Mustaa ja valkeata

Mustasta, valkeasta ja muista väreistä on keskusteltu viime päivinä Kemppisellä. Ja tänään on aivan mustavalkoinen päivä. Sataa ropisee korvin kuultavasti, harmaan eri sävyt ovat läsnä kuin parhaimmassakin mustavalkoisessa elokuvassa.

Toisen maailmansodan jälkeisistä elokuvista löytyy todella paljon mustavalkoista katsottavaa: Orson Wellesin Kolmas mies, Akira Kurosawan Kulkukoira, Taivas ja helvetti ja Seitsemän samuraita, Stanley Kubrickin Tohtori Outolempi, Alfred Hitchcockin Psyko, Frank Capran Ihmeellinen elämä, Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon, François Truffautin Jules ja Jim, Andrzej Wajdan Tuhkaa ja timanttia, William Wylerin Parhaat vuodet, Otto Premingerin Laura (on kyllä 1944), Ingmar Bergmanin Seitsemän sinettiä, Neidonlähde, Charles Vidorin Gilda ja Douglas Sirkin Tuuleen kirjoitettu vievät oikeille jäljille sadepäivänäkin. Ja tästä puuttuvat kaikki venäläiset, joita on vaikea saada DVD:llä.