Sotavuosien Suomessa panostettiin viihdeteollisuuteen. Kaikkiaan 88 sota-ajan elokuvasta osa oli musiikkielokuvia. Aiheet eivät aina olleet kotimaisia, sillä myös Pohjoismaista ja Saksasta saatiin käsikirjoituksia muokattavaksi.
Jatkosodan sotapropaganda ulottui myös elokuviin ja niiden iskelmiin. Luotiin taistelutahtoa, harrastettiin integraatiopropagandaa ja vastustettiin paheksuttavia lieveilmiöitä, kuten ruoan ja tavaran hamstrausta. Pula leipäkortteineen olivat myös kohteena: se oli osa kritiikkiä, sinällään vapaan yhteiskunnan merkki.
Mutta viihde oli välillä myös pelkkää viihdettä. Pako todellisuudesta suuntasi kaipuuta rintamalta kotiin tai niinkin kauas kuin Havaijille.
Käytetyin elokuvasäveltäjä oli nuori George de Godzinsky. Tekniikka edistyi ja elokuvien laulut voitiin taltioida playbackina. Elokuvista tuttuja lauluja levytettiin: vanhoista konkareista mukana oli esimerkiksi Georg Malmstén, mutta löytyi uusiakin kuten Eero Väre ja Eeva Pasila-Tamminen.
Soittajien joukko oli ammattilaisia, eivätkä solistien kyvyt jääneet varjoon. Iskelmämusiikin irtonuotteja ja lauluvihkoja painettiin enemmän kuin 1930-luvulla, suurimpana kustantajana Dallapé-kustannus.
Artie Musicin ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston vastailmestyneessä cd-kokoelmassa Suomalainen elokuvamusiikki gramofonilevyllä vuosina 1940-42 löytyy lukuisia tuttuja, mutta myös unohdettuja elokuvaiskelmän helmiä.
Ikimuistoisia lauluja esittävät jo mainittujen lisäksi mm. Tauno Palo, Birgit Kronström, Olavi Virta ja Tuire Orri.
Levyyn on liitetty Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) musiikkiekspertin Juha Seitajärven yksityiskohtainen katsaus ajan musiikkiin ja ilmiöihin.
