maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Elokuvatohtorit Suomessa

Sampo Teikari laskeskeli elokuvatohtorien määrää taannoisen kirjoituksen kommenteissa Suomessa ja luetteli meidät nimeltä. Täydentelen nimikkeet siihen niin saamme listan, jonka olen useasti ajatellut tehdä, vaan en ole saanut aikaiseksi, enkä ilman ST:n perustyötä olisi luultavimmin koskaan saanutkaan. Mutta olkaapa hyvä. (Ja huomauttakaa jos on puutteita tai virheitä.)

Helge Miettunen (1949): Elokuvan estetiikka.
Jaakko Keto (1974): Elokuvalippujen kysyntä ja siihen vaikuttaneet tekijät Suomessa 1915-1972.
Kaj Björkqvist (1985): Violent films, anxiety and aggression.
Vappu Viemerö (1986): Relationships between filmed violence and aggression.
Veijo Hietala (1990): Situating the subject in film theory meaning and spectatorship in cinema.
Matti Lukkarila (1991): Sininen valo. Béla Balázs ja hänen elokuvateoriansa.
Jukka Sihvonen (1991): Exceeding the limits on the poetics and politics of audiovisuality.
Jarmo Valkola (1993): Perceiving the visual in cinema semantic approaches to film form and meaning.
Henry Bacon (1994): Continuity and transformation the influence of literature and drama on cinema as a process of cultural continuity and renewal.
Joachim Mickwitz (1995): Folkbildning, Företag, Propaganda. Den finska icke-fiktiva filmen på det fält där nationellt symbolgods skapades under mellankrigstiden.
Sirpa Tani (1995): Kaupunki Taikapeilissä. Helsinki-elokuvien mielenmaisemat - maantieteellisiä tulkintoja..
Eeva Kurki (1997): Varjojen ritarit. Jean-Pierre Melvillen elokuvat ja eksistentialistinen moraali.
Jin He (1998): Narrative, Visual model and Dragon Culture. A narrative analysis of value presentation in two movies preferred by Chinese adolescents.
Mauri Ylä-Kotola (1998): Jean-Luc Godard mediafilosofina: Rekonstruktio simulaatiokulttuurin lähtökohdista.
Jari Sedergren (1999): Filmi poikki... Poliittinen elokuvasensuuri Suomessa 1939-1947.
Kimmo Laine (1999): Pääosassa Suomen kansa! - Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus kansallisen elokuvan rakentajina 1933 - 1939.
Markku Nenonen (1999): Elokuvatarkastuksen synty Suomessa.
John Sundholm (1999): Populärt berättande och offentlighet.
Mervi Pantti (2000): Kansallinen elokuva pelastettava. Elokuvapoliittinen keskustelu kotimaisen elokuvan tukemisesta itsenäisyyden ajalla.
Peter von Bagh (2002): Peili jolla oli muisti. Elokuvallinen kollaasi ajan merkityksien hahmottajana (1895-1970)
Tarja Savolainen (2002): Jäämereltä Cannesiin. Naiset elokuvaohjaajina Suomessa ennen vuotta 1963.
Anu Koivunen (2003): Performative Histories, Foundational Fictions. Gender and Sexuality in Niskavuori films (Performatiivisia historioita ja perustarinoita. Sukupuoli ja seksuaalisuus Niskavuori-elokuvissa.)
Riina Hyytiä (2004): Ennen kuin kamera käy – Ideasta kuvauksiin, tekijät kertovat.
Kaisa Hiltunen (2005): Narration and the Spectator´s Experience in Krzysztof Kieślowski´s Late Fiction Films. (Ajan, ajattelun ja tunteiden kuvia. Kerronta ja katsojan kokemus Krzysztof Kieślowskin myöhäisfiktioissa.)
Kaarina Kilpiö (2005): Kulutuksen sävel. Suomalaisen mainoselokuvan musiikki 1950-luvulta 1970-luvulle.
Antti-Ville Kärjä (2005): "Varmuuden vuoksi omana sovituksena": kansallisen identiteetin rakentuminen 1950- ja 1960-luvun taitteen suomalaisten elokuvien populaarimusiikillisissa esityksissä.
Antti Raike (2005): Löytäjät: elokuvantajua rakentamassa.
Susanna Helke (2006): Nanookin jälki - tyyli ja metodi dokumentaarisen ja fiktiivisen elokuvan rajalla.
Minna Lammi (2006): "Ett´ varttuisi Suomenmaa". Suomalaisten kasvattaminen kulutusyhteiskuntaan kotimaisissa lyhytelokuvissa 1920-1969.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Komea lista, ei ole tullut mieleen että niitä olisi Suomessa jo noinkin monta.

Lonkalta tulee mieleen kuitenkin kysyä kriteerit "elokuvatohtoriudesta". Olen noista väikkäreistä muutaman lukenut ja joitakin toisia selaillut, ja ainakin Viemerö ja Björkqvist minusta eivät ole "elokuva"väikkäreitä samassa mielessä kuin ainakin useimmat noista muista; ne ovat psykologian alaan kuuluvia juttuja joissa painopiste on vähän toisaalla.

But then again: what the hell do I know anyway?

Jari Sedergren kirjoitti...

En minä paljon eri mieltä ole. Eipä Jaakko Kedon (1974)elokuvalipputilastokaan ole, mutta hyödyllinen elokuvahistorian tutkimuksessa. Siinä on myös melko tarkkoja kävijätilastoja vuosikymmenien ajalta.

Mutta tämän löysemmin kriteerein laskua ei voine suorittaa.