mustelma-nimi tulee hallituksen väreistä: sininen (kok), vihreä (vihr) ja keltainen (rkp). Kepu on tietysti tässä tilanteessa vastuullisuudessaan väritön. Musta kipukohta tulee varmaankin kokonaisuudesta!

Oleellista on saada Vihreät etukäteen perumaan kaikki vihreät ajatuksensa. Niille kehittyi pääministerikandidaatin mielessä nimikin: vihreät ajatukset ovat Matti Vanhaselle kipukohtia. No, Merikukka on nyt palannut Kanarialta, joten eivätköhän kipukohdatkin vielä tänään lievene ja vihreät ajatukset palaa mieleen.

Mielenkiintoista uutisointia on kerrottu myös neuvottelujen ja valtion menonlisäysten välisestä suhteesta. Kepu ilmoitti vaaliohjelmassaan tämän suuruudeksi 1,5 miljardia euroa. Kaikki jotka esittävät tästä poikkeavia lukuja hallitusneuvotteluissa saavat tiedotusvälineille juttuja syöttävien "keskustaedustajien" suusta moitteita. "Liikaa", "liian vähän" oikein hämmästellään Kepun Paavo Väyrystä vaille sankoissa riveissä. Vain Kepun luku on sopiva hallitukseen, olipa ohjelma mikä tahansa. Mielenkiintoista, jos tätä nimitetään politiikaksi.

Salkuista ei kukaan puhu paitsi kaikki. Perun puheeni: Paavo Väyrynen on sittenkin oikea mies hallitukseen. Ulkoministeriksi nimittäin kaavaillaan erinäisten huhujen puitteissa Esko Ahoa.

Mutta tämä hallitus on perustamisen arvoinen, jos Sauli Niinistöstä tehdään Eduskunnan puhemies, kun nykyinen Timo Kalli lingotaan tieltä pois hallitukseen.

Kerrankin voi kiikkustuolin ostaa jo työn alkaessa eikä vasta sen päättyessä. Uskoo ken tahtoo.

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Romahtaako Iso-Britannia?

Suomessa harva ajattelee oikeastaan koskaan sitä, että Englanti on vain yksi osa Yhtyneitä Kuningaskuntia (Iso-Britanniaa), vaikka toki Wales, Pohjois-Irlanti ja Skotlanti tunnetaan ainakin urheilun maajoukkueistaan. Politiikan tasollakin arvon lehtemme, televisiosta nyt puhumattakaan, käsittelevät vain Lontoon politiikan piirteitä - niistäkin oikeastaan vain ulkopolitiikkaa (joka kiistämättä on Unioni-politiikan ytimessä).

Mutta onko tuuli jo kääntynyt? Purkaako Skotlanti 300 vuotta toukokuun alussa täyttävän Unionin ja itsenäistyykö Skotlanti?

Daily Mail kirjoitti tammikuussa (12.1.) suurin otsikoin, että Unioni on vaarassa: skottien enemmistö näkee itsenäisyyden välttämättömänä. Yllättävintä asiassa on se, että myös yleinen mielipide Englannissa ajattelee samoin: yli puolet kannattaa sielläkin Skotlannin itsenäistymistä. Ja kaiken tämän oletetaan tapahtuvan viiden vuoden sisällä.

Tom Nairn on vuodesta 2002 ollut professori, ja millä tittelillä ja sijoituspaikalla: Innovation Professor in Nationalism and Cultural Diversity, the Globalism Institute, RMIT University.
Nairn on vuodesta 1977 (The Break-up of Britain) ennustanut UK:n hajoamista.

Nairnin harjoittama nationalismin ja "epätasaisen kehityksen" analyysi jatkui hänen mainiossa kirjassaan Faces of Nationalism: Janus Revisited (1998). Se vahvisti näkemystä, jonka mukaan kansalaisena olemiseen ja ehdottoman maallinen nationalismi on modernia vahvistava ilmiö, ei arkaainen vastareaktio sille.

"Nationalismi alhaalta" oli termi, jonka monet omaksuivat. Se on vastakkainen käsitykselle nationalismista "ylhäältä", olipa tämä sitten (idealistista nationalistikäsitystä vahventaen) sivistysideaalista alkuperää tai (erilaisten nationalististen eliittiteorioiden mukaista) johtavan eliitin (ml. uskonnollinen) politiikan tulosta.

Michael Fry on kirjoittanut kirjan The Union. Se on eräällä tavalla jatkoa "historiasodalle", jossa käsitellään brittien identiteettiä ja perintöä. Linda Colleyn mainio Britons, Forging the Nation, Thomas Smoutin History of the Scottish People, Neal Aschersonin Stone Voices ja Christopher Harvien Mending Scotland ovat sitä eniten boostanneet.

Nairn arvelee, että "historiasotien" aika tässä asiassa on ohi. Kansalaiset ovat tehneet jo päätelmänsä. Vaalit pidetään Skotlannissa toukokuussa, vain kaksi päivää Unionin 300-vuotisjuhlien jälkeen.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käyttää aikaa Tom Nairnin kirja-arvion lukemiseen. Analyysi on historiallisesti syvällinen, mutta se ei vältä huomioiden tekemistä tämän päivän tilanteeseen.

Kyborgi kannessa

Sää kylmenee, kun loma etenee. Niin aina.

Kevin Warwick näyttää olevan lehtien palstoilla. Tänäänkin HS (3.4.2007, D2, Timo Paukku: "Kyborgi-proffa: Siru pian aivoihin") lanseeraa esiin Readingin yliopiston kybernetiikan professoria, joka tunnetaan siitä, että hän on koko 2000-luvun istuttanut tai asennuttanut itseensä siruja.

Jutun mukaan tällaisia sisäistuttajia on maailmassa noin tällä hetkellä 3000-4000. Nyt koulunkäynnin 16-vuotiaana lopettanut professori Warwick aikoo istuttaa sirun aivoihinsa.

Kuten jutussakin todetaan, tarkemmin ajatellen sisäistutuksia saaneita on paljon. On sydämentahdistajaa, keinoniveltä sun muita sisäisen elämän piristyttäjiä silloin kun on fyysisesti vaikeaa. Olemme oppineet näitä pitämään arvossa, eikä hirvitä lainkaan.

Arvostettujen ja vähemmän arvostettujen lehtien kanteen kuitenkin pääsee useimmin juuri näin kuin Warwick. Kasvokuva, sormissa kasvojen edessä siru, juuri se, jota kukaan ei omiin aivoihinsa haluaisi ulkopuolisia sähköimpulsseja välittämään.

Sisäistuttajista yhtä usein kansikuviin pääsevät vain silikonit asettaneet kaunottaret.

Warwick edustaa populaarikulttuurissa jo pari sataa vuotta jyllännyttä "hullua tohtoria".

Paukkukin kirjoittaa: "Hulluhan Warwick on, tai siis terve hullu."

Minä pidän tuollaisia virkkeitä lipsahduksena. Vai olisiko toimittajasiru vain liikahtanut.

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

Salapoliisi

Salainen poliisi vaikuttaa asialliselta blogistilta. Henkivartija jakaa tietojaan salaisesta toiminnasta.

Vakoilutarvikkeita myydään nykyään joka nurkan takana.

Vakoilijoille on omia oppaita, joskus vähän pienempiinkin ympyröihin sopivia. Vakoiluohjeita annetaan jopa lapsille.

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Sedis Zedis Inc tiedottaa

Sedis Zedis Inc.:n uutena toimitusjohtajana haluan tiedottaa seuraavaa:

"Blogisisältöteollisuuden johtaviin voimiin usein nimetyn Sedis Zedis Inc:n perustaja ja toimitusjohtaja Sedis Zedis ilmoittaa lopettavansa bloggaamisen.

Lauantaina 31.3.2007 suoritettua lottoarvontaa (krs 13/07) jännitettiin myös perinteisessä työväen töiden jälkeisessä yhteistapaamisessa Sedis Zedis Inc:n pääkonttorissa.

Täysosuma tärähti Sedis Zediksen ainoaan, jo kuusi vuotta yllä pidettyyn riviin. Voitto-osuudeksi tuli 4 505 903 euroa.

Sedis Zedikselle kyse oli ensimmäisestä merkittävästä voitosta, joskin hän osoitti pettymystä siitä, että kyse oli vasta toiseksi suurimmasta voitosta Suomessa. "Minulla ja yhtiöllämme on aina ollut pyrkimys kaikkein parhaimpaan", Sedis Zedis korosti selvästi liikuttuneena.

Seuranneissa voitonjuhlissa Sedis Zedis ilmoitti lopettavansa bloggaamisen.

"Huipulla on parasta lopettaa", Sedis Zedis sanoi. "Tämän jälkeen minun on syytä etsiä uusia haasteita itselleni ja muodostettavalle porvarihallitukselle. Perintövero, osinkovero, arvonlisävero, ylimpien tuloluokkien tulovero ja monet muut sosiaaliselle valintataloudelle ja Uudelle Hyvinvoinnin Euroopalle täysin tarpeettomat holhontaverot on poistettava. Myös laittomat lakot ja lakot ylipäänsä ovat uhka demokraattiselle yritystoiminnalle. Demokraattinen yritys, jossa lakot ovat poissa, ovat vakaan markkinatalouden ydin. Sitoutuneen johtajuuden merkitys saa sen jälkeen kruununsa."

Sedis Zedis ilmoitti myös epäilevänsä pörssin kasvua kuluvana vuonna. "En usko pörssikurssien enää nousevan, minkä vuoksi vietän koko vuoden Hawaijilla, Bahamalla ja Bora-Bora-saarilla. Hyvää kesää vain kaikille."

Vaikka markkinointiosaston, imagokonsulttien sekä tulevaisuuden tutkimuksen osastoa hieman joudutaan supistamaan, Sedis Zedis Inc sisällöntuotantoyksikön työntekijät pysyvät pääpiirteissään vanhoina työntekijöinä ennallaan. Vain yli 30-vuotiaita nuoria naisia on kehotettu etsimään parempia työpaikkoja. Uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Bo Ratila.

Sedis Zedistä jäävät kaipaamaan monet blogilesket, taksibloggaajat ja joukko satunnaisia bloginlukijoita. Muistotilaisuutta järjestetään paraikaa Sedis Zediksen kantakaraokeen tänään klo 17 lähtien.

Toimeksisaaneena Bo Ratila, toimitusjohtaja, Sedis Zedis Inc."