TIISTAIN TIEDOTE ENSIN: Tiistaina 15.4. klo 17 Ilkka Kippola ja minä paukautamme Orionissa esille Taru Mäkelän loistodokkarin Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä. Tulkaapa katsomaan joukolla ja tuokaa muitakin mukananne seuraamaan Suomen juutalaisten historiaa valkokankailta.
Sitten blogiin:
Elokuvaa paljon katsovilla tulee väkisin aukkoja yleissivistykseen. Onnellisia ovat ne, jotka käyvät elokuvissa alle kymmenen kertaa vuodessa. Paikkailin pahimpia viimeaikaisia ohituksia viikonlopun tehoiskussa. Lähestulkoon putkeen menivät 007 - Skyfall, Jack Reacher, Olympus has fallen, Nälkäpeli, Grandmaster, Kontiki, Young Detective Dee: The Sea Dragon, Parker, The Berlin File, Empire State, The Numbers State ja New World. Ryminää ja räiskettä siis riitti.
Katsoin toki aikani kuluksi näiden lisäksi pari-kolme muutakin elokuvaa, mutta ne jäivät jotenkin taka-alalle tai olin nähnyt ne jo aiemmin. Yhden taisin kyllä nukkua pois, kun sohvalla oli pakko vaihtaa asentoa välillä. Tytär kommentoi muutamasta tunnistamastaan kuvasta, että oli nähnyt ne elokuvateatterissa, ja sai palkkioksi arvostavan katseen vanhalta isukiltaan.
Tällainen paikkailu on tavallista, jos lähde on hyvä. Kun videomyymälä tuli aikoinaan asuintalon alakertaan ajattelin, että ei tästä tule mitään. Muutaman kuukauden päästä viehätys oli ohi: oleellinen ja aika paljon epäoleellisistakin oli nähty. Ehkä näille nettivirityksille käy samoin. TV-sarjat ovat tietysti loputon lähde, mutta suurkuluttajilla nuo edulliset maksukanavat tulevat varsin nopeasti tarjontansa loppuun. Se videokauppakin lopetti ja muutti pois.
Ilmiö ei ole uusi. Muistan kun kirjastonhoitajamme pohdiskeli dekkarinkuluttajien maailmaa viime vuosituhannella: jos joka päivä yhden lukee, väkisinhän tuo suomennettu hyllystö kuluu loppuun. Turha siitä oli valittaa. Uusien maksukanavien tarjonta on usein niin rajoittunutta, että kovin ihmeellisiä kuukausimaksuja niistä ei kannata maksaa. Ne perinteisetkin ovat alkaneet tuntua kalliilta, varsinkin reaaliseen käyttöönsä nähden. Kannattaisi ehkä pitää kirjaa - huom! mikä ilmaisu - ja laskea elokuvakohtaiset kulut esimerkiksi kuukauden ajalta. Luulenpa, että Yleisradio veroineen ei jää näissä laskelmissa huonoon asemaan.
Mediakulut ovat perheessä kyllä kasvaneet rajusti, sillä postiluukusta kolahtelee yhä perinteisiä lehtiä, vaikka digivirityksiä toki jo kokeillaan. Kun kuitenkin samalla ensin nauhoitettavien VHS-kasettien hankkiminen ja nyttemmin myös DVD-ostot ovat täysin tyrehtyneet, raha-asiat ovat kutakuinkin balanssissa. Blu ray -maailmaan olen edennyt varsin vaatimattomin askelin, enkä ole ollut ikinä peli-intoilija.
Sohvalta pääsee tietysti pois. Yökulttikatsojat ovat varmaan väsyttäneet itsensä viime päivinä Night Visionsin katsomoissa ja kyllä KAVI:n näytöksissäkin on toki käytävä in real life. Siellä on muuten kesän ohjelmistokin jo esillä, ja tulihan tuo vihkokin painosta. Töniskelen tässä lopuksi lehmän ojaan - se ei siitä vahingoitu. Tiistaina 15.4. klo 17 Ilkka Kippola ja minä paukautamme Orionissa esille Taru Mäkelän loistodokkarin Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä. Tulkaapa katsomaan joukolla ja tuokaa muitakin mukananne seuraamaan Suomen juutalaisten historiaa valkokankailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti