Sain sitten tämän viime ja tämän vuoden parhaiten myydyn jännityskertomuksen, Dan Brownin Da Vinci -koodin luetuksi. Lili Wessmanin taiten tehty ja kirjan puutteetkin oivallistava arvostelu Satakunnan Kansassa nyhtää mukaansa kärryille nekin, jotka eivät kirjaa ole lukeneet: juttu ei sisällä spoilereita. Oma juttuni saattaa vähän sisältääkin, vaikkakaan kyse ei ole juonta koskevista pilaajista. Ne jotka ovat lukeneet voivat tehdä testin omista kryptografin taidoistaan.
Vaikka kirja ei jännityskertomuksena ole huimaavinta mitä maa päällään voi tarjota, se ei tarkoita, etteikö jäisi tilaa kirjan houkuttelemalle aidolle uteliaisuudelle. Siionin veljeskunta, Opus Dei ja monet yksityiskohdat jättivät halun pienelle mutta kriittiselle internet-kierrokselle.
Toivottavasti ette pahastu, että tyrkytän teille pääasiassa vain linkkejä. Heikotus on vieläkin niin suuri, etten jaksa alkaa niitä enemmälti referoimaan kuin parilla sanalla, varsinkin kun TCM tyrkkää digitaalikanavaltaan Marx-veljesten komedian A day at the Races...
Kirjan virallinen kotisivu kertoo tekijän esittämät perusasiat fakta-fiktio -ulottuvuudelta ja antaa tietoa myös Dan Brownin vielä suomentamattomista teoksista - se että ne ovat tulossa on yhtä varmaa kuin coca-colan juottaminen öljyssä lionneille merilinnuille!
Esimerkiksi Center for Studies on New Religions onkin sitten näistä perusasioista eri mieltä. Keräilen tähän kriittisiä linkkejä ja argumentteja, jotka sekoittelen ja pinoan ne sitten kuin kortinpelaaja käsittelisi pakkaansa. Vain klikkaamalla tiedätte kuka sanoo mitä, ja kuka todistaa minkänkin asian ja milläkin tavalla.
Uusien uskontojen tutkija Massimo Introvigne toteaa kylmästi, että Siionin veljeskunta on syntynyt vuonna 1956, kuten edellä linkatut dokumentit osoittavat perustajanaan Pierre Plantard (1920-2000) ja Andre Bonhomme, joka erosi kirjeellä puheenjohtajuudesta 1973 saatuaan selville järjestön aktiviteettien epämääräisyyden. Alkuperäinen tarkoitus oli muuten järjestää halpaa asumista veljeskunnan jäsenille kuten eräs perustajajäsen kertoi myöhemmässä haastattelussaan.
Legendoja Sionin veljeskunnan ympärillä on toki ollut aiemminkin, erityisesti vuodesta 1982 lähtien,kun journalistit Michael Baigent, Richard Leigh ja Henry Lincoln julkaisivat kirjansa The Holy Blood and the Holy Grail. Heidän tarinsa alkaa isä Berenger Saunièrestä (1852-1917), jonka sukunimi on napattu tarinan alussa murhatuksi taidehistorioijaksi. Leigh taas esiintyy etunimenä brittiläisellä tarinaan sijoitetulla taidehistorioitsijalla.
Oikea Saunière oli kiinostunut symbolismista ja hän rakensi kirkon maille Pyreneen vuoristossa (Rennes-le-Château, Aude)uusgoottilaisen Magdaleenan tornin, joka toimi hänen kirjastonaan. Lisää kuvia löytyy täältä. Torni jäi Saunièren käyttöön senkin jälkeen kun hän oli tullut erotetuksi papin virasta - hän oli saanut rahaa rakennusprojekteihinsa niin paljon lupaamalle messuja eläville ja kuolleille, että kirkon laskelmien mukaan hän ei koskaan ehtisi niitä tehdä: rakennusprojektit maksoivat maltaita jo silloin. Kyse on miljoonista euroista nykyrahassa. Kirkko ei saanut omaisuutta, sillä viisas Saunière oli siirtänyt rakennusten omistusoikeuden palvelijattarelleen Marie Denarnaudille (1868-1953), jonka tietysti huhuttiin yleisesti olevan hänen rakastajattarensa.
Myöhemmät omistajat levittivät ilmeisesti omaisuutensa arvoa nostaakseen huhua, että rakennuksilta olisi löytynyt suuriakin arkeologisia aarteita, esimerkkinä Pierre Plantardin asialle yllyttämä Gérard De Sède - ei siis Sedis vaikka salanimiähän tietysti maailmassa on... - joka julkaisi 1967 kirjan Rennesin kulta (L'Or de Rennes).
De Sède sitten houkutteli brittijournalistit tekemään oman kirjansa 1980-luvulla. De Sède kirjaili ensimmäisenä tarinan siitä, että Jeesuksen vaimo Maria Magdalena oli muuttanut Ranskaan Jeesukselle tehdyn tyttärensä kanssa, mistä sitten polveutuvat Ranskan merovinkikuninkaat - ja tietysti Plantardin suku. Merovinkikuninkaiden menetettyä valtansa, salaisuus Maria Magdalenan haudasta - joka on oikea Graal - ja siihen liittyvät dokumentit säilyi Siionin veljeskunnassa, joka omistautui asialle. Mikä sitten on merovinki? Merovingian - 1694, from Fr. Mérovingien, from M.L. Merovingi, "descendants of Meroveus," (mythical?) ancestor of the line of Frank. kings in Gaul (c.500-752) beginning with Clovis; the name is a Latinization of O.H.G. Mar-wig "famed-fight" + Gmc. patronymic suffix -ing. Lisäksi vielä linkki katolisen kirkon käsitykselle siitä, mikä on Holy Grail. Tästäpä tietosanakirjatyyppistä merovinki-tietoutta
1975 Pariisissa Ranskan kansalliskirjastosta löytyneet dokumentit, joihin Brownin kirja viittaa ja jotka "todistavat" Plantardin tarinan "oikeaksi", eivät tulleet esille kirjaston henkilökunnan avulla, vaan Plantardin opetuslapsien toimesta. Tutkijat pitävät niitä 1900-luvun väärennöksinä, jotka on "uitettu" kansalliskirjaston kokoelmiin hämäysmielessä. Keskiaikaisella Siionin veljeskunnalla ei ollut tekemistä Rennesin kanssa, ei Magdalenan tai hänen verensä kanssa eikä se liity mainittujen teosten kontekstiin millään lailla.
Myös New York Timesin Laura Miller on käynyt paljastamaan Dan Brownin kirjan tosiasioiksi esitettyjen väittämien taustoja. Plantard todetaan petoksesta tuomituksi rikolliseksi, joka sodan aikana toimi yhteistyössä natsien kanssa Vichyn Ranskassa antisemitisminsä vuoksi. Useat ranskalaiset kirjat ja BBC:n dokumentti vuodelta 1996 ovat paljastaneet Plantardin petoksen: yksi hänen kanssaan työskennellyistä on kirjoituksen mukaan tunnustanut väärentäneensä Plantardin sukupuun, joka sitten ujutettiin Kansalliskirjaston kokoelmiin 1970-luvun puolivälissä. Sukupuu on osoittautunut kopioksi kahdessa lehdessä, nimittäin Louis Saurelin artikkelista Les Cahiers de l'Histoire Nr 1 (1960), joka lähes sanasta sanaan on kopioitu Anne-Léa Hislerin artikkeliin Rois et Gouvernants de la France(1964).
Ensimmäinen petos liittyi sekin seuran perustamiseen, hän unohti rekisteröidä 1942 perustamansa äärioikeistolaisen, juutalaisvastaisen ja marsalkka Petainia eksplisiittisesti kannattaneen Alpha Galates -järjestön (tässä tapauksessa: ritarikunnan) ja sai siitä tuomion. Plantardin sanotaan todistetusti istuneen linnassa 6 kk petoksesta myös 1953-54. [Mayor of Annemasse to the Sub Prefect of St Julien-en-Genevois; the letter is found in the File that contains the 1956 Statutes of the Priory of Sion, File Number KM 94550 - failia ei voi lain mukaan kopioida].
Anti-Da-vinci-code-sivustot kertovat sitten Brownin teoksen yksityiskohtien problematiikasta. Sen kautta avautuu pääsy sivulle, jossa kirjan Siionin veljeskunnasta antamat tiedot testataan.
Linkkejä:
Paul Smithin kokoelma, nimeltään Pierre Plantard -arkisto 1937-93.
Plantardin seurojen historiallinen konteksti, esoteerisen historian kautta, kirjoittajana Robert Richardson, joka on kirjoittanut teoksen The Unknown Treasure: The Priory of Sion Fraud and the Spiritual Treasure of Rennes-le-Château (Houston, TX: NorthStar, 1998),
Priory of Sion Deception Papers -sivusto
Ja tietysti The Original Website of Priory of Sion, joka kertoo järjestön oman näkökulman omiin asioihinsa. Erään paljon edellä lainatun tekijän näkemys "seitsemän vuotta myöhemmin"
The High History of Holy Graal: Originally written in Old French, sometime in the early half of the 13th Century A.D., as a continuation of Chretien DeTroyes' unfinished work "Perceval, or the Knight of the Grail". Author unknown. Translation by Sebastian Evans, 1898.
Kuningas Arthur, pyöreän pöydän ritarit ja Sangreal eli Holy Graal.
Tässäkö selitys siihen, että birttitaidehistorioitsija Brownin kirjassa on nimeltään Leigh Teabing.
Siionin veljeskunnan tarina selkeimmällä mahdollisella tavalla niin kuin he itse sen haluavat nähdä.
Teoksen lopussa esiin tuleva Rosslynin kappeli, joka on perustettu 1444.
Maria Magdalena jumalasuomi-sivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti