Pitkäjänteisyyttä

Mieli alkaa jo alistua sille, että loma loppuu. Kuin flashbackeina päähän palaa kuvia, jotka liittyvät työhön. Ensimmäisenä tehtävät asiat ovat jo selkiytymässä.

Tänään on kai katsottava saako Finnkinon viiden euron tempaus jonoja aikaiseksi. Lapsen ja serkkujensa valitsema katselukohde, uusin Harry Potter -elokuva kestää 2 tuntia 21 minuuttia. Hyvä ettei kolmea.

Elokuva on kielletty alle 11-vuotiailta, joten minun on lähdettävä mukaan. Täysi-ikäisen seurassa yli 9-vuotiaat saavat sen katsoa.

Kolme kuukautta alle 11 vuoden oleva tyttäreni kiroaa katkerasti elokuvatarkastamon nykyään usein käyttämää, tämän vuoden alusta voimaan tullutta K13-ikärajaa. Katkeruudelle ei ole kuitenkaan sijaa, vaikka esimerkiksi uusin Pirates of Caribbean III on häneltä näkemättä. Säännöt ovat sääntöjä ja laki on tiukka.

Valtion elokuvalautakunta vahvisti mainitun elokuvan ikärajan valituksen jälkeen. Valituksia käsiteltyään elokuvalautakunta ei ole muuttanut muitakaan tarkastamon määräämiä K13-päätöksiä tähän mennessä.

Voi siis päätellä, että uusi ikäraja on siis saanut siunauksen, vaikka elokuva-ala vähän napiseekin.

Kun aiemmat mahdolliset ikärajat olivat K11 ja K15, osa päätöksistä loogisesti päätellen kiristää linjaa (- olisi siis mennyt tarkastamossa aiemmin K11-kategoriaan) osa löysää (aiemmin todennäköisesti K15-päätös).

Nyt monet kassamagneeteiksi ajatellut elokuvat ovat olleet ko. sarjan aiemmissa osissa K11, ja tarkastamon antamat K13-päätökset ovat siksi hermostuttaneet elokuva-alan taloutta vaalivien mielen. Elokuva-ala syytti aika kovin sanoin tarkastamoa Euroopan kireimmästä linjasta. Nyt en Filmikamarin sivuilta noita kirjeitä enää löytänyt tähän linkiksi.

Meidän perheessämme noudatetaan elokuvatarkastamon velvoittavia ikärajoja. Ei ole helppoa olla elokuvalautakunnan jäsenen tytär.

Television suositusikärajat ovatkin sitten vaikeampi juttu. Ehtiikö kaikkea vahtia? Ja onko television tarjonta tässä mielessä hankalaa?