Sota- ja katastrofiuutisoinnissa lukijoille tulee stoppi vastaan ennen kuin toimituksille. Journalistikunta keksii tällöin mieluusti erilaisia keinoja tarjota tärkeänä pitämäänsä aihetta yllä jopa muutamia kuukausia. Joskus siinä on kekseliäisyys koetuksella.
En tiedä onko kyseessä sota vai katastrofi, mutta HS:n Guggenheim-uutisointi on ylittänyt jo tämän kyllästymisrajan. Asian introdusoinnista siirryttiin alle aikayksikön pitämään vähintään 200 miljoonan euron museon toteutumista itsestäänselvyytenä. Kyseltiin palstametrejä säästelemättä, vailla kritiikin häivää, mihin tämä suunnittelematon, sopimaton ja tarpeeton museo pitäisi rakentaa. Tämä traaginen uutisointi saa tänään sunnuntaina sitten farssin muodon toimittajien harrastaessa wow-journalismia milloin missäkin kirjoituksenrääpäleessä.
Ihmettelin itsekseni sitä laajuutta, jolla suomalaista museotoimintaa lehdissä ja erityisesti Helsingin Sanomissa kritisoitiin viime kuukausina. Esimerkiksi koko sivun vuodatus museoista, niiden määrärahoista ja varsinkin kävijämääristä ilman analyysia museoiden todellisesta merkityksestä kävijöilleen ja elinympäristölleen oli yliammuttua.
Asiallisesti kevyimmillään ja ajatuksellisisesti brutaaleimpana siinä ammuttiin tykillä hyttysiä: oleellista oli propagandahyökkäyksille tyypillinen tapa väistää vasta- ja jatkokysymyksiä puhumattakaan siitä, että vastakkaisille mielipiteille ja varsinkaan perustelluille mielipiteille olisi edes yritetty antaa sijaa. Koko programmi haluttiin toteen tässä ja nyt.
Kun nyt jättimuseohanke saa jalansijaa tällä laajuudella, katson kyseessä olevan harkitun propagandakampanjan, joka on siis vasiten suunniteltu. Suomalaisen museotoiminnan alasajaminen näyttäytyy uudessa valossa lähes salaliittona. Guggis-suunnitelman valmistelun taustat - kuka tiesi mitä ja milloin ja miten suunniteltiin - on syytä tuoda julkisuuteen. Siinä on tutkivalla journalismilla työtä, koska niin moni sanoo ei-tietävänsä. Itse kysyisin ensin kaupunginjohtajalta.
4 kommenttia:
No, tämänpäiväisessä Hesarissa oli nyt kumminkin lukija-osastolla vastalauseita.
Muistaakseni Suomen kuvataiteilijoiden tilannetta on kartoitettu aika monta kertaa. Se porukka on todettu köyhäksi ja vaivaiseksi.
Mitään asian eteen ei ole tehty.
Yleisöosastoa ei lasketa.
Jos sitä ei lasketa, niin höyryäminen on siellä etelässä sitten täydessä vauhdissa.
Ehkä te ystävällisesti panette nyt sille stopin ja etsitte sen sylttytehtaan, mitä?
Tänään Vesa Sirén näytti tehneen sen HS:ssä.
Lähetä kommentti