lauantaina, marraskuuta 05, 2005

Kultainen kaupunki

Karistin kaupungin tomut jaloistani. Lentokentalla ei ollut ruuhkaa, eika koneessa taytta. Perilla odotti sumu, jonka vuoksi myohastyimme tunnin lasketusta. Ei paha, silla jo iltapaivalla kahden aikaan paasimme ensimmaiselle kavelykierrokselle.

Pari paivaa olen vaellellut Kultaisessa kaupungissa. Vanha kaupunki on tullut tutuksi, samoin kuninkaan linna alueineen; ymmartaa helposti, etta taalla riittaisi tutkittavaa vuosiksi. Taidehistorioitsijoilta ei tyo lopu. Kuulimmekin eilen paikalliselta taidehistorian professori Zdenekilta, etta opiskelijoiden maara taidehistoriassa on kasvanut moninkertaiseksi viidentoista vuoden takaisiin lukuihin. Kaikille riittanee toita - sita paitsi taalla patee viela vanha totuus, etta monilla aineen opiskelijoilla on varallisuutta enemman kuin omiksi tarpeikseen. Tausta on turvattu. Uutuus kuitenkin on, etta taidehistoriaankin on nykyisin paasykokeet.

Maalaispoika katselee tata kulttuurin maaraa suu ammollaan. Barokkiajan rikkaus nakyy kaikkialla. Muutaman vuoden takaiset tulvatkaan eivat vanhoja taloja tuhonneet, jattivat tietysti merkkinsa fasadeihin niin kuin kymmenet tulvat aikaisemmin, mutta se on historiaa.

Huonommin kavi muutaman kilometrin paassa olevalla vanhalla tehdasalueella. Siella joen penkereet eivat olleet tulvasuojattu, vaan ranta oli luonnon muovaamaa toyrasta. Vesi nousi ja tuhosi 1800-luvun ja 1900-luvun rakennuksia ja tuhosi monet niista. Yhdessa sellaisessa sailytettiin kaupungin arkkitehtuuriin keskittynytta arkistoa. Rakennuspiirustukset ja monet muut tuhoutuivat lopullisesti. Niita ei ollut kopioitu eika digitaalisesti tallennettu. Osa arkistosta olisi ollut tarpeen restaurointitoissa, kyse oli siis ihan kayttoarkistostakin. Sellaista on elama.

Eilen kavimme testaamassa Strahovin luostarin vieressa sijaitsevan 'italialaisen' ravintolan, jota matkaopas suositteli. Ravintolan nimi on Peklo, suomeksi Helvetti. Sopiva nimi luostarin viereiselle paheen pesalle.Kyse oli hiljaisesta kellariravintolasta - kellari on rakennettu 1100-luvulla. Mina soin maalaisankkaa, vaimo paholaisen oppipojan kattilallisen. Maeaerilaista viinia, mansikkabrandya ja leivoksia palanpainikkeeksi. 70 euroa ja maha taynna. Tarjoilu oli viimeisen paalle - pakattu voinappi tuli pikkulautaselle atuloin nostettuna. Kiiretta ei ollut ja jopa juttelimme tarjoilijoiden kanssa. Ennen tuloamme meille esiteltiin eteisessa ruokalista hintoineen. Vihje siita, etta viela olisi voinut hintojen vuoksi kaantya pois. Ehka olisi pitanyt - vaikka ruoka oli ok, tarjoilu superhyvaa, jotain jai puuttumaan. Kerta riitti.

Naapurikaupungista kotoisin olevaa Pilsner Urquellia saa taalta hanasta, se on oikein maittavaa. Hinta noin euron tuoppi. Kahta euroa emme ole viela oluttuopista maksaneet. Ehka kun menemme kahvila Eurooppaan sekin ihme tapahtuu. Vaikka Euroopan ruokahinnat olivat kylla alle eilisen Peklon.

Pyhan Vituksen katedraali kukkulan paalla on nyt puheenaihe tassa kaupungissa. Prahan kaupunginosaoikeus - oikeastaan yksi tuomari - paatti viikko sitten, etta se on Katolisen kirkon omaisuutta. Oikeutta kaytiin jo 1990-luvulla. Silloin Korkein oikeus totesi kirkon kuuluvan valtiolle. Kiista oli samanlainen jo keskiajalla, silla taalla valtio ja kirkko ovat olleet poikkeuksellisen mutkikkaasti toisiinsa kietoutuneita. Valtio otti haltuunsa kirkon kommunistiaikoina, mutta vain hallinnollisesti. Valtion omaisuudeksi sita ei virallisesti koskaan julistettu / sita ei siis kansallistettu, vaikka saados sanookin sen olevan 'kansan omaisuutta'.

Nyt tilanne on ollut hieman kummallinen. Katolinen kirkko on voinut pitaa messunsa vain siten, etta pappien on joka kerta haettava kirkon avaimet viereisen Prahan linnan hallinnolta, jonne ne myos palautetaan. Tahan siis tapahtuu muutos. Vai tapahtuuko? Paikallisessa Internet-aanestyksessa 'kansa' halusi kirkon sailyvan valtiolla. Alueoikeuden paatoksesta valitettaneen ja seuraava taso on Prahan kaupunginoikeus.

Nyt sataa tihuttaa. Pitaisi loytaa Kansallinen tekninen museo. Siella on aivan upea valokuva- ja elokuvaosasto.

-- -- Perheelle. Kertokaa isalle etta yritin soittaa, taisteluterveiset. -- --

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kerrotaan. Lahdemme siella kaymaan tassa kohta puoliin. MS