Kasettikattoa riemukaaressa
torstaina, marraskuuta 18, 2004
keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004
Rakas joulupukki
Tämä on ihan ensimmäinen kerta kun kirjoitan sinulle. Pyydän anteeksi, etten ole aiemmin ehtinyt. On pitänyt olla kiltti. Tänäänkin, kun vaimo oli hummaamassa karaokessa, vein kolme roskapussia, tiskasin, laitoin lapselle ruokaa (ja siinä sivussa nälkäiseksi itsensä laulaneelle), valvoin iltapesun ja viihdytin niin että se nukahti.
Nythän on niin, että eilisessä tai toissa päiväisessä Helsingin Sanomissa oli Kruunuradion mainos. On se hieno. MPEG-2 tekniikkaa. 12 kertainen zoom. Optinen kuvanvakain. 3 x 1/3" ccd-kenno, 3,5 tuuman 16:9 näyttö = parempi kuvanlaatu kuin DVD:ssä eli teräväpiirtokamera.
Kyllähän se vähän maksaa, 4785 euroa, mutta etkö voisi tämän kerran. Jos et suoraan, niin vaikka Loton kautta. Lottotyttö on aina ollut lähellä sydäntäni.
Pikaiset yhteydenotot allekirjoittaneeseen.
Nythän on niin, että eilisessä tai toissa päiväisessä Helsingin Sanomissa oli Kruunuradion mainos. On se hieno. MPEG-2 tekniikkaa. 12 kertainen zoom. Optinen kuvanvakain. 3 x 1/3" ccd-kenno, 3,5 tuuman 16:9 näyttö = parempi kuvanlaatu kuin DVD:ssä eli teräväpiirtokamera.
Kyllähän se vähän maksaa, 4785 euroa, mutta etkö voisi tämän kerran. Jos et suoraan, niin vaikka Loton kautta. Lottotyttö on aina ollut lähellä sydäntäni.
Pikaiset yhteydenotot allekirjoittaneeseen.
Sulamith
Koskapa Sulamit Menopaussin houkuttelu Tampereen yöelämän piikkikorkoisesta maailmasta Helsingin tummasävyisiin karaokebaareihin tanssitytöksi on niin vaikeaa, on yritettävä pehmittää häntä tällä helposti saatavilla olleella sanoituksella.
Elokuvassa Kaksi Vihtoria (1939) sävel ja sanat tehneen Matti Jurvan "Sulamith" laulu esitetään osin kahdesti: Ensin Mirjami Kuosmanen esittää sen Georg de Godzinskyn johtaman orkesterin kanssa ihan 100-prosenttisena äänityksenä (1'40''), toisen kerran Annie Mörk laulaa ja Martti Seilo on soittavinaan pianoa, jota oikeasti soittaa Georg de Godzinsky.
Veli Lehdon (eli Viljo Lehtosen) ja Dallapé-Harmonikkaorkesterin levytys; Homocord H-=.23124 vuodelta 1931 on se alkuperäinen.
Eikä siinä kaikki! Antreas ja syntinen Jolanda -elokuvassa (1941) Varma Lahtinen laulaa viisi sekuntia Sulamithia ja kaiken kukkuraksi Olavi Reimas hyräilee laulua peräti 15 sekuntia! Sen laulunlurituksen mukaisesti voimmekin käydä itse asiaan:
Hyräillään Intro-osa
Yli kaupungin moskeijat varjonsa luo
Minareetista kuuluu ääni tuo
Allah yksin on vaan suuri ain armossaan
Kansa Mekkaan päin katseensa luo
Pienen ristikon takaa vain hiljainen
Kuuluu laulu niin murheellinen
Äänen särkynehen, kuulen vain ja nyyhkehen
joku laulaapi näin kuiskaten
(Hyrräillään intrua ja soolotaan)
Sulamith, Sulamith
Konsa jälleen sun silmäs nähdä saan
Sulamith, Sulamith
Erämaa meidät vielä erottaa
Sulamith, Sulamith
Haaveisaain aina luokses kiiruhdan
Niin kun mä pääsen vapauteen
Kohtaamme taas uudelleen
Silloin karavaaniretken luokses teen
(introillaan lopuksi codana)
Lähde:
Swingers
Enkä voi olla lisäämättä tätä oululaisen Lauri Väkevän tuotosta, josta nappaamme hyräiltäväksi seuraavat 1920- ja 1930-luvun suurimmat suosikkihitit:
Isoo Antti, Matalasta Torpasta (1925), Kalle Aaltonen, Kulkurin valssi (1926), Uskollinen ja petollinen Juulia (1927), Maailman Matti, Heijallerii (1928), Puuseppä, Emma, Asfalttikukka, Säkkijärven polkka Villiruusu (1929), Petsamo, Saarijärven Liisa (1930), Imatra, Sulamith, (1931), Irja, Leila, Tammerkoski (1932), Silmät tummat kuin yö (1933), Tullaan tullaan (1934), Arpiset haavat, Katariinan kammarissa, Lemmen liekki leimahtaa, Tuohinen sormus, Valkea sisar (1935), Humu-Pekka, Vaimoke (1936), Metsäpirtti, Nikkelimarkka, Pustan poika, Ruusut hopeamaljassa, Ievan Polkka (1937), Heili Karjalasta, Iltatähti, Sä muistatko metsätien, Vetoketju (1938), Heilini sinisistä silmistä, Kaunis on luoksesi kaipuu, Saariston Sirkka, Väliaikainen (1939).
Elokuvassa Kaksi Vihtoria (1939) sävel ja sanat tehneen Matti Jurvan "Sulamith" laulu esitetään osin kahdesti: Ensin Mirjami Kuosmanen esittää sen Georg de Godzinskyn johtaman orkesterin kanssa ihan 100-prosenttisena äänityksenä (1'40''), toisen kerran Annie Mörk laulaa ja Martti Seilo on soittavinaan pianoa, jota oikeasti soittaa Georg de Godzinsky.
Veli Lehdon (eli Viljo Lehtosen) ja Dallapé-Harmonikkaorkesterin levytys; Homocord H-=.23124 vuodelta 1931 on se alkuperäinen.
Eikä siinä kaikki! Antreas ja syntinen Jolanda -elokuvassa (1941) Varma Lahtinen laulaa viisi sekuntia Sulamithia ja kaiken kukkuraksi Olavi Reimas hyräilee laulua peräti 15 sekuntia! Sen laulunlurituksen mukaisesti voimmekin käydä itse asiaan:
Hyräillään Intro-osa
Yli kaupungin moskeijat varjonsa luo
Minareetista kuuluu ääni tuo
Allah yksin on vaan suuri ain armossaan
Kansa Mekkaan päin katseensa luo
Pienen ristikon takaa vain hiljainen
Kuuluu laulu niin murheellinen
Äänen särkynehen, kuulen vain ja nyyhkehen
joku laulaapi näin kuiskaten
(Hyrräillään intrua ja soolotaan)
Sulamith, Sulamith
Konsa jälleen sun silmäs nähdä saan
Sulamith, Sulamith
Erämaa meidät vielä erottaa
Sulamith, Sulamith
Haaveisaain aina luokses kiiruhdan
Niin kun mä pääsen vapauteen
Kohtaamme taas uudelleen
Silloin karavaaniretken luokses teen
(introillaan lopuksi codana)
Lähde:
Swingers
Enkä voi olla lisäämättä tätä oululaisen Lauri Väkevän tuotosta, josta nappaamme hyräiltäväksi seuraavat 1920- ja 1930-luvun suurimmat suosikkihitit:
Isoo Antti, Matalasta Torpasta (1925), Kalle Aaltonen, Kulkurin valssi (1926), Uskollinen ja petollinen Juulia (1927), Maailman Matti, Heijallerii (1928), Puuseppä, Emma, Asfalttikukka, Säkkijärven polkka Villiruusu (1929), Petsamo, Saarijärven Liisa (1930), Imatra, Sulamith, (1931), Irja, Leila, Tammerkoski (1932), Silmät tummat kuin yö (1933), Tullaan tullaan (1934), Arpiset haavat, Katariinan kammarissa, Lemmen liekki leimahtaa, Tuohinen sormus, Valkea sisar (1935), Humu-Pekka, Vaimoke (1936), Metsäpirtti, Nikkelimarkka, Pustan poika, Ruusut hopeamaljassa, Ievan Polkka (1937), Heili Karjalasta, Iltatähti, Sä muistatko metsätien, Vetoketju (1938), Heilini sinisistä silmistä, Kaunis on luoksesi kaipuu, Saariston Sirkka, Väliaikainen (1939).
Lista suomalaisia dokumenttielokuvia
Kun kerran erilaiset listat ovat nyt muodissa, niin tästä:
Suomalaisten dokumenttielokuvien lista, jolla pääsee harrastuksessa hyvin alkuun.
Tämän kun hallitsee, niin voi sanoa jo jotain aiheesta tuntevansa.
Saapi kommentoida mieluusti. Lisätä. Poistaa. Korvata. Vaihtaa.
1907-09
Atelier Apollo. Helsinkikuvia.
1910
Säätyvaltiopäivien juhlalliset avajaiset.
1911
Paraisten kalkkitehdas
Finland 1911 (kompilaatio vuosilta 1906-1910)
1913
Kuvasarja Gottfr. Strömbergin sähkötehtaasta
n. 1913-1918
Tervanpolttoa Lapissa
1915
Keisarivierailu (Nikolain vierailu) (Nimi?)
1917-19
Arktisia matkakuvia
1918
Suomen kansallinen sotajoukko (tms. nimi)
1921
Häiden vietto Karjalan runomailla
1922
Finlandia
Pienviljelijä O.W. Mannerin tilalla (n. 1922)
1923
S.O.K.-Filmi
1924
Eläinsuojelu
Polyteekkarifilmi
1925
Suomen presidentin Lauri Relanderin vierailu Virossa v. 1925
Ruotsin kuningasparin vierailu
1926
Porin uusi silta
1927
Jean Sibelius kotonaan
Villilintujen parissa
Suomen Armeija
1928
Uuden Fordin tulo Suomeen
1929
Suomen metsät ja metsätalous
Laulu- ja tanssiesitys
1930
Suomen puu- ja paperiteollisuus
Talonpoikaismarssi
Ravintolayleisöä kameran silmän lävitse
Ilmalaiva Graf Zeppelinin käynti Helsingissä 24.IX 1930
1931
Tulimaata tutkimassa
Atlas
1932
Aulanko – Hämeenlinna
Suomi kutsuu II
1933
Kun elohopea laskee
1934
Betonitie
Vauhtia – Tempo 1-2
Jokapäiväinen leipämme
Saimaalta Suomenlahdelle
Helsinki punaiseksi
1935
Kaakko-Junnon parannustaikoja
Suomi-Filmin uutiskuvia (joku)
Yleisradion syysparaati
Sortavalan laulujuhlat
1936
Haaparuuhen synty
Heikinkadun historiaa
Rytmiä ja iskelmiä
Kamerat pyörivät
Hämeenkyrön heinänteko
1937
Talvisilakan pyyntiä Rymättylässä
Maantie kutsuu
Mannerheimin 70-vuotispäivä
1938
Suonikylän talvielämää
Vappuhumua
Torielämää Helsingissä
Tori, jokamiehen ruoka-aitta
Ateneum
1939
Herää Helsinki!
Mitä on Suomi-Filmi
Suomi-Filmin uutiskuvia (joku)
1940
Taistelun tie
1943
Finlandia-Katsaus 1
1944
Anu Parikka ja hänen kohtalotoverinsa
1945
Jean Sibelius
Lapin tuho
1948
Suomen viinapulma galluptutkimuksen valossa
1949
Lasia
1951
Luvattu maa
Suomi maksaa
Wäinö Aaltonen
1952
Maailmat kohtaavat
1954
Aamu kaupungissa
Välähdyksiä Suomen metalliteollisuudesta
1957
Perämeren hylkeenpyytäjät
Kuinka draama syntyy
Kaupunki
1960
Suomalainen muoto
1962
Kotka
Kolmen kaupungin kasvot
Jääkenttien halki Suomeen
1963
Sinisilmäinen Helsinki
1964
Finlandia-Katsaus 700
1966
Kaupungissa on tulevaisuus
1968
Tietokoneet palvelevat
1970
Solidaarisuus
1971
Perkele! Kuvia Suomesta
1972
Alvar Aalto
Viapor – Suomenlinna
1973
Pohjoisten metsien äänet
1978
Vaaran merkki
1979
Metsurit
1982
Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä
1983
Sivullisena Suomessa
1984
No Comments
1985-86
Sukupolvien muisti
1986
Laulu
1989
Sijainen
Rajamaa
1990
Condom
1991
Maitotilipäivä
Daddy and the Muscle Academy
1992
Viimeinen kesä
1993
Wild-Grown City
Miksi en puhu venäjää
Tigrero -- A Film That Was Never Made
Tanjuska ja 7 perkelettä
Pölynimurikauppiaat
Sanokaa mitä näitte
1994
Orpojen joulu
Kadotettu paratiisi
Tino
1995
Luokkakuva - Helsinki 1993-1995
I lånta skor genom Sahara
1996
Synti - dokumentti jokapäiväisistä rikoksista
Tie tuntemattomaan
1997
Naisenkaari
Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä
1998
Futuro - tulevaisuuden olotila
Real McCoy, The
1999
Trans-Siberia
Ruunaus
Antakaa meille luurankomme!
2000
Kusum
Sielunpimennys
Hyppääjä
2001
Maa
Blatnoi Mir
Joutilaat
Kolme seppää
2002
Tulevaisuus ei ole entisensä
2003
Huutajat
2004
Sotalapset
Suomalaisten dokumenttielokuvien lista, jolla pääsee harrastuksessa hyvin alkuun.
Tämän kun hallitsee, niin voi sanoa jo jotain aiheesta tuntevansa.
Saapi kommentoida mieluusti. Lisätä. Poistaa. Korvata. Vaihtaa.
1907-09
Atelier Apollo. Helsinkikuvia.
