Linnut sirkuttavat, joten kai se on kevät sitten. Parvekkeella tarkenee viitisentoista sekuntia ilman pitkähihaista. Aurinko, näillä leveysasteilla hankala planeetta, näyttäytyy ja yllättää silmät. Tosin nytkin pilvenriekaleiden takaa, mikä helpottaa hieman häikäistymisen tuskaa, kolmen päivän uneliaisuuden jälkeen. Tänään kävelylle.
Tunnen haikeutta siitä, että lapsi karkaa maailmalle. Ajattelin hankkia hänelle HKL:n kuukausikortin. Nyyh.
4 kommenttia:
Taitaa tuo aurinko olla tähti ;^)
Tyttäret lähtevät, mutta totta puhuen paremmin menee nyt tuon vanhemman tyttäreni kanssa kuin hänen kotoani asuessaan.
Muutenkin ... puuttuukohan meiltä stoalainen luonto?
(Kys. on retorinen.)
Tähtihän se planeettojen kanssa aurinkokunnan muodostaa. Ilmaisu oli enemmän runollinen kuin tähtitieteellinen, joten en viitsi sitä tekstiin korjata.
Tyttären reviiri kasvaa niin, ettei perässä meinaa pysyä. Tosin samassa iässä oma reviirini oli satoja kilometrejä sujuvasti, mutta en ollutkaan hesalainen. Tulin tänne vasta 30 vuotta sitten.
Ei lapset minnekään karkaa, maailma vain menee (meiltä) kauemmaksi.
Ja tulee myöhemmin takaisin kuin bumerangi.
(AUTSH.)
Lähetä kommentti