Digikieltäytyjät

Digiaika on tänään pimentänyt monet televisioruudut [- aivan kuten Blogilista tämän blogin, sillä päivityksiä ei ole viikkoihin tehty kunnolla, useimmiten jätetty tekemättä, niin kuin nytkin muutaman päivän ajan. Tilaajien ei auta kuin klikkailla aina vaan].

Yllättävän monta minunkin tuttavistani on päättänyt jäädä televisiomaailmojen ulkopuolelle.

Siinä on jotakin tämän maailman mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Useimmiten perusteluna digikieltäytyjillä on se, että on muutakin tekemistä. Monet heistä ovat superaktiivisia yhteiskunnallisissa riennoissa.

Yllättävän moni on televisiokatselukieltäymyksestään huolimatta visuaalisen suurkuluttajia. He käyvät elokuvissa, festivaaleilla, taidenäyttelyissä ja monissa elävän kulttuurin riennoissa. Kieltäytyjien televisionkatselu on rajoittunut jo pitkään uutisiin ja pariin mielisarjaan. Jälkimmäiset ovat ainoa asia, mitä he kaipaavat näin etukäteen.

Osa tuttavista aikoo käyttää Internetin televisiopalveluita. Epäilemättä sieltä korviketta löytyykin, vaikka saatavuutta rajoitettaisiinkin, kuten lähitulevaisuudessa tullaan jo tekemään.

En tiedä miten televisiolupamaksu ja netin katselu voidaan käytännössä yhdistää. Osa television nettipalvelusta suunnataan ehkä vain televisioluvan maksaneille, joiden on rekisteröidyttäessä tämä osoitettava.

Epäilemättäkin tämä on tuhon tie kuten suurin osa kaikista muistakin teistä, joilla nyky-yhteiskunnan nettipalveluja hyödyntävät "vapaamatkustajat" aiotaan nitistää. Sen liberaalin hyväksymisen vaihtoehto on nimittäin äärimmäisen kontrollin ja taloudellisen diktatuurin tie, molemmat kaikkien mediajättiläisten nykyajattelun ydinteemoja.

Äärimmäisellä kontrollilla ei ole rajoja: se tähtää epätäydellisillä menetelmillä täydellisyyteen, jonka ehtojen täyttäminen kohdistetaan demokraattisesti ja tasapuolisesti kaikkiin olimmepa väärän laukun tai cd:n ostaneita matkustajia tullissa, netin käyttäjiä väärillä sivuilla tai kaupasta rehellisesti ostamamme tavaran lainaajia kaverille.

Näin "vapaamatkustajien" nitistämisestä tulee keino kaikkien (äärimmäiseen) kontrolloimiseen. Ja silloin olemme tilanteessa, jossa kontrolloijat ja kontrolloitavat ovat totaalisen vaarallisessa suhteessa toisiinsa. Tällaista kontrollia harjoitetaan jo nyt netissäkin.

Kontrollin kuluttamiselta - valvontakamerat, kauppa-, pankki- ja luottokortit, vartijajärjestelmä, kulkuluvat, matkustajakortit, nettirekisteröinnit jne. ad astra - ei juuri voi välttyä.

Erilaisten irtiottojen mahdollisuuksista toki kannattaisi pitää enemmän meteliä. Muuten mediajättiläiset syövät meidät ja nitistävät meidät kontrollillaan.

Pieniä irtiottoja tehdään tähän suuntaan digikieltäytymisenkin yhteydessä.

On nimittäin niin, että yllättävän moni aikoo ryhtyä totaalidigikieltäytyjäksi. Televisio-ohjelmia ei yksinkertaisesti enää katsota. Ne suljetaan pois elämästä. Television ohjelmavirtaa ei enää ole.

Tuskinpa nämäkään digikieltäytyjät televisiolta välttyvät, mutta koska heillä on parempaa tekemistä, niin he eivät siitäkään paljoa välitä. Televisio on yksinkertaisesti yhdentekevä.

Entistä televisiovastaanotinta voi käyttää dvd-laitteeseen kytkettynä vielä digiaikanakin. Kierrätyksestä saa olemattomaan hintaan laitteita loppuiäksi. Heidän kaipaamiaan televisiosarjoja myydään dvd-muodossa ja netti, kontrollista huolimatta, tuottaa jäykän televisiojärjestelmän korvaamiseksi paljon visuaalisia iloja.