1910
Säätyvaltiopäivien juhlalliset avajaiset.
1911
Paraisten kalkkitehdas
Finland 1911 (kompilaatio vuosilta 1906-1910)
1913
Kuvasarja Gottfr. Strömbergin sähkötehtaasta
n. 1913-1918
Tervanpolttoa Lapissa
1915
Keisarivierailu (Nikolain vierailu) (Nimi?)
1917-19
Arktisia matkakuvia
1918
Suomen kansallinen sotajoukko (tms. nimi)
1921
Häiden vietto Karjalan runomailla
1922
Finlandia
Pienviljelijä O.W. Mannerin tilalla (n. 1922)
1923
S.O.K.-Filmi
1924
Eläinsuojelu
Polyteekkarifilmi
1925
Suomen presidentin Lauri Relanderin vierailu Virossa v. 1925
Ruotsin kuningasparin vierailu
1926
Porin uusi silta
1927
Jean Sibelius kotonaan
Villilintujen parissa
Suomen Armeija
1928
Uuden Fordin tulo Suomeen
1929
Suomen metsät ja metsätalous
Laulu- ja tanssiesitys
1930
Suomen puu- ja paperiteollisuus
Talonpoikaismarssi
Ravintolayleisöä kameran silmän lävitse
Ilmalaiva Graf Zeppelinin käynti Helsingissä 24.IX 1930
1931
Tulimaata tutkimassa
Atlas
1932
Aulanko – Hämeenlinna
Suomi kutsuu II
1933
Kun elohopea laskee
1934
Betonitie
Vauhtia – Tempo 1-2
Jokapäiväinen leipämme
Saimaalta Suomenlahdelle
Helsinki punaiseksi
1935
Kaakko-Junnon parannustaikoja
Suomi-Filmin uutiskuvia (joku)
Yleisradion syysparaati
Sortavalan laulujuhlat
1936
Haaparuuhen synty
Heikinkadun historiaa
Rytmiä ja iskelmiä
Kamerat pyörivät
Hämeenkyrön heinänteko
1937
Talvisilakan pyyntiä Rymättylässä
Maantie kutsuu
Mannerheimin 70-vuotispäivä
1938
Suonikylän talvielämää
Vappuhumua
Torielämää Helsingissä
Tori, jokamiehen ruoka-aitta
Ateneum
1939
Herää Helsinki!
Mitä on Suomi-Filmi
Suomi-Filmin uutiskuvia (joku)
1940
Taistelun tie
1943
Finlandia-Katsaus 1
1944
Anu Parikka ja hänen kohtalotoverinsa
1945
Jean Sibelius
Lapin tuho
1948
Suomen viinapulma galluptutkimuksen valossa
1949
Lasia
1951
Luvattu maa
Suomi maksaa
Wäinö Aaltonen
1952
Maailmat kohtaavat
1954
Aamu kaupungissa
Välähdyksiä Suomen metalliteollisuudesta
1957
Perämeren hylkeenpyytäjät
Kuinka draama syntyy
Kaupunki
1960
Suomalainen muoto
1962
Kotka
Kolmen kaupungin kasvot
Jääkenttien halki Suomeen
1963
Sinisilmäinen Helsinki
1964
Finlandia-Katsaus 700
1966
Kaupungissa on tulevaisuus
1968
Tietokoneet palvelevat
1970
Solidaarisuus
1971
Perkele! Kuvia Suomesta
1972
Alvar Aalto
Viapor – Suomenlinna
1973
Pohjoisten metsien äänet
1978
Vaaran merkki
1979
Metsurit
1982
Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä
1983
Sivullisena Suomessa
1984
No Comments
1985-86
Sukupolvien muisti
1986
Laulu
1989
Sijainen
Rajamaa
1990
Condom
1991
Maitotilipäivä
Daddy and the Muscle Academy
1992
Viimeinen kesä
1993
Wild-Grown City
Miksi en puhu venäjää
Tigrero -- A Film That Was Never Made
Tanjuska ja 7 perkelettä
Pölynimurikauppiaat
Sanokaa mitä näitte
1994
Orpojen joulu
Kadotettu paratiisi
Tino
1995
Luokkakuva - Helsinki 1993-1995
I lånta skor genom Sahara
1996
Synti - dokumentti jokapäiväisistä rikoksista
Tie tuntemattomaan
1997
Naisenkaari
Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä
1998
Futuro - tulevaisuuden olotila
Real McCoy, The
1999
Trans-Siberia
Ruunaus
Antakaa meille luurankomme!
2000
Kusum
Sielunpimennys
Hyppääjä
2001
Maa
Blatnoi Mir
Joutilaat
Kolme seppää
2002
Tulevaisuus ei ole entisensä
2003
Huutajat
2004
Sotalapset
Horoskooppi...
