lauantaina, heinäkuuta 23, 2011

Norjan poliittiset murhat

Kyyneleet tulivat silmiin aamulla, kun luin murhatöiden - ei siis satunnaisen "ammuskelun" - seurauksista. On pelättävissä, että Norjassa tuhoutui yksi sosialidemokraattinen sukupolvi.

Olen ollut vastaavilla leireillä 15-vuotiaana Ruotsissa. Shakkipelin tuoksinaan tuli silloin tieto Espanjan diktaattorin Francon kuolemasta. Illalla kaikui kaikilla pohjoismaisilla kielillä laulu baskipapista.

Norjalainen sosialidemokratia on kansainvälistä, jos mikä. Samalla, historiallisesti, se on aina ollut maassa vain vähän kannatusta saaneen, aiemmin neuvostojohtoisen kansainvälisen kommunismin vastustaja. Norjalaiseen kansalliseen kansainvälisyyteen on kuulunut myös Nato-jäsenyys, kuten hyvin tiedämme.

Nationalistisen, voimme varmasti sanoa äärinationalistisen murhaajan tiedetään vieroksuneen kansainvälisyyttä, jonka hän katsoi vastustavan nationalistisia pyrkimyksiään. Niihin kuului myös multikulturalismin vastaisuus, niin kuin oikeistolaisissa eurooppalaisissa ääriliikkeissä aina. Se on kansainvälisyyden torjunnan yksi tapa, entistä useammin tuttua myös muuhun oikeistoon sijoittuvan jengin parissa.


Omia aatteitaan vahvistamaan murhaaja harrasti aseita, eikä vain vähän, vaan paljon. Silminnäkijäkertomusten mukaan arsenaaliin kuului automaattiaseiden ohella jopa konekivääri. Ainakin osa aseista oli luvallisia. Tämä on tavallista äärioikeistolaisten ryhmittymien yhteydessä, niissäkin joiden lähipiireissä norjalainen tekijä on vaikuttanut. Onko olemassa sellaista äärioikeistolaista poliittista murhaajaa, jota tämä piirre ei yhdistä?


Nettikirjoittelun perusteella sosialismin ja kapitalismin erottaminen toisistaan ei häntä kiinnostanut. Tekijä oli lukenut kansantaloustiedettä, ja tiettävästi kannatti Itävallan koulun oppeja.

Opiskelualoihin mainitaan kuuluneen myös uskonnon. Mielipiteet olivat äärimmäisen konservatiivisia, kristillisiä ja voimakkaan nationalistisia - tämä paketti on tuttua Yhdysvalloista. En pidä mahdottomana, etteikö tämä talousajattelu mahtuisi norjalaisessa yhteiskunnassa esiintyvän fasistisen liikehdinnän puitteisiin.


Fasistoidia persoonaa vastaan sen sijaan puhuu se, että väkivaltaa nettipuheenvuoroissa ei kannatettu, pikemminkin päinvastoin. Tulevaisuus näyttää kuinka tarkoin tekijä on onnistunut aikeensa piilottamaan. Vuonna 2009 tekijän perustama vihannesviljely-yritys teki mahdolliseksi hankkia autopommeissa tarvittavia materiaaleja.

Tietoa on niukalti, mutta murhatöiden takana on selvästi poliittinen motiivi, viha sosialidemokraatteja kohtaan. Ilmiö on tuttu kaikista pohjoismaista, ja muistan kuinka se korostui 1980-luvun alusta lähtien Ruotsissa oikeistonuorten Palme-vastaisuutena. Hankin itsekin erikoisen kummallisena ilmiönä poliittisen muiston, Palmea pilkkaavan rintanapin Ruotsissa asuessani.

Usein järkeä vailla oleva kyyninen sosialidemokraattien - pohjoismaisen kansanvaltaisuuden peruspilarin - haukkuminen on arkipäivää nyky-Suomessakin. Oikealta laidalta sitä en ole ihmetellyt Ruotsin kokemusten perusteella, mutta kun sitä esiintyy kaikkialla, myös muuten järkevien ihmisten kielenkäytössä, eikä useinkaan kyse ole veljellisestä tai sisarellisesta naljailusta.

Rangaistuksia on monin tavoin kovennettu viime vuosina. Norjassa maksimirangaistus on 21 vuotta. Ehdotan kuitenkin, että murhista voitaisiin antaa tuomiot yksi kerrallaan, 21 vuotta jokaisesta.

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011