Ashora-juhla

Uutiset kertovat, että pommi räjähti keskellä shiiamuslimien uskonnollista kulkuetta Hangussa Luoteis-Pakistanissa. Iskun jälkeen shiiat mellakoivat ja polttivat kauppoja ja autoja. Tällä kertaa kyse ei ole kuvista eikä skandinaaveista. Shiiat epäilevät pommi-iskun tekijöiksi sunnimuslimeja. Vaikea uutinen ymmärrettäväksi. Ehkä pieni taustoitus on tarpeen.

Islaminuskoisten suurin ryhmä ovat sunnit. He noudattavat Profeetan tapaa, sunnaa. He kannattavat neljää ensimmäistä kalifia, nimeltään Abu Bakr, Omar, Uthman ja Ali, koska silloin liike oli islamilaisen ihanteen mukainen ja esikuvallinen. Sunnalainen teologia ja laki saivat muotonsa pääpiirteissään 700-800-luvuilla. Oppisuunta jakaantuu neljään lakikoulukuntaan, joista jokainen sunni on valinnut omansa; se määrää rituaalien muodot ja perheoikeuden alaiset asiat. Parlamentti voi rajoittaa näitä lakeja. Oppineet ovat keskeisessä asemassa tulkinnoissa, he ovat keskenään tasa-arvoisia ja kaikilla on oikeus lausua mielipiteensä ongelmakysymyksistä. Tulkintoja voi siis olla monia.

Uutisen mainitsema shiiojen pyhä kulkue liittyi siihen, että shiioilla on käynnissä Ashora (Ashurah, Aashurah, Ashur, Aashoorah). Se on heidän suurin juhlansa, jota vietetään profeetta Muhammadin pojanpojan Husainin kunniaksi. Juhlan nimi tulee sanasta "kymmenen", koska sitä vietetään muharram-kuukauden kymmenentenä päivänä. Shiiat ja sunnit erosivat toisistaan Husainin kuoleman päivänä vuonna 680 (islamilaisen ajanlaskun mukaan vuosi 61). Husain bin Ali kuoli tällöin umayyadien vastaisessa taistelussa Karbalan (Karbelan) taistelussa. Karbala löytyy nyky-Irakista.

Tällöin shiiat (suom. "Alin puolue" - henkilön Ali ibn Abi talibin mukaan - häntä monet kannattivat profeetta Muhammadin ensimmäiseksi seuraajaksi) muuttui uskonnolliseksi liikkeeksi. Ryhmä oli juuri epäonnistunut valtaanpääsy-yrityksessään toisessa fitnassa. Se merkitsi myös kielellisiä muutoksia julkiseen kieleen: käsite "talon väki" (ahl al-bait), jolla oli tarkoitettu heimon johtavan perheen roolia yhteisen kulttipaikan hoitajana, alkoikin tarkoittaa Profeetan läheisintä perhekuntaa. Muhammadin lisäksi siihen kuuluivat hänen tyttärensä Fatima ja tämän mies Ali, joka oli Muhammadin serkku, sekä Fatiman ja Alin pojat Hasan ja Husain. Alin puolueen miehet väittivät, että Muhammad oli testamentannut johtoaseman Alille. Esimerkki tästä perinteestä modernina aikana.

Shiiat eivät hyväksyneet kalifin valtaa. Heidän johtajiaan olivat imaamit, joilla toisin kuin kalifilla säilyi myös oikeus opillisiin tulkintoihin. Näin shiialaisten imaamissa yhdistyy uskonnollinen ja poliittinen auktoriteetti. Jälkimmäinen on kuitenkin usein vähäistä, koska shiioja on vain vähemmistö, reilu 10 % muslimeista. Kaikista muslimeista sunneja on 85 %. Shiialaiset ovat jakaantuneet moniin ryhmiin. Tunnetuimmat niistä ovat zaidilaisuus shiialaisten neljännen imaamin mukaan; ismaililaisuus, jonka synty sekin liittyy 700-luvun jälkipuoliskon uskonnollisiin perimyksiin; ja 12 imaamin shiialaisuus, jonka taustalla on imaamioppi, joka viittaa 12 Muhammedin jälkeisen imaamin perinteeseen (siis vuoteen 874 asti): he odottavat kätkeytyneen imaamin palaavan Mahdina (=johdatettuna).

Shiialaiset juhlivat siis Ashoraa. Sinä aikana kymmenen päivän ajan Irakin pyhät kaupungit Najaf ja Karbela ovat verhottuina mustiin peitekankaisiin ja lippuihin. Kyse on surun juhlasta. Siksi kahvilat, elokuvateatterit ja muut huvipaikat on suljettu. Kymmenentenä päivänä esitetään kärsimysnäytelmä (ta'ziya). Sen teksti on voimakkasti tunteisiin vetoavaa, sillä se kuvaa Husseinin kuolemaa taistelussa. Kun resitoija kertoo tarinaa, yleisö eläytyy kärsimykseen itkien, lyö rintaansa ja vaikertaa ääneen Husainin nimeä. Resitoijan palkkaaminen moskeijaan on erityisen kunnioitettava teko. Myös almut kuuluvat juhlan henkeen. Muualla kuin Karbalan moskeijassa käytetään sitä kuvaavaa kulissia.

Esitys korostaa Husainin lujuutta taistelussa ja erityisesti kuoleman edessä. Hän on sijaiskärsijä ja syntien sovittaja. Hän voi auttaa ihmiset paratiisiin puhumalla heidän puolestaan. Esitys huipentuu taistelukohtauksen.

Esityksen lopuksi ihmiset kerääntyvät kulkueeksi, jossa kannetaan arkkua. Arkku symboloi Husainin päätä. Itsensä ruoskiminen ja muu kidutus on nykyisin kiellettyä, mutta arkun lähistöllä tätä varmasti tapahtuu nykyäänkin. Muu yleisö seuraa kulkua valittaen ja nyyhkyttäen. Tähän siis shiioja vihaavat iskivät Luoteis-Pakistanissa.

Yksi yksityiskohta vielä lopuksi. Koraani kieltää useassa kohdassa veden epäämisen viholliseltakin. Tämä liittyy juuri Husainin kohtaloon: hän oli kuollessaan janoinen. Kuten eräs marttyyrikertomus sanoo: "He surmasivat sinut janoisena, ja sinut surmatessaan, oi Muhammadin tyttärenpoika, on kuin he tarkoituksella olisivat surmanneet Jumalan lähettilään. He huusivat "Jumala on suurin", kun he surmasivat sinut, mutta samalla he surmasivat Jumalan ylistyksen ja uskontunnustuksen."

Anna vettä kuihtuneelle, lauletaan jopa suomalaisessa iskelmässä.