Niin, minullakin on tuttavia, jotka saattavat sanoa, että kyllähän minä olen kiva, mutta aivan väärää horoskooppia. Ja sitten luettelevat perään puolenkymmentä muuta tapausta, jotka eivät kuulemma vastaa horoskooppimerkkiään. "Poikkeukset vahvistavat säännön, jota noudatan", he sanovat.
Olen päätynyt sellaiseen käsitykseen, että he valitsevat ystävänsä, miehensä ja elämänkumppaninsa horoskooppimerkin mukaan.
On sekin tietysti parempi, että valitsee nämä kaikki sen mukaan, onko sattumoisin sinä iltana juonut yksi, kolme, viisi tai enemmän kuin seitsemän siideriä. Tai sen mukaan kuinka paksu niska-, hartia- ja hauislihas körmyllä sattuu olemaan. Tai sillä perusteella kuinka renttu se on...
Ettäkö miten niin parempi? Minä olen elänyt 25 vuotta Helsingin keskustassa. Siinä näkee ja kokee kaikenlaista.
Okei, siis testiin.
[Via Matkalla ja taisi niitä olla jo muitakin meemistelijöitä. Mää-ä-ä-ä-ä-ä-ä...]
Olen päätynyt sellaiseen käsitykseen, että he valitsevat ystävänsä, miehensä ja elämänkumppaninsa horoskooppimerkin mukaan.
On sekin tietysti parempi, että valitsee nämä kaikki sen mukaan, onko sattumoisin sinä iltana juonut yksi, kolme, viisi tai enemmän kuin seitsemän siideriä. Tai sen mukaan kuinka paksu niska-, hartia- ja hauislihas körmyllä sattuu olemaan. Tai sillä perusteella kuinka renttu se on...
Ettäkö miten niin parempi? Minä olen elänyt 25 vuotta Helsingin keskustassa. Siinä näkee ja kokee kaikenlaista.
Okei, siis testiin.
You are 93% Libra
|
[Via Matkalla ja taisi niitä olla jo muitakin meemistelijöitä. Mää-ä-ä-ä-ä-ä-ä...]
tiistaina, marraskuuta 16, 2004
Seitsemännessä piirissä
Italian spaghetit, taggliatellet ja pennet sekä paistettu porsaanliha on nyt sitten kirottu maailman viimeiseen ääreen ja varsinkin jos makeaa spumantea on vierellä tarjolla. La cucina italiana todettiin jo viime viikolla pelkäksi reseptikokoelmaksi ilman pienintäkään vastetta reaalimaailmassa. Nyt se on entistä enemmän totta.
Viime viikon reissu Roomaan ruineerasi kahden viikon pikadieettini, joka alkaa siis taas alusta. Onneksi se oli vain viikon matka. Silti sen seuraukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen, sillä minä luulen joutuvani vielä siitä vastuuseen.
Kotona minua ei ymmärretä. Jos saisin mennä baaritiskille norkoilemaan, niin valittaisin baarimikolle juuri tätä. "Minua ei ymmärretä kotona", sanoisin koukistaessani etusormea uuden skottilaisen merkiksi. "Vaimoni yrittää tappaa minut", mutisisin viidennen jälkeen ja baarimikko kuittaisi sen vasemmanpuoleisen kulmakarvan keveällä kohotuksella ja kääntyisi kuivaamaan kahviastiastoja valkoisella liinalla. Mutta kun en saa mennä baaritiskille norkoilemaan viskilasillisia.
Kun reilun kymmenen tunnin työpäivän jälkeen palasin kotilinnaani, siellä vallitsi helvetin seitsemäs piiri. Punaviinistä ja spaghettikastikkeesta suut maireana hihittävät naiset lappoivat sokeria jälkiruokaespressokuppeihinsa ja pohdiskelivat napostellessaan syömiensä Bacio-suklaiden eroja. Toisissa paketeissa kun on runo sisällä. Näissä ei ollut. Ne lipoivat vielä ruskeiksi käyneitä sormenpäitäänkin.
Itse söin litran kattilasta eilen yli jääneen kupillisen vihannessosekeittoa. Sen verran annoin periksi kiljuvalle jalopeuralle, että otin kaksi valoakuultavaa tomaattiviipaletta ja siivun mozzarellaa. Päivällä olin maistanut muutaman lusikallisen kanaviillokkia ja liu'uttanut riisinjyväsiä varovasti veitsenkärjellä hampaiden väliin mausteeksi. Aamulla seitsemältä söin täysjyväpaahtoleivän ja salaa itseltäni toisenkin ennen kuin ymmärsin rikokseni suuruuden. Päälle tietysti jotain luonnonvastaista. Välissä X-kuppia kahvia. Ja sillä elää ruho, joka on kaksi kertaa suurempi kuin teillä siellä kotikatsomoissa.
Sitten naiset alkoivat vielä kommentoida, että se siinä on aina paha juttu, kun ihmiset tulevat niin äreäksi laihduttaessaan. Ja ottivat suklaata päälle. Minä painoin silmäni vihanneskeittolautasen pohjalle ja yritin sormenpäällä tiristää vielä tipan, mutta en osannut kun nälkä haittasi näköä.
Mutta veikkaanpa että lihavia naisia keljuttaa puolen vuoden päästä.
Viime viikon reissu Roomaan ruineerasi kahden viikon pikadieettini, joka alkaa siis taas alusta. Onneksi se oli vain viikon matka. Silti sen seuraukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen, sillä minä luulen joutuvani vielä siitä vastuuseen.
Kotona minua ei ymmärretä. Jos saisin mennä baaritiskille norkoilemaan, niin valittaisin baarimikolle juuri tätä. "Minua ei ymmärretä kotona", sanoisin koukistaessani etusormea uuden skottilaisen merkiksi. "Vaimoni yrittää tappaa minut", mutisisin viidennen jälkeen ja baarimikko kuittaisi sen vasemmanpuoleisen kulmakarvan keveällä kohotuksella ja kääntyisi kuivaamaan kahviastiastoja valkoisella liinalla. Mutta kun en saa mennä baaritiskille norkoilemaan viskilasillisia.
Kun reilun kymmenen tunnin työpäivän jälkeen palasin kotilinnaani, siellä vallitsi helvetin seitsemäs piiri. Punaviinistä ja spaghettikastikkeesta suut maireana hihittävät naiset lappoivat sokeria jälkiruokaespressokuppeihinsa ja pohdiskelivat napostellessaan syömiensä Bacio-suklaiden eroja. Toisissa paketeissa kun on runo sisällä. Näissä ei ollut. Ne lipoivat vielä ruskeiksi käyneitä sormenpäitäänkin.
Itse söin litran kattilasta eilen yli jääneen kupillisen vihannessosekeittoa. Sen verran annoin periksi kiljuvalle jalopeuralle, että otin kaksi valoakuultavaa tomaattiviipaletta ja siivun mozzarellaa. Päivällä olin maistanut muutaman lusikallisen kanaviillokkia ja liu'uttanut riisinjyväsiä varovasti veitsenkärjellä hampaiden väliin mausteeksi. Aamulla seitsemältä söin täysjyväpaahtoleivän ja salaa itseltäni toisenkin ennen kuin ymmärsin rikokseni suuruuden. Päälle tietysti jotain luonnonvastaista. Välissä X-kuppia kahvia. Ja sillä elää ruho, joka on kaksi kertaa suurempi kuin teillä siellä kotikatsomoissa.
Sitten naiset alkoivat vielä kommentoida, että se siinä on aina paha juttu, kun ihmiset tulevat niin äreäksi laihduttaessaan. Ja ottivat suklaata päälle. Minä painoin silmäni vihanneskeittolautasen pohjalle ja yritin sormenpäällä tiristää vielä tipan, mutta en osannut kun nälkä haittasi näköä.
Mutta veikkaanpa että lihavia naisia keljuttaa puolen vuoden päästä.
maanantaina, marraskuuta 15, 2004
Herttoniemestä
Siirsin kirjoitukseni kotikaupunginosastani Herttoniemestä Sediksen elokuvablogiin, joka tilastoista päätellen kaipaa Päivän pamaus -tilaajia. Tuosta linkistä vain toimeksi.
Se olisi muuten näpsä artikkeli tai vieläkin keskeneräinen artikkelinpohja sopivaan Herttoniemi-blogiin. Minusta ei semmoisen rakentamiseen ole. Kallio-elokuviakin minulta on usein pyydetty vastaavaan kaupunginosajuttuun, mutta niistä pitäisi kirjoittaa oiekastaan juttusarja, kun niitä on niin paljon. Siinä kuitenkin ilmainen vinkki Kallioblogille tai aktiiselle free lance -kirjoittajalle.
Nyt toimivat saitit eivät tarjoa kirjoittamisen mahdollisuutta, kuten vilkaisu sivulle Herttoniemen sää tai Helsingin kaupunginkirjaston Herttoniemi-linkit osoittavat. Minulta on joskus pyydetty lupaa tuon elokuvajutun Herttoniemi-lehdessä julkaistun version julkipanoon jollekin kaupalliselle, netissä toimivalle yritykselle - se muuten kieltäytyi tekemästä muuta kuin keräämästä rahaa, kun vihjaisin että kaupallisen saitin jutusta on tapana maksaa ainakin viskipullon verran - mutta lupasin köyhälle ilmankin. Mutta kaupunginkirjastosta semmoista lupaa ei koskaan ole kysytty.
Minusta on hieman omituista, että tämmöiset julkisen palvelun linkit tehdään ilmoittamatta tekijöille yhtään mitään, varsinkin kun itse linkkisivulla ei näy edes tekijöiden nimiä. Se olisi kohteliasta ja hyvän tavan mukaista, vaikka instituutio itse piilottelisikin omien työntekijöidensä nimiä loppuun asti. Tässä tapauksessa olisi voinut antaa paremmankin linkin käyttöön...
Toinen salaisuus on, että vaikka toimimme vaimon kanssa ajoittain työparina ja allekirjoitamme jutut siten, niin itse juttu voi olla kokonaan toisen kirjoittama, niin kuin tämä elokuvajuttu sattuu olemaan minun. Rahajutussa se voi olla myös verotekninen ratkaisu: juttu laskutetaan sen nimiin, jolla on matalampi veroprosentti. Siksi varmaan Lennon & McCartneykin toimivat aina pareina. Tämä on kuitenkin aivan ilmaista yhteisöllisyyden rakentamista identiteettikaupunginosastamme.
Se olisi muuten näpsä artikkeli tai vieläkin keskeneräinen artikkelinpohja sopivaan Herttoniemi-blogiin. Minusta ei semmoisen rakentamiseen ole. Kallio-elokuviakin minulta on usein pyydetty vastaavaan kaupunginosajuttuun, mutta niistä pitäisi kirjoittaa oiekastaan juttusarja, kun niitä on niin paljon. Siinä kuitenkin ilmainen vinkki Kallioblogille tai aktiiselle free lance -kirjoittajalle.
Nyt toimivat saitit eivät tarjoa kirjoittamisen mahdollisuutta, kuten vilkaisu sivulle Herttoniemen sää tai Helsingin kaupunginkirjaston Herttoniemi-linkit osoittavat. Minulta on joskus pyydetty lupaa tuon elokuvajutun Herttoniemi-lehdessä julkaistun version julkipanoon jollekin kaupalliselle, netissä toimivalle yritykselle - se muuten kieltäytyi tekemästä muuta kuin keräämästä rahaa, kun vihjaisin että kaupallisen saitin jutusta on tapana maksaa ainakin viskipullon verran - mutta lupasin köyhälle ilmankin. Mutta kaupunginkirjastosta semmoista lupaa ei koskaan ole kysytty.
Minusta on hieman omituista, että tämmöiset julkisen palvelun linkit tehdään ilmoittamatta tekijöille yhtään mitään, varsinkin kun itse linkkisivulla ei näy edes tekijöiden nimiä. Se olisi kohteliasta ja hyvän tavan mukaista, vaikka instituutio itse piilottelisikin omien työntekijöidensä nimiä loppuun asti. Tässä tapauksessa olisi voinut antaa paremmankin linkin käyttöön...
Toinen salaisuus on, että vaikka toimimme vaimon kanssa ajoittain työparina ja allekirjoitamme jutut siten, niin itse juttu voi olla kokonaan toisen kirjoittama, niin kuin tämä elokuvajuttu sattuu olemaan minun. Rahajutussa se voi olla myös verotekninen ratkaisu: juttu laskutetaan sen nimiin, jolla on matalampi veroprosentti. Siksi varmaan Lennon & McCartneykin toimivat aina pareina. Tämä on kuitenkin aivan ilmaista yhteisöllisyyden rakentamista identiteettikaupunginosastamme.
Mitä? Missä? Ja milloin muka?
Olinkin jo ihmetellyt, miksi se on kaupoissa, mutta ei kotona. Aamulla se sitten vatsaväänteiden keskelle kolahti, uusi Mitä-Missä-Milloin 2005, johon olen kirjoittanut jutun dokumenttielokuvan historiasta Suomessa.
Juttu ei ole ihan lyhyt, paitsi kun sitä vertaa aiheeseen. 100 vuotta elokuvan historiaa naftille kolmelle liuskalle (kirjassa sivut 371-375) on kova urakka. Nimiä jää pois eikä asioihin voi pureutua, tuskin edes kaikki ilmiöt tulee lueteltua. Jokaisesta puutteesta tulee sitten ihan henkilökohtaisesti nyrkkiä munuaisiin, sillä kuten tiedämme, kaikki ansaitsevat nimensä historiaan: mutta editointimääräys alkuperäisestä kuudesta liuskasta - joka sekin oli raakasti editoitu versio - oli ehdoton. Puolet pois. Se oli todellista name dropping -työtä. Vaikka lievästi yritin, peli oli selvä: päätoimittaja voittaa tämmöiset kisat.
