Tulkoon näin esille arkistokäsikirjoituksesta löytämäni, käsittääkseni julkaisematon runo, joka on itse asiassa laulu eräästä julkaisemattomasta elokuvasta.
"Klik-klak, klik-klak, koneemme kalkkaa,
Paljon moitetta, hiukkasen palkkaa"
Nousut ja laskut me noteeraamme,
pulat me yksin kokea saamme.
Mutta huolista viis!
Me laulamme siis:
Vaikka oommekin konttoriorjia,
jotka rahasta raataa saa,
ovat sormemme soreita ja sorjia
ja elämä ihanaa!
Trip-trap, trip-trap aina samaa rataa.
Aamusta iltaan käskyjä sataa.
"Neiti tulee tänne" ja "neiti tekee tätä".
Ei meitä koskaan kiireemme jätä.
Mutta huolista viis!
Me laulamme siis:
Vaikka oommekin konttoriorjia,
jotka rahasta raataa saa,
ovat jalkamme nuoria ja norjia
ja elämä ihanaa!
Riks-raks, riks-raks sydämemme hakkaa,
eikä se aivan heti lyömästä lakkaa,
päivällä joskin nukkuvan näyttää,
suloisella huolella yömme se täyttää.
Mutta huolista viis!
Me laulamme siis:
Vaikka oommekin konttoriorjia,
jotka rahasta raataa saa,
ovat sydämemme nuoria ja norjia
ja elämä ihanaa!
Mainittakoon, että kirjoittaja on V. A. Koskenniemi (1938), joten kyllä tällä kirjallista arvoa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti