Onhan tämä nyt sentään laitaa, että vuosi vaihtuu, päivät kuluvat, viikot kuluvat, asioita maailma täysi, ja silti jostain kiikastaa. Joku voisi ajatella, että mielipiteet ovat lakanneet, ajatus kuihtunut ja muutenkin viettäisin säällistä elämää, mutta ei se siitä ole kiinni. Niin uskomatonta kuin se vain voi olla, on ollut muuta tekemistä.
Ympärillä on ollut ihmisiä, jotka ovat sen todistaneet. Kollega katselee kuvia, kirjoittaa lisää tekstiä, kustannustoimittaja säätää kirjoitettua luettavammaksi ja taittaja senkun taittaa luku kerrallaan, vaikka on päässyt tähän mennessä lähinnä ehdotuksilla. Siinäkin mielessä helpot ajat ovat kyllä nyt ohitse. Tiedoksi sen verran, että vaikka lehdet viittailevat tietävästi tulevaan, tietenkin ennakkotiedoin harhautettuna, seuraava kirja on tulossa ulos näillä näkymin vasta syksyn alussa.
Aivan downshiftattuina ei ole oltu julkisuuden suhteen. Kylän baarissa muutama ihminen on huomauttanut virheistä ja epäjohdonmukaisuuksista, joita on tullut lausutuksi radiohaastatteluissa. Saatte näistä halutessanne näytteet: viime vuoden loppupuolella kävin juttelemassa John Le Carrén uusimmasta Kirjakerhossa ja jotenkin ajauduin Heikki Peltosen luokse toiseenkin keskusteluun.
Uuden vuoden ilotulituksia seurasin Janiculumin eli Gianicolon kukkulalta, josta erottuivat hyvin Rooman eri kaupunginosien varallisuuserot. Keskustan viihdetapahtumat kuuluivat hyvin aiempia vuosia vaatimattomamman paukutuksen päätyttyä. Vaikka vaatimattomuus kaunistaa, Lateraanikirkon pihalta taivaalle lähetetyt kaupungin terveiset olivat kuitenkin olympialaisluokkaa. Tällä tempauksella vältyin näppärästi oleskeluyhteiskuntaluvan pyynnöltä vuoden vaihteessakin.
Koska roolini on agitoida, saatte linkin DocPointiin. Se alkaa ensi viikolla ja on must.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti