maanantaina, syyskuuta 19, 2005

Onko tarpeeksi?

Onko 14 tunnin työpäivä tarpeeksi? Vai pitäisikö vielä venyttää?

Aina muutaman tunnin välein tulee väsymys. Mutta kun jatkaa, niin taas jaksaa.

Ja kun oikein väsyttää voi vaihtaa paikkaa. Matkalla voi lukea jotakin semmoista, minkä pohjalta aikoo kirjoittaa lisää. Tai sitten pitää oikolukea entistä.

Välillä pilkahtaa valo. Voi tästä selvitäkin. Välillä tuntuu siltä, että ei.

Sata sivua rikki. Puolet lisää, niin a vot. Saa mennä vähän ylikin. Ei kannata ihmetellä, jos kirjoituksia tulee harvemmin juuri nyt.

5 kommenttia:

christer sundqvist kirjoitti...

Urheilijoille olen opettanut "harjoittelun pyhää kolminaisuutta": harjoittelu - lepo - ravinto. Ainoastaan kun kaikki kolme osa-aluetta ovat tasapainossa voi urheilija kehittyä. Nyt tuntuu siltä, että sinun pitää tarkistaa onko sinulla "työn pyhä kolminaisuus" kunnossa: riittävästi haasteellista työtä - riittävästi lepoa - tarpeeksi monipuolista ravintoa. Tsemppiä toivoo christer

mea kirjoitti...

Koko yön istuin täsä valvomassa, ettet nukahda. taisin nukahtaa itse.

Jos nimittäin laskurista ihmettelit, että mitä varten Tampere kökkii kuusi tuntia täällä.

Ai niin, muuten! Kauhistuksen kanahäkki: se karaååkke-paikka, jossa se Fingerroosin näköinen mies veti hommaa ja jossa pakkasen keskellä lauloit mulle, ettet mene koskaan ruman naisen kanssa sänkyyn, niin se on nyt nimeltään, hyi olkoon: KASPERI. Kuvittele "Kasperi". Ei mitään pyhää enää kunnioiteta.

Jari Sedergren kirjoitti...

Että sängyn laidalla on valvottu!

Tamppereen seutu on Kaspereitten maata. Otetaan vaikka kirjailijat:

JOUTSEN(NIEMI), Jali (Jalmari) , (alk. Viklund, Frans Hjalmar) 1880-1955 Tampere, Vesilahti, Lempäälä kirjoitti aikoinaan kirjan Parivaljakolla eli toiseltan nimeltään Kasperi Tantun kanssa. (1915). Seuraava kirjansa olikin muuten sitten Punakaartilaisen marssi (1917), joka alkaa olla karokeklassikoksi kelpaava.

KAJAS, Mauri (oik. Kai, Arvi) 1894-1977 Tampere taas toi esille sen toisen karaokeen liittyvän jutun, sillä hänen vuonna 1939 ilmestyneen kirjansa nimi oli Sortin tyttö ja Kasperi. Eli on siellä perinteitä.

Jari Sedergren kirjoitti...

Ai niin. Ei ole ikuna ollut rumia.

mea kirjoitti...

Kasperi kuulostaa vaan jotenkin niin kesyltä. Eikä se ole enää aukikaan kuin puoleen yöhön. Vastahan meilläsiihen aikaan päästään vauhdin hurmaan.

Pidä tuosta periaattesta kiinni. Niin minäkin teen.