Entinen meininki

Kaksi vuorokautta, kaksikymmentä liuskaa. Entinen meininki tuntuu olevan tämänkin hankkeen kanssa.

Ja monta muuta asiaa odottaa. Päätin että odottakoon.

Kierroksia on sen verran, että kun yöllä herää, ei uni enää tule. Päätin lukea lehden.

Sain puhelinsoiton. Muistuttakaa minua, että teen niin kuin Pariisiin muuttanut näyttelijätär.

Puhelimen viereen iso paperi, jossa lukee EI.

Vai jokohan minä suostuin?

Yhdenvertaisuutta kehiin

Toimittaja (Aamu-tv, YLE TV1) syytteli aamutuimaan byrokraattisesta kielenkäytöstä ruotsinkielistä naisvirkamiestä, joka oli tullut kertomaan yhdenvertaisuusviikosta.

Samanvertaisuus olisi kuulemma ollut parempi. Yksi ja sama, sanon minä.

Se, mitä aamun keskustelusta ei käynyt ilmi, näkyy tässä lainuksessa: "Teemavuoden aikana Suomessa toteutetaan siis kuutta verkostohanketta, joiden avulla pyritään edistämään yhdenvertaisia mahdollisuuksia sukupuolen, etnisen alkuperän, uskonnon ja vakaumuksen, vamman, iän ja seksuaalisen suuntautumisen osalta. Kaikkien kuuden verkostohankkeen toteuttamisessa ovat mukana myös eri vähemmistöjä ja vammaisia ihmisiä edustavat järjestöt ja elimet."

Ensimmäinen hankkeista on näkyvyyskampanja, jota Yleisradio koordinoi. On siis olemassa hanke, jonka ensimmäinen alihanke on näkyä. Haasteita kylliksi.

No, tämä on tietysti kohtuutonta edes vitsinä, sillä kyse on kuitenkin sisältöjen näkyvyydestä eikä hankkeiden, kuten voisi helposti lukea.

Tietysti "vähemmistöjen" ja "marginaalien" itse tuottamalle materiaalille on tilausta. Kyllä se varmaan Manne-tv:n voittaa. Mutta varmasti Yleisradiolla olisi nykyistä enemmän mahdollista toteuttaa "monimuotoisuuden näkymistä" ihan arkipäiväisellä rekrytoinnillaan.

Muissa ehkä näkyvyyshaastetta olennaisemmissa hankkeissa on mukana taidetta (Valtion taidemuseo), urheilua (SLU), työelämää (SAK), toteutumattomat oikeudet (oikeusministeriö), syrjintä (Ihmisoikeusliitto). Niidenkin soisi näkyä, ei näkyvyyshankkeen, joka tietysti saa olla läpinäkyvää.