Nykyajan vaatimuksia

Joulupukki kiersi huoneistomme kaukaa, mutta lukemista riittää, sillä kävin itse kirjakaupassa. Lueskelen Michael Jonasin varsin piristävästi kirjoitettua historiateosta Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Se viittaa Wipert von Blücheriin, joka oli Saksan lähettiläs Suomessa 1935-1944. Virkeä kirjoitus perustuu siihen, että saksalainen täsmällisyys on kunniassaan, sopivaa teoreettista näkemystä myöten.

Tekstissä on mielestäni uusi typografinen oivallus. Kun tekijä haluaa käyttää alkuperäislähteistä kumpuavaa ilmaisua, hän ei laita siihen sitaattia vaan kursivoi ilmaisun. Kun siis aikansa wikileakseista täysin unohtunut diplomaattiraportti käyttää sanaa "loiskiehunta", hän toteaa kylmän rauhallisesti puhutun loiskiehunnasta. Näin vältetään mm. aina vaikea sijamuotokysymys ja silti se vaikuttaa riittävän varmalta sitaatilta. Sitaatinhan pitää olla aina just eikä melkein. Eli mitään ei saa muuttaa sitaatissa. Sitaattien runsaus aiheuttaa myös risuaitatunnelman. Kolme kursivointia sivulla ei pahemmin häiritse. Hattua nostan keksijälle.

Asiasta perillä olevat tahot arvaavat, että loiskiehunnassa kyse on Rudolf Holstista, josta natsisaksalaiset eivät pitäneet. Hän kun sanoi Hitleriä verikoiraksi eikä hirmuisesti mairitellut Mussoliniakaan, tykkäsi Kansainliitosta ja oli liberaali. Hän ei siis vastannut nykyajan vaatimuksia, eikä sen myötä tiettyjen sinänsä ymmärrettävien tekojensa puolesta antanut oikeaa signaalia.

Ovat ne ennenkin osanneet.

Ekonomistien joululahja

Sitä aina kuvittelee, että kun isot pojat ostavat tehtaita, ne laajentavat. Mutta se on väärä sanoma markkinoille. Kurssit laskevat. Siksi on parempi sanoa, että ei, me ostimme sen vuoksi, että voimme lakkauttaa. Jopa toimittajat osaavat kysyä jo näin. Terveisiä vain sinne Kouvolaan.

Terveisiä myös sinne Saksaan. Tehtaat oli uusittu ja hyvässä kunnossa. Niinpä ne kelpasi hyvään hintaan myydä. Rahalla sentään on vielä merkitystä. Tosin kyllä se on niin, että nyt kelpaisi ostella Ruotsin kruunulla - euro on vähän alamaissa. Ostajat saavat kyllä ostoihinsa vipua nousseesta dollarista.

Valtiovarainministeriön ja kaiken maailman ekonomistit ovat maailman yhtenäisin porukka. Kun he lyövät viisaat päänsä yhteen, syntyy keskinäinen konsensus helposti. Paha vain, että kaikki muut ovat eri mieltä. Jopa puolueet. Paitsi tietysti kokoomus.

Meille kerrotaan että valtio (ja kunnat) ovat velkaantuneet kokoomuslaisen valtiovarainministerin aikana. Ihan tarkkaa selvyyttä minulle ei ole tullut, mihin nämä lyhyellä aikavälillä hankitut huimat velkavarat on käytetty. Täsmälleen mihin tarkoitukseen valtio ottaa velkaa?

Joka tapauksessa me maksamme ne takaisin. Tosin yli viisikymppisenä voi jo vähän ajatella, että lopulliseksi maksajaksi tulee tuo veronmaksajaksi kovaa vauhtia kasvava lapsi, säästösyistä tietenkin vain yksi. Kuluttajuudessa hän toki on jo ihannetapaus. Ainakin joulun alla on vaikea tienata tarpeeksi teinin hyväksi näkemiin menoihin.

Ekonomistit haluaisivat jatkaa palkkatulon verotuksen keventämistä. Se ja vähän enemmänkin otettaisiin sitten kulutus- yms. veroina takaisin, kun verotuloja pitää kerran lisätä. Millä perusteella tätä pitäisi kannattaa ja millä vastustaa? Kotitalouden on vaikea tehdä laskelmia.

Siksi vastustus ja kannatus perustellaan ideologisesti ja puoluekantaisesti. Puolueiden kannattaa kyllä perustella kantansa tarkasti, amerikkalaistyylisen selkeästi. Turhat termit pois.

Jänniä juttuja á la "bunga bunga"

Se se vaan on sillä lailla, että kyllä näitä blogikirjoituksia pitäisi saada aikaiseksi, kun kerran blogin pitoon on ryhtynyt. Noudatan vain tässä samaa logiikkaa, kun mitä annan teinikoululaiselleni tilanteessa, jossa makoilu miellyttää, mutta koe jo odottaa. Tulos ei välttämättä ole ihan huippuluokkaakaan, mutta voisiko se pikkujouluaikana olla, kysyn vaan.

Kun ulkoministeri Alexander Stubb paljastaa saaneensa tai oikeammin vihjaa ottaneensa vastaan korviinsa pikkulinnunlaulua eli vuodon Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen pikkujoulun lopputunnelmista, onko (muun) lehdistön velvollisuus ottaa asiasta selvää ja paljastaa nyt arvailujen varaan jäävä juttu perinpohjin? Vai riittääkö, että Heikki ottaa Alexanderin kutsun vastaan ja paiskaa reilusti kättä saunaillan jälkeen. Mitä kansa tahtoo? Mikä meitä kiinnostaa? Uhkaileeko tai kiristääkö ulkoministeri toimittajaa vuodolla? Raivostuuko toimittaja ja kostaa paljastamalla kaikki wikileaksit? Kaikki tämä selviää lähiviikkoina.

Samaan aikaan metsän poika Silvio Berlusconi ilmoittaa harrastavansa bunga bungaa eli julkeaa huvittelua lukuisten naisystäviensä kanssa omien selitystensä mukaan todistaakseen jälleen kerran "ettei ole homo". Monelle todistelu riittäisi, etenkin kun yksi tällä kertaa bungatuista, neitonen julkkisnimeltään Ruby (17 v) on pelastettava poliisin kynsistä pikkurötösten vuoksi ihan pääministerin oikeudellisesti painavaksi tunnetulla vaikutusvallalla.

Pääministeri meni Suomessakin ihan toisto-toisto -linjalle yrittäessään olla yhtä ja vain yhtä mieltä hallitustoverin uusimmista bisneskuvioista. Kertaus on opintojen äiti, jos saisi vain kuulla näistä opinnoista. Että onko läksyt tehty ja pärjätäänkö nyt varmasti tässä rahan ja vallan sidontaleikin kahleissa? Miten ministerit saavat tehdä rahaa, mitä ottaa vastaan ja miten siitä kannattaa kertoa. Tässäkin lehdistöllä on ollut varsin toisteista tarinaa kerrottavana.

Nyt kun vielä joku kertoisi, mitä tarkalleen Sauli Niinistö huuteli Timo Kallille illallisjuomien jälkeen ravintola Manalassa? Kun ei tiedä Irlanti-kuvioita, niin ei voi arvata...

Vihreät viekkaudella ja vääryydellä

Päivän keskustelunaihe on tietysti mainostoimistoonsa konglomeroitu rekisteröity puolue Vihreät, joka astui symbolivarkauksien kentälle ylpeänä rosmon taka-ajatuksistaan ja oveluudestaan. Syntyvä kohu epäilemättä laskelmoitiin "yksi plus yksi" -tekniikalla ja riski siitä, että mahdollinen hyöty valuu muille, on otettu täysimääräisenä, itsekastroiva miekka tosin koholla. Se ei ole merkki eläinsuojelusta arvona.

Vaakunaleijona on kummallinen eläin: "Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua."

Nuo hopearuusut ovat heraldisia kukkasia, eivätkä kuvaa mitään. Siksi näitä luonnosta kumpuavia artefakteja ei vihreilläkään ole. Vihreät eivät taistele enää kukkasin. Ääniä voi hankkia myös viekkaudella ja vääryydellä, jota symbolivarkaudet ovat ydinvoimajärjellä ajatellen. Äänestäjiä harhautetaan, ainoana logiikkana se, että muutkin ovat niin tehneet. Mainostoimiston valtaama kokoomus vaihtaa ruiskukkansa työläisen imagoon ja vihreisiin, vihreät valtaavat kokoomuksen entisen symbolin ja persumiehen kaulakorun rikosta lähentelevällä härskiydellä ja kristilliset ristivät kätensä hokien yhteen sukupuoliseen suuntautumiseen kiinnittyneenä koti, uskonto ja isänmaa.

Totisesti minä sanon teille, että tässä on viisaalle kylliksi. Pelleily politiikassa on näinä kovina aikoina vastenmielistä. Häpeisitte edes. Ehdotan kansanliikettä hyvän asian puolesta: Politiikka ja mainostoimistot on erotettava toisistaan.

Jos nyt nykyaikana jotain pitää hämmästellä on se, että luontoelementtien eli kukkien sijaan vihreiden sotaan haarniskoitu leijona polkee, kuten esikuvansakin, islamin käyrää miekkaa, sapelia. 1500-luvulla vihaa pidettiin turkkilaisia musulmaaneja kohtaan, nyt en enää tiedä, mitä vihreät sillä tarkoittavat. Pelkään pahinta että populismia.

Vihreänä arvona polkemisele on vähintäänkin yhtä kummallinen kuin itse leijonakin, miekka kädessä. Tämä tälläinen on yhtä räsästelyä, enkä ihmettele yhtään, että jotkut säästäisivät jäsenmaksunsa tulevana vuonna. Vihreistä on myös teitä ulos, ei vain sisään, kuten ilmeisen matalaotsaisesti kuvitellaan.

Nythän on niin, että sitä, joka myy Suomen vaakunana yllä kuvatusta poikkeavaa vaakunaa, voidaan sakottaa. Suomen lipun tai Suomen vaakunan käyttämistä tavaramerkissä koskevaa lupaa haetaan sisäasiainministeriöltä. Yleensä lupaa ei saada. Tuskin olisi saatu tähänkään tai jos on, joku pitäisi erottaa. Oikeusministerin puolueen voisi kuvitella kunnioittavan lakia edes perusasioissa.

Vihreät laittoivat kirveen puun juurelle. Sääli heitä, jotka eivät tiedä, mitä he tekevät.

Vuodot ja mäkihyppääjän keskisormi

Vuotajia on riittänyt. Tietyt maailmalla suuret lehdet julkaisevat puolivalmiita uutisia siitä, että joku on sanonut jostakin toisesta jotakin, vieläpä vertauskuvallisesti. Pahasti sanottu kuin mäkihyppääjän hanskalla peitetty keskisormi, joka uutisoitiin kuin maailmansodan syttyminen suomalaisessa iltalehdessä. Kysymys oli lopulta vain muutaman ihmisen toimeentulosta. Mikään ei riitä, kun nöyryys on valttia: epäurheilijamainen käytös kattaa nyt sanattoman viestinnänkin, joten täsmäisku on paikallaan.

Historiallista diplomaattiviestintää aika paljonkin lukeneena - mm. parikymmentä vuotta suomalaisen diplomaattikunnan muistioita ja vähän amerikkalaistenkin Suomi-yhteyksistä - voi sanoa, että yksittäiset viestit ovat aika vaikeita muuntaa kestäväksi tiedoksi. Tietysti joskus sattuu mukava tärppi ja tiedollinen lukko avautuu.

Tässä mielessä toimittajat kulkevat kyllä onnensa ohi. Muistatteko mitä tarkoitti 080808. Kun Stubb kerran halusi kommentteja niin annettakoon. Kansainväliset tarkkailijat ilmoittivat WikiLeaks-vuotojen mukaan Yhdysvalloille, että Georgia aloitti sodan Venäjää vastaan pommituksilla 070808. Ei vain yksi tarkkailija, vaan kaikki. Kyllä tästä kannattaisi asialla yllättävän paljon aikoinaan elämöineeltä Stubbilta kommenttia kysyä. Kun hän sitä itse blogissaan vielä pyysi.