Norjan poliittiset murhat

Kyyneleet tulivat silmiin aamulla, kun luin murhatöiden - ei siis satunnaisen "ammuskelun" - seurauksista. On pelättävissä, että Norjassa tuhoutui yksi sosialidemokraattinen sukupolvi.

Olen ollut vastaavilla leireillä 15-vuotiaana Ruotsissa. Shakkipelin tuoksinaan tuli silloin tieto Espanjan diktaattorin Francon kuolemasta. Illalla kaikui kaikilla pohjoismaisilla kielillä laulu baskipapista.

Norjalainen sosialidemokratia on kansainvälistä, jos mikä. Samalla, historiallisesti, se on aina ollut maassa vain vähän kannatusta saaneen, aiemmin neuvostojohtoisen kansainvälisen kommunismin vastustaja. Norjalaiseen kansalliseen kansainvälisyyteen on kuulunut myös Nato-jäsenyys, kuten hyvin tiedämme.

Nationalistisen, voimme varmasti sanoa äärinationalistisen murhaajan tiedetään vieroksuneen kansainvälisyyttä, jonka hän katsoi vastustavan nationalistisia pyrkimyksiään. Niihin kuului myös multikulturalismin vastaisuus, niin kuin oikeistolaisissa eurooppalaisissa ääriliikkeissä aina. Se on kansainvälisyyden torjunnan yksi tapa, entistä useammin tuttua myös muuhun oikeistoon sijoittuvan jengin parissa.

Omia aatteitaan vahvistamaan murhaaja harrasti aseita, eikä vain vähän, vaan paljon. Silminnäkijäkertomusten mukaan arsenaaliin kuului automaattiaseiden ohella jopa konekivääri. Ainakin osa aseista oli luvallisia. Tämä on tavallista äärioikeistolaisten ryhmittymien yhteydessä, niissäkin joiden lähipiireissä norjalainen tekijä on vaikuttanut. Onko olemassa sellaista äärioikeistolaista poliittista murhaajaa, jota tämä piirre ei yhdistä?

Nettikirjoittelun perusteella sosialismin ja kapitalismin erottaminen toisistaan ei häntä kiinnostanut. Tekijä oli lukenut kansantaloustiedettä, ja tiettävästi kannatti Itävallan koulun oppeja.

Opiskelualoihin mainitaan kuuluneen myös uskonnon. Mielipiteet olivat äärimmäisen konservatiivisia, kristillisiä ja voimakkaan nationalistisia - tämä paketti on tuttua Yhdysvalloista. En pidä mahdottomana, etteikö tämä talousajattelu mahtuisi norjalaisessa yhteiskunnassa esiintyvän fasistisen liikehdinnän puitteisiin.

Fasistoidia persoonaa vastaan sen sijaan puhuu se, että väkivaltaa nettipuheenvuoroissa ei kannatettu, pikemminkin päinvastoin. Tulevaisuus näyttää kuinka tarkoin tekijä on onnistunut aikeensa piilottamaan. Vuonna 2009 tekijän perustama vihannesviljely-yritys teki mahdolliseksi hankkia autopommeissa tarvittavia materiaaleja.

Tietoa on niukalti, mutta murhatöiden takana on selvästi poliittinen motiivi, viha sosialidemokraatteja kohtaan. Ilmiö on tuttu kaikista pohjoismaista, ja muistan kuinka se korostui 1980-luvun alusta lähtien Ruotsissa oikeistonuorten Palme-vastaisuutena. Hankin itsekin erikoisen kummallisena ilmiönä poliittisen muiston, Palmea pilkkaavan rintanapin Ruotsissa asuessani.

Usein järkeä vailla oleva kyyninen sosialidemokraattien - pohjoismaisen kansanvaltaisuuden peruspilarin - haukkuminen on arkipäivää nyky-Suomessakin. Oikealta laidalta sitä en ole ihmetellyt Ruotsin kokemusten perusteella, mutta kun sitä esiintyy kaikkialla, myös muuten järkevien ihmisten kielenkäytössä, eikä useinkaan kyse ole veljellisestä tai sisarellisesta naljailusta.

Rangaistuksia on monin tavoin kovennettu viime vuosina. Norjassa maksimirangaistus on 21 vuotta. Ehdotan kuitenkin, että murhista voitaisiin antaa tuomiot yksi kerrallaan, 21 vuotta jokaisesta.

Peili Roomassa

 

Isästä ja tyttärestä ei ole viime vuosina otettu paljon yhteisiä valokuvia - jompi kumpi on aina kameran takana. Mutta joskus pieni trikki ja sattuma toimivat.

