Kevään esitysurakka on ohi. Viimeisin Dokumentin ytimessä -kerta, lyhytkuvien Helsinki-näytös, palkitsi meidät molemmat uurastajat. Paikalla oli 132 katselijaa. Helsingin Sanomien nosto minne mennä tänään -palstalla, kohtuullinen muu tiedotus mm. KAVAn sivuilla ja viime hetken facebook-kutsu frendeille tuottivat hyvän tuloksen.
Kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että mikä tahansa dokumenttitapahtuma, joka kerää yli sata katsojaa on menestys. Vain DocPoint ja ensi-illat saavat tuon helposti aikaiseksi, muilla se vaatii osumista ajan hermoon ja hyvää tiedotusta. Eikä silloinkaan voi olla varma, mutta milloinpa kulttuurissa sitä.
Pistäydyin myös tostaista sunnuntaihin Suomalaisen elokuvan festivaaleilla Turuus. Juhlavuosi oli jo 20. editio, niin kuin nykyisin tavataan sanoa. Kaikki lasketut vieraat eivät päässeet paikalle terveyssyistä, mutta menoa riitti silti. Jussi Parviainen esitteli omat hankkeensa railakkaasti, Timo Linnasalo johdatteli ansiokkaasti scifi-elokuviaan erikoissarjan osana, ja mikä mukavinta, yleisöltä ei puuttunut mielenkiintoa myöskään tänä vuonna erikoisohjelmiksi nostettuihin dokumentaarisiin tapauksiin. Sali oli melkoisen täynnä sunnuntaiaamuna kello 10, kun harvoin nähdyt Turku-lyhärit valtasivat Puutarhakadun auditorion, joka toimii myös Turun arkistonäytösten tyyssijana. Sekin paikka tuli siis monelle tutuksi ja toivottavasti tuo paljon katsojia arkistosarjan loppukevääseen.
Hurjin tapahtuma oli tietysti Logomo-hallissa tuhannelle ihmiselle esitetty Taistelu Turusta, Jouko Aaltosen ohjaama näkemyksellinen kokonaisuus Turun taudista, kaupungin arkkitehtuurista ja varsinkin sen tuhoutumisesta modernisaation rattaissa. Historian ja sen toimijoiden rinnalla pyöri toimivasti kertomus nykypäivän talonvaltaajista.
Salissa oli mukava tavata vanhoja tuttuja, joihin kuuluu jatko-opiskeluaikojen ystävä Cay Sevón, toimitusjohtaja Turun kulttuuripääkaupunkihankkeessa, joka oli rahoittanut elokuvaa. Cay piti tilaisuudessa hyvän puheen. Ihmiset tekevät kaupungin. Hyvä meininki näkyi tilaisuuden päättäneessä paneelissa, jossa puhujia olisi riittänyt pidempäänkin, vaikka ei ottaisi lukuun ymmärrettävää vaali-intoa. Leffalla on missio: välittää tietoa ja yhdistää eri sukupolvia suojeluhankkeissa ja kaupunkiympäristön vaalimisessa.
Festivaaleilla pidetyssä dokumenttielokuvaseminaarissa ohjaaja Aaltonen kertoi huomanneensa sukupolvikokemuksen olevan keskeinen piirre viimeaikaisessa tuotannossaan (Kenen joukoissa seisot, Punk - tauti, joka ei tapa, tuottajana underground Koposen biopicissä, Timo Peltosen ohjaamassa dokumentissa Mies ja tuomio sekä Pete Europan Timanttikoirien vuodessa, joka muuten tulee Teemalta ensi lauantaina). Joukon edellinen, Kongon Akseli taisi tulla töllöstä viikonloppuna uusintana.
Näiden lisäksi Turussa esitettiin joukko suomalaisen elokuvan klassikoita ja hieman tuntemattomamppia pläjäyksiä. Kaikkiin ei riittänyt suuresti yleisöä, onhan kaksi päällekkäistä näytöstä sitä pienentämässä, mutta ne jotka näkivät, nauttivat. Myös Anna-Liisan mykkäesitystä säestänyt orkesteri sai esityksestään ja sovituksestaan suuria kiitoksia. Meillä kaikilla oli taas kerran Turussa mukavaa.
1 kommentti:
Taistelu Turusta dokkarilla on vielä kolmaskin näytös, myöhemmin huhtikuussa, ja liput menivät tuossa tuokiossa.
Ja koskapa vaillejääneitä on vielä, niin on mahdollista, kertoi lippuinfotar, että syksymmällä järjestetään vielä yksi esitys.
Ihmiset tekevät kaupungin, se on hyvin sanottu. Turusta.
Lähetä kommentti