Kaivattu helle rentouttaa ja - pehmittää pään. Kävelylenkin päätteeksi kirjastosta löytyi kesäluettavaa, kotimaisia sosiologian lukemistoja.
Arto Noron kokoelma, Risto Heiskalan muutaman vuoden takainen yhteiskuntateoriateos ja viisi vuotta vanha kokoelma "sosiologisia kartanlehtiä". Sotkuisista alleviivauksista ja reunamerkinnöistä päätellen kaksi viimeksi mainittua ovat tenttikirjoja jossakin.
Kesän kertaus tapahtuu siis sosiologian parissa. En koskaan sitä yliopistolla lukenutkaan, mitä on pidettävä paitsi itsesuojeluvaiston saneleman toimintateoreettisen käytännön ilmauksena myös rakenteellisena vastavirtana.
Romaanipuolella tökki pahemmin. Tavallisesti olen lukenut jonkin kotimaisen kirjailijan tuotannon. Nyt en keksinyt yhtään ketään ja mitään, mikä on pantava helteen viaksi, ei kirjailijoidemme.
Parin siipalle kiikutetun Alberto Moravian teoksen lisäksi yritän edetä Antonio Tabucchin ja Carlos Fuentesin viitoittamalla tiellä. Vinkkejä saa antaa.
Polttavalle kesäkadulle ei ole vielä päästy. Itse asiassa ei parveketta pidemmälle.
9 kommenttia:
Aaahh.
Jostain syystä tuo Alberto Moravia kolahti 1970-luvulla, mitä lie puoliväliä mentiin. yksi elämys oli Automaatti.
Kaverit saattoivat väittää, että sekosin "skitsahdin" tms. niihin ideoihin mm. sublimaatiosta.
Mutta ei, päinvastoin, selkenin, ajattelin.
Automaatti oli toinen mukaan tarttunut romaani. Ei vielä luettu. Lueskelen itse Keskipäivän aavetta. 1934, Roomatar ja Kaksi naista ovat tuttuja entuudestaan.
valitettavasti en varmaan osaa olla tarpeeksi kultturelli, mutta mitäs siitä!
Niin että oletkos joskus lukenut Pekka Ervastin kirjoja. Vähän on vanhanaikaista, mutta sieltä täältä voi nykyihmiselle joku juttu löytyä. Olkoonkin etten itse lukeudu millään muotoa hänen "seuraajiinsa"
Kirjojahan Ervastilla riittää kymmenittäin, ja olen joitakin niistä joskus selaillut.
Esoteeriset jutu, teosofia ja vapaamuurariusaate eivät ole ihan peruskamaa minun elämässäni, vaikka on minut kerran vapaamuurareihin pyydetty. Kieltäydyin kohteliaasti uskontonäkemykseni perusteella.
Laitetaanpa tähän kultturelli linkki: Pekka Ervast
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Ervast
Pekka Ervastilla on, jos se hieman vanhahtavia konnotaatiota tuottava kieliasu ohitetaan, erittäin merkittäviä teoksia. Niitä on kertynyt yli 30 v. aikana kai kymmeniä - ja tänä aamuna viimeksi hypistelin Kuopion torilla yhtä. Ruusu-Risti-lehden vuoden 1924 vuosikertaa.
Tätä tavaraa tulee joskus syksyllä laatikollinen (kun on taas rahaa se hankkia), Ervastia alkuperäisenä, ilman Uuno Poreen tekemää "kielen tarkistusta".
Ja en myöskään tee pesäeroa tuohon autenttiseen teosofiaan, jota Ervast edusti. En toisaalta katso, että siihen pitäisi kiinnikään jymähtää. Kuten ei millekään muullekaan vuosisadalla.
HP Blavatskyn artikkeleista kootuista teoksista mm. Käytännöllinen Okkultismi käy sisällöllisesti ilmi, että hän oli jonkin aikaa oppilaana Tiibetin buddhalaisessa luostarikoulussa - niissä kuristaan kuuluissa. Mistä hänet lähetettiin takaisen länteen julkistamaan sisäisiä oppeja, soveltuvin osin. Dalai Laman esipuhe Hiljaisuuden Äänen myöhäiseen panokseen kertoo asian puolestaan.
Tämä on toinen puoli asiaa, universaali kilvoituksen polku, johon siis ei kannattaisi antaa myöhemmän rappioteosofian olemassa olollaan vaikuttaa.
Ervast kirjoitti alkuperäisessä hengessä länsimaisin painotuksin; esimerkiksi apost. Paavali tule ymmärrettäväksi myös niiltä osin, mistä kirkko on vetäissyt perusteet omille järjen vastaisille, luisille dogmeilleen.
Käsittääkseni olet kiinnostunut Baltiasta..? Jaan Kroos. Häntä voi lukea sekä fiktiona että faktana! Ja lisäksi että hän on älykäs, hän on huumorintajuinen. Aivan fantastista tekstiä!
Ps. Ettei kaikki kiiltäisi... kuulin junamatkalla Tallinna-Tartto eestiläiseltä historiadonnalta että "Kroos..." (ja hän huokasi) "... kun teki virheitä, siihen oli aina syy. Erittäin tärkeä syy. Mutta jos joku muu, tai muut, tekivät virheitä, he olivat aina väärässä."
Kun olin sanonut että Oksasen kirja on hyvä mutta kömpelösti kirjoitettu, hän kysyi "mikä on hyvinkirjoitettua suomenkieltä?". En keksinyt muuta kuin Veijo Meren novellit.
Soome keelel.
Esseisteistä, ainakin Johannes Salminen, ja (nuori) Pentti Linkola.
Novellit: Hannu Salakka, Rosa Liksom, Juha Seppälä sekä Petja Jäppinen (vain web. esim. Tunnottomat kasvot, Laulaja ...).
Romaani sitten onkin eri juttu: Hotakaiset, Meret, mutta kai myös sen A. Paasilinnan voi mainita. Sujuvaa kieltä. Myös M. Rönkä tältä ikäänkuin kevyemmältä puolelta.
Selvinpäin kirjoitettuna Kroos on tietysti Kross. Jos sillä merkitystä on. (Muille kun auch sukulaisille.)
Lähetä kommentti