Tekstareita Hiltonin kukkuloilla

Mediaa kuluttava kansa ei tunnu saavan tarpeekseen tekstiviesteistä. Nyt erotetaan jo isompia viskaaleita. Ja tälle tapaukselle, mutta myös Suomen imagolle, kymmenen kilon laihdutus voisi olla jo kohtalokasta.

Ja lehdistö tuntee olonsa syyllistetyksi, kuten se Mediapäivillä surkeaa tilannettaan narisi. Tiedän asiasta kovin vähän, koska olin Turussa asti poissa tapahtumien keskipisteestä. Täysjärkisimpiä kommentteja näkyi Ison Lehden palstalla amerikkalaiselta Washington Postin päätoimittajalta.

Amerikan neuvot olivat selkeitä: Ei nimettömiä lähteitä, jutuntekoprosessi avoimeksi, lukijoiden mielipide ja näkemys on tärkeää.

Yksikään näistä ei kelvannut sille Helsingin Sanomien toimittajalle, joka luonnehti Paris Hilton-uutisoinnin kritiikkiä niin, että kaikki kriittiset kommentit olivat raivostumisia. Viime aikoina arkijournalismiin lööpeistä valahtaneet yleistetyt ja aika usein yksityistetytkin ääritunneilmaisut ovat toimittajan harjoittamaa manipulaatiota ja propagandaa. Tässä vielä omassa asiassaan. Ei hyvä. Sanon tämän propaganda-asiantuntijana. Turha tietysti syyttää yhtä toimittajapoloa. Eivät ne Amerikan neuvot kelpaa kenellekään. Kohta näette, kun tekstareita taas luetaan.

Maassamme vähemmän tunnetun poikakaverinsa siivellä käynyt julkkistähtönen ei monen mielestä olisi ollut "laatulehdessä" tapahtuneen nettiuutisoinnin väärtti. Laatulehti-instituution puolustajiksi ilmoittautuneet ajattelivat, että uutiskynnys ei Paris Hiltonin tapauksessa olisi ylittynyt. Ilta-Sanomat otti dj-miehensä vieressä jammailevasta julkkiksesta videon ja otsikoi sen, että nännit näkyivät puseron läpi. Journalismin riemuvoitto kuin video surun lamauttaneesta talvisesta kadunpätkästä, jolla ei liiku lehtikään - paitsi me kameroinemme.

HS puolusti näkemystään sillä, että Hiltonista, joka muuten ei asunut Hilton-hotellissa, muodostui luetuin juttu. Halvan makkaran myyjän markkinat.

Niin kuin lukeminen nyt olisi jokin merkki kannatuksesta tai vastustuksesta. Pitäisi tietysti laskea myös "mitä helvettiä?" -klikkaukset. Kommenteista päätellen niitä oli. Mutta mitäs napinoitsemista tässä on. Ken on alamäkeen ryhtynyt, se alamäkeä laskee. Laatulehdistön aika on ohi.

Se minua kyllä ihmetyttää, ettei lehdille ja sen tekijöille enää riitä se vapaus, jonka puitteissa he saavat vapaasti sanoa mitä haluavat. Nyt meidän lukijoidenkin pitäisi olla vielä samaa mieltä. Se on röyhkeää pullistelua se.