Blogistanin tärkein juttu tänään

Blogistanin tärkein teksti on tänään EU:n tekijänoikeusuudistusta vastustava juttu Kemppisen blogissa. Rynnätkää sinne.

Kirjojen virtaa

Parnasson mainoskeskustelun innoittamana ostin minäkin Sofi Oksasen Puhdistuksen

Sofin teoksen käyttöönotto viivästyi, kun löysin divarista Kemppisen esikoismuistelmateoksen Elämän varjot (1996). Lukaisin sen nopeasti, niin kuin lähes aina.

Kemppinen on kirjoittanut bloginsa koodikirjaksi kelpaavan teoksensa 1990-luvun puolivälissä, vähän yli viisikymppisenä, siis vain muutamaa vuotta vanhempana kuin minä nyt.

Ehkä tuo ikä sekin selittää, miksi kirjan varsinaisten teemojen ulkopuolelta löytyi useita samastumiskokemuksen aiheita.

Monet näistä yksityiskohdista ovat sellaisia, että niitä on pitänyt omalla kohdallaan varsin erikoisina tapauksina ja kuvioina, mutta pitäisi jo oppia, että yksilöllisyys on varsinkin iän mukaan tarkastellen varsin harvinainen ilmiö.

Samanikäiset kohtaavat paljon samankaltaisia asioita ja ne vaikuttavat sitten ajattelutapoihin. Niinpä myös vähän erikoisemmissa tapauksissa voi olla näitä yllättäviä samankaltaisuuksia.

Ehkä olemme erikoisiakin vähän samalla tavalla samoihin ikiin päästessämme. En siis puhu tässä samassa ajassa samanikäsinä olevista (eli ikäkohorteista) vaan ylipäätänsä saman ikäisistä ihmisistä (vaikka he olisivatkin saavuttaneet saman iän eri aikoina). Mutta en mene tästä lausumasta ristinpuulle.

Erojakin toki on. Jeesusta TUL:n punaisissa verkkareissa en ole nähnyt. Kemppinen teoksensa mukaan on. Jeesus oli näyssä myös pää alaspäin, mikä saa minut ajattelemaan, että olisikohan näyn tulkinta vähän "heittänyt". Se on (ristiinnaulittu) Pietari, ei Jeesus? Ristiriitaisen ja ristiinnaulitun saarnamiehen näky, jos lacanilainen hissi tässä sallitaan.

Sofin kirjan ostettuani pistäydyin Strindbergillä lattella ja leivoksella. Naapurissa istui Jukka Virtanen, enkä malttanut olla huudahtamatta kiitoksia hänen muistelmistaan Kuvassa keskellä Jukka Virtanen (Tammi 2003). Iloisesti kumartaen hän otti ansaitsemansa kehut vastaan.

Kiitoz ziitäkin kelpoizezta kirjazta.

Yhdessä ne ovat saaneet minut taas lukemaan ahmimalla. Niistä on myös ammatillisesti hyötyä. Kemppinen ja erityisesti Virtanen kirjoittavat myös elokuvan ja television tekemisen historiasta asioita, joita ei asiakirjoista näe. Eiköhän Oksasenkin kirja päädy ennen pitkää elokuvaksi. Jos olisin tuottaja, ostaisin oikeudet nopeasti.