Varpaita Roomassa

 

Romulus ja Remus

 

Pistäydyimme pääsiäisenä Roomassa Campidogliolla museossa. Mutta kumpi on Romulus ja kumpi Remus?

 

Sodankylän elokuvajuhlat 2011

Tällä ilmeellä mentiin vuoden 2011 Sodankylän Midnight Sun Film Festival. Alla olevista blogientryistä löytyy parikymmentä kuvaa niistä tapahtumista, joissa kamera kulki mukana.

 

Elokuvavisan menestyksen takana on aina nainen ja asiaan sopiva käärmekeitto. Me muut vain hieman auttelimme: tosin mennessäni kolmannella kerralla visan aikana elokuviin, porukka jäi kakkoseksi. Sen täytyy olla se kuuluisa sattuma. Kuvassa joukkueen sielu ja sihteeri Liina Tampereelta.

 

Elokuvavisan kantaviin voimiin kuului myös Anssi Mänttäri, jonka ensi-iltaelokuvassa Tarkastaja sain tulikasteeni näytelmäelokuvan valovoimaisena sivuosahahmona.

 

Saarijärvi ja sen kuulu elokuvakerho ovat taatusti läsnä Sodankylässä joka vuosi. Minä ja Michael Chapman saimme kutsun sikäläisen elokuvakerhon kunniajäseniksi. Seura on hämmentävän kovatasoinen, jäsenmaksu 0,20 e vuodessa. Nimikirjoituskokoelma lienee mahtava.

 

Sodankylä-palkinnon sai Oulun elokuvaskenen kantava hahmo Sauli Pesonen, jonka meriittilista on pitkä ja upea. Onnittelut!

 

Minä ja Olli ilman orvokkeja

Olli Vesala keksi äkkiä, että hieman linssiluteilemme pontevina maailmantähtien Atomin ja Akin vierellä. Mutta kuka otti kuvan siinä rytäkässä? En muista, mutta saa ilmoittautua krediitteihin.

 

Akateemikon ja komissaarin kädenvääntö

Aki Kaurismäki ja Iikka Vehkalahti vääntävät kättä Sodankylän Porttikoskella. Kuten tunnettua, Aki ei ole koskaan hävinnyt kädenväännössä kenellekään.

Ottelu eteni alkuun tasavahvasti, mutta Aki ottaa yliotteen hienolla käännöllä. Tekniikka on hallussa.

Peli on selvä. Akateemikko voittaa.

Komissaari tunnustaa tosiasiat.

Bingoemäntä Kari Väänänen

Näyttelijä, professori ja elokuvabingoemäntä Kari Väänänen kohtaa ilmehtien Indiana Jones -elokuvan natsihirviön, joka on juuri esittänyt napatanssia voitettuaan vaakabingon. Sodankylän elokuvajuhlien oheistapahtumien aatelia: elokuvabingo.

 

Apichatpong Weerasethakul ja Juho Kuosmanen

Rauha, ystävyys ja solidaarisuus olivat teemoina, kun kansainväliset menestyjät Juho Kuosmanen ja Apichatpong Weerasethakul kohtasivat Porttikoskella 2011 matkalla tanssilavalle. "Helikopteri lentämässä kuin lintu vetten päällä; kaunis kuva. Siitä lähtien leijumisen kokemus on kiehtonut minua”, luonnehti jälkimmäinen sunnuntain aamukeskustelussa kokemustaan.

 

Aki ja Api kohtasivat metsän siimeksessä todistajien läsnäollessa:

 

Egoyan, Kaurismäki, Chapman

Atom Egoyan, Aki Kaurismäki ja Michael Chapman poseerasivat näin upeasti Porttikoskella 2011.
 

Sodankylä - teltan vieraita

Ville Virtasta kävin kehaisemassa onnistuneista leffarooleista.

Teltassa mykkäelokuvaa seurasivat myös Terhi Kokkonen ja Arto Halonen.

Kyllä se niin on, että teltan huippuhetkiin Sodankylässä kuuluvat aina Petterin adjektiivirikkaat juonnot. Pitkänä miehenä hän mahtui kuvaan vain hieman kulmikkaana.

Päähän pälkähtäneenä ajatuksena oli ottaa mahdollisimman paljon elokuvaevankelistan näköinen kuva Petteristä:

Dome Karukoski tarttui erikoislähikuvaan

Elokuvana oli Panssarilaiva Potemkin:

Mykkäelokuva myös säestettiin.

Enemmän kuin omilta kuviltani, odotan elokuvaohjaaja Ville Suhosen aktiivisen kamerankäytön tuloksia. Tässä hän ilmeisesti monipuolisuuden osoituksena tekee sormillaan näppärästi varjokuvia mykkäteltan suurelle kankaalle.