Yhdessä asiassa voin sen sijaan livahtaa takavasemmalle. DocPoint -festivaali on toimituksen puolesta esillä ehkä enemmän kuin itse olisin pannut. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että ingressi ja kuvatoimitus kuvateksteineen on toimituksen. Tämä näin, vaikka kehotankin kaikkia tulemaan dokumenttielokuvafestivaaleille ensi tammikuussa täällä Helsingissä. Lyhyesti sanoen aivan loistavaa elokuvaa on taas tarjolla. Niitä tässä iltani iloksi katselen, kun festivaalilehden ja -katalogin juttuja pitäisi taas kirjoittaa.
Mutta kaiken kaikkiaan, kahden MMM-lukemisen jälkeen, ei tässä tarvitse itkeskelemään ruveta vaikka oli siellä asiavirhekin: autonomian ajan elokuvaa on nykyisin ehkä puolitoista tuntia, eli Finlandin lisäksi noin tunti, mutta erhe oli vain minuuteissa, ei sisällössä.
Mielenkiintoinen alluusio: Tuleekohan tästä pikkujoulukutsu? En ole ollutkaan Otavan pikkujouluissa vuosiin.
Juttu ei ole ihan lyhyt, paitsi kun sitä vertaa aiheeseen. 100 vuotta elokuvan historiaa naftille kolmelle liuskalle (kirjassa sivut 371-375) on kova urakka. Nimiä jää pois eikä asioihin voi pureutua, tuskin edes kaikki ilmiöt tulee lueteltua. Jokaisesta puutteesta tulee sitten ihan henkilökohtaisesti nyrkkiä munuaisiin, sillä kuten tiedämme, kaikki ansaitsevat nimensä historiaan: mutta editointimääräys alkuperäisestä kuudesta liuskasta - joka sekin oli raakasti editoitu versio - oli ehdoton. Puolet pois. Se oli todellista name dropping -työtä. Vaikka lievästi yritin, peli oli selvä: päätoimittaja voittaa tämmöiset kisat.
Yhdessä asiassa voin sen sijaan livahtaa takavasemmalle. DocPoint -festivaali on toimituksen puolesta esillä ehkä enemmän kuin itse olisin pannut. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että ingressi ja kuvatoimitus kuvateksteineen on toimituksen. Tämä näin, vaikka kehotankin kaikkia tulemaan dokumenttielokuvafestivaaleille ensi tammikuussa täällä Helsingissä. Lyhyesti sanoen aivan loistavaa elokuvaa on taas tarjolla. Niitä tässä iltani iloksi katselen, kun festivaalilehden ja -katalogin juttuja pitäisi taas kirjoittaa.
Mutta kaiken kaikkiaan, kahden MMM-lukemisen jälkeen, ei tässä tarvitse itkeskelemään ruveta vaikka oli siellä asiavirhekin: autonomian ajan elokuvaa on nykyisin ehkä puolitoista tuntia, eli Finlandin lisäksi noin tunti, mutta erhe oli vain minuuteissa, ei sisällössä.
Mielenkiintoinen alluusio: Tuleekohan tästä pikkujoulukutsu? En ole ollutkaan Otavan pikkujouluissa vuosiin.
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2004
Pieniä yllätyksiä
Venäjälläkin on sitten näemmä hankittu kirjani kokoelmaan. Kirjan otsikko on käännetty aika suurpiirteisesti siinä samalla... Pistetäänpä sekin näin talteen tulevaa käyttöä varten.
"Политика в отношении кинематографии в Финляндии. 1939-1947 гг. (Рез. на англ. яз.)."
"Политика в отношении кинематографии в Финляндии. 1939-1947 гг. (Рез. на англ. яз.)."
Rooman kuvia X
Herman Liikanen oli yksi Garibaldin miehistä. Pysti on uusi, sillä entinen varastettiin. Jos ei tiedä, kuka on Garibaldi, on parasta alkaa kuukkeloida.
Rooman kuvia VII
Giannicololta palatessa alkoi hämärtää ja sivistys näyttäytyy mediana, piikkilankana ja ikuisena kaupunkina ohikulkevan silmiin.
Rooman kuvia VI
Anita Garibaldi ratsastaa huomattavasti vauhdikkaammin kuin flegu miehensä. Anitalla on toisessa kädessä pyssy ja toisessa lapsi. Niin tehdään vallankumousta.
Rooman kuvia V
Kaarle Suuri nöyrtyi paavin edessä juuri tämän Vatikaanin Pietarin kirkossa sijaitsevan porfyyrin päällä. Sitä sujuvasti tallaavat turistit ovat tietysti täysin tietämättömiä sen 1200:n vuoden takaisesta historiasta. Paitsi nyt sen päällä seisova suomalaisugrilainen.
Rooman kuvia IV
Giannicololta Roomaan päin ei voinut ottaa muita kuin hienoja kuvia. Näkymä Villa Lantesta on uskomaton.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)