torstaina, tammikuuta 19, 2006

Festarit alkavat viikon päästä

Ennakkojuttua ensi viikolla alkavasta DocPoint-festivaalista voi lukea
Ylioppilaslehdessä. Näytti jutteluni Matti Rämön kanssa päätyneen lehden palstoillekin.

Mutta on jo korkea aika suunnitella DocPoint-ohjelmansa. Kotisivulta löytyvät ohjelmistot ja ohjelmakartat. Lehteä pitäisi olla jaossa kaupungilla vähän joka puolella.

Sitten tiivis mainospaketti: DocPointin ennakkolippuja myydään 16.1.-24.1.2006 elokuvateatteri Forumissa (Mannerheimintie 16) ja Tennispalatsissa (Salomonkatu 15). Ennakkomyyntipisteiden aukioloajat ovat Forum: ma–pe klo 16.30–21.15 ja la–su 13.30–21.15 ja Tennispalatsi: ma-su klo 10.00-21.00. Lisäksi kaikkiin Forumin ja Tennispalatsin DocPoint-näytöksiin voi varata lippuja 16.1.2006 alkaen kaikista Finnkinon teattereista sekä Finnkinon verkko- ja puhelinpalveluista. [www.finnkino.fi; p. 0600 007 007, 0,99€/puh + pvm.]. Yksittäislippu DocPoint-näytökseen 5 euroa; 6 lipun sarjakortti maksaa 28 euroa ja 10 lipun sarjakortti 45 euroa sisältäen katalogin. DocPoint-katalogi maksaa erikseen ostettuna 6 euroa.

Festarilla on tietysti oma klubinsa: Perjantaina 27.1. on Vanhalla Japani! –ilta, eikä ole kallista, 4 euroa. Lauantaina 28.1. on vuorossa Lumo –klubi, ja maksaa 7 euroa. Ennakkomyynti Vanhan kuppilasta.

Katalogissa on tänä vuonna vain pari lyhyttä tekstiäni: tässäpä ne.

The Good People of Portugal / Bom Povo Português, jonka ohjasi vuonna 1980 Rui Simões. (mv/135 min) Se näytetään perjantaina 27.01.2006, 18:45, Forum 3

Rui Simõesin klassikoksi muodostunut elokuva Portugalin neilikkavallankumouksesta korostaa tunteita ja elettyä elämää 25.4.1974 ja 25.11.1975 välisellä vallankumousperiodilla. Tekijätiimi teki elokuvaa ihmisiltä ihmisille, unohtamatta aineksia poliittisesta pamflettityylistä ja runollisuudesta. Elokuvassa on käytetty runsaasti vallankumousaikana syntynyttä elokuva- ja uutisaineistoa. Se myös yhdistää musiikkiesityksiä tavallisten ihmisten haastatteluihin, unohtamatta satiirisiakaan äänenpainoja.

Salazarin 1933 pystyttämän diktatuurin korvasi 1974 edistyksellinen, demokratiaa ajanut sotilasvallankaappaus, mutta muutoshalu ei siihen pysähtynyt. Voimakkaimmaksi liikkeeksi kasvoi länsimaisen demokratian nimiin vannonut sosialistinen vallankumous, pääsanomanaan Portugalin eristyksen loppuminen. Elokuva nostaa esiin vallankumouksen johtohahmot, joista moni tuli tutuksi myös eurooppalaisessa kontekstissa.

Still Life (Natureza Morta, Portugali 2005). Ohjaus: Susana de Sousa Dias. 72 min. DigiBeta. MV.

Arkistoelokuvia ja -valokuvia hyödyntävä Still Life on katsaus Portugalin 48 diktatuurin vuoteen. Sanattoman elokuvan aineistoa ovat muun muassa ajankohtaisfilmit, sotareportaasit ja propagandaelokuvat, jotka ohjaaja on koonnut taidokkaaksi kokonaisuudeksi. Elokuva aktualisoi säilyneitä kuvia portugalilaisille arkaluontoisesta aihepiiristä. Diktatuurin ajoilta peräisin oleva kuva-aines nousee nykyhetken tulkinnaksi, mutta jättää runsaasti tilaa katsojan omille ajatuksille.

Elokuvan tulkinnan avain voidaan tiivistää sen motoksi: kuvan sisälle piiloutuu aina toinen kuva. Elokuvan tempo ja voimakas musiikin käyttö antavat tälle ajatustyölle aikaa: missä piilee kuvan merkitys ja kuinka monia niitä lopulta onkaan? Voimakkaasti elokuvallinen Still Life onkin ehdoton valkokankaan elokuva ja se palkittiin viime lokakuussa Portugalissa DocLisboa-festivaalin teatterilevitykseen oikeuttavalla palkinnolla.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Simões täytyy kyllä tsekata.

Asuessani Lissabonissa tutustuin macaolaissyntyiseen Ana Teresaan, joka muutti Angolasta Portugaliin heti neilikkavallankumouksen jälkeen 17-vuotiaana. Hän kertoi, että tuo aika oli todella uskomatonta ja teinille äärimmäisen jännittävää: maa oli käytännössä jonkinlaisen anarkian asteella toista vuotta. Brasiliaan paenneiden Salazarin virkamiesten taloja vallattiin, työpaikoilla ei enää puhuttu esimiehille (ne kapitalistisiat!) ja vastavallankumous oli vain ajan kysymys. Jotenkin hupaista oli kuulla, että äärivallankumoukselliset pitivät esim. Partido Socialistan Mário Soaresia (joka on muuten on 81-vuotiaana taas presidenttiehdokkaana) täytenä natsina...

Pulp Fictionissakin esiintynyt Maria de Medeiros teki vallankumouksesta 90-luvun lopulla tehty fiktioelokuvan Capitães de Abril. Se on ihan mielenkiintoinen, mutta elokuvallisesti ei varsinainen saavutus.