Mestataan yksinoikeudella

35 mm:n ja 16 mm:n filmin, digibeta- ja SPBetacam-videokasettien valkokankaalle, kuten myös sille projektoitujen dvd-levyjen ja vhs-kasettien takaa maailma on näyttänyt varsin kelvolliselta.

Hetkittäinen ulostulo tästä maailmasta siihen, jossa täytyy olla careful out there, on omiaan tuottamaan hämmennystä. Enemmän kuin pari päivää sitten näkemäni, varsin keskinkertainen ja luvattoman synkkä ja parodiaton Lordi-leffa.

Kaikkialla vain sukupuolista häirintää, dopingurheilijoita, urheilu- ja lehtipomojen potkuja ja muuta levottomuutta herättävää toimintaa.

Voi sitä kolumnien virtaa! Nyt saavat sanasepot ja pisteliäät pirkot tuottaa lyhyttä lausetta kansalaisten kiihottamiseksi. Porvarisrouvien edustaja Santavuorta lukuunottamatta, tietysti.

"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Nämä riittivät 90 vuotta sitten [Kaisa Kujanpää, Turun Sanomat].

Edelleenkin riittävät vihjaukset. Syytetyt kansanedustajat ovat valinneet vaikeimman tien, joka johtaa seuraavissa vaaleissa mestauslavalle. Yksikään heistä ei ole pyrkinyt voittamaan äänestystä Eduskunnan seksikkäimmästä miehestä.

Tällaiset hysteriat ovat nykyisin journalismin luomia. Kun se 1960-luvulla kunnolla keksittiin, sitä pidettiin keltaväriin viittaavana skandaaliuutisointina. Nykyisin se kätkeytyy asiajournalismiin.

Julkinen harkitsematon puhe, asiattomat vihjaukset, tarkoitukselliset ärsytykset ja pöljyyksissään julki läväisty vihanpito on tästedes kiellettyä.

Ainoa, joka sitä saa harjoittaa, on journalismi - keltainen ja muunkin väriset.

Siis juuri se, joka sen kaikilta muilta kieltää. Yksinoikeudella.

SDP:n julkisuuskuvasta

Kansanedustaja Erkki Tuomioja siteeraa blogissaan omaa vappupuhettaan:

"SDP:n julkisuuskuva kertoo: ikääntyvästä ja nuhraantuneesta, ylimielisestä ja sisäänpäinkääntyneestä, omasta erinomaisuudestaan ja vallassaolonoikeutuksestaan vakuuttuneesta, pelotteluun ja negatiiviseen kampanjointiin turvautuvasta, SAK:hon nojaavasta ja uudistuksia karttavavasta johtajakeskeisestä valtionhoitajapuolueeesta. Tämä on ainakin se kuva jonka valtavirtamedia meistä antaa. Ja vaikka itse tiedämmekin, ettei todellisuus toki näin synkeä ole, on tämä kuva kuitenkin riittävän suuressa määrin totuudenmukainen. Siksi on tunnustettava, etteivät ongelmamme ratkea vain kosmeettisilla muutoksilla ja mainostoimistoa vaihtamalla."

Toivottavasti kosmetiikkaa ei kuitenkaan korvata kirveellä. Sillä kyllähän tällainen kommentointi kauhuelokuvasanastoa käyttäen vaikuttaa siltä, että kohta päät lentävät. Eli tiukka puolueskaba tulossa. Arvaus: puheenjohtaja nöyrtyy, sihteerit vaihtuvat.