Juhannusaamu alkoi jo varhain puhelimen tärinällä. Ennen aamuyön viittä sain raportin toisen maan hotellihuoneen yksinäisyydestä. Värikäs raportti toistui aamuyhdeksältä, jolloin perunamunakas oli juuri pääsemässä kukkeimpaan kellanruskeaan loistoonsa. Tällä kertaa humuihin kadonnut siippa oli jo palannut kuorsaamaan soittajan viereen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vaimo murjaisi vitsinkin, jolle näin blogiympäristössä on pakko antaa sisäpiirileimaa. "S. teki x:ät". X on paljon soitteleva elokuvaohjaaja, joka ei tuijota yksisilmäisesti kellonaikoihin, kun asiaa on.
Perunamunakas on tietysti myös espanjalainen munakas, ja sitä puolestaan voi mainostaa ruokaa ammatikseen hyljekseville lapsille. Elämä on kuin Serranon perheestä.
Parvekkeella vallitsee postapokalyptinen tunnelma. Koska ihmisiä ei ole näkynyt tai kuulunut viiteen tuntiin, tämän vuoden juhannuspommi on ollut neutriinojen aikaansaama. Ei kuitenkaan niin dramaattisesti kuin vuosia sitten, jolloin aamulla radiosta kuului venäläinen kansansävelmä, televisiosta tuli venäjän kielikurssi ja kävellessäni avojaloin ja silmälaseitta lumihangessa hakemaan aamupostia, tien vierellä oli kilometri venäläisiä tankkeja. Harmaapukuiset jätkät luukussa silmäilivät kylmästi avojalkaiseen ja alushousuiseen lähesjäätyneeseen postinnoutajaan joulukuun kirpeänä aamuna.
Palasin ripein askelin keittiöön, viittoilin ikkunan ja tankkien täyttämän tien suuntaan ja sanat löydettyäni kysyin aamukahveja keittelevältä isältä, mikä lippu laitetaan liehumaan. Itsenäisyyspäivän paraati kuulemma. Sanoin, että mukavaa, kun piiput sojottavat muualle.
Juhannusaamuna ei voi edes tapella aamulehden osista. Yöllisiä tekstiviestejä ei ole tullut ainuttakaan. Ei tullut juhannustervehdyksiäkään, ainoastaan yksi kehotus hidastella kaupan kaljajonoissa, koska kalja on niin kallista. Panimoliittohan vaivautui tähän viestiketjukirjeeseen reagoimaankin. Se myönsi, että kalja on kallista, mutta ei sitä tällä tavoin, niin vain, ja vielä tässä maassa protestoida.
Totta on, että hidastuslakot ovat italialaisia. Ja siellä lakkoja kyllä on joka lähtöön. Oman kokemuksen mukaan esimerkiksi Italian Roomassa monen kymmenen tuhannen ihmisen mielenosoitukset ovat jokaviikkoisia tapahtumia. He kuuluvat ammattiyhdistyksiin ja muodostavat ammattiyhdstysliikkeen. Ihan oikeasti. Siellä on semmoisia, eikä niitä pidetä pilapuheina.
Kurista ja järjestyksestä puhuttaessa tulee mieleen, että kovasti kieltoja on tähän maahan viime aikoina saapunut ja toteen laitettu.
Oletteko jo kuulleet viimeisimmän. Peliautomaatit kielletään alle 18-vuotiailta.
Kuinkas sitten käy kuulun kansanterveyden? Maahan pitäisi varmaan maalata keltainen viiva, jota lähemmäksi youngsterit eivät hedelmäpeliä saa tulla. Vaikka ruineerasin minäkin kansanterveyden eilen ja toissapäivänä kaupan automaateilla. 27 euroa puhdasta voittoa...
Kun kaikki kielletään, jäljelle ei jää kuin opiskelija-aikojen kesäaamun lauantaiden harrastus. Kaivelemme aamuturvokkeessa kolikot yhteen ja ostamme ässäarvan. Sitten vain ripaa nykimään.
Mutta se oli ennen se. En kadehdi lainkaan tänä aamuna niitä, jotka viime yönä olivat nuoruutensa tunnossa ja testasivat kestävyyttään. Kosketelkaa toisianne, että turrat kalmot heräävät henkiin.
Ja kyllä ne ässäarvatkin kielletään. Ehkä joku ristikakkosarpa jää henkiin tässä hupien ja nautintojen teurastuksessa, jota maan epäsuosituimman poliitikon johtama säälittävä hallitus päivästä päivään kohti aivovauriota harjoittaa. Niille ei jätetä tunkkiakaan.
Raittius, reippaus ja ripaus solidaarisuutta on ihan hyvä yhdistelmä juhannuksenakin. Ja varsinkin juhannussaarnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti