Tämän päivän lehdissä journalismi tekee hieman sitä, mitä eilen kirjoituksessani kaipailin.
Populismin ja sen menestyksen myötä toteutuvan "hyvän journalistisen jutun" - poliittisen tositv-mäisen "realityn" - odotus ei voi olla vastuullisen median lähtökohta politiikasta kertoessaan. Sooloilut, erikoisuudet ja muut maverick-temput, joita kansa nykyään kyselyjen mukaan arvostaa ainakin "läpän heiton" muodossa, eivät ole poliittisen analyysin ydin.
Ne ovat sivuasioita, eivät pääasioita. On aivan päivänselvää, että kansa on tässä väärässä. Protestiäänestäminen oli näissä vaaleissa totta: keskustaan luettuja puolueita haluttiin näpäyttää äärilaitojen ja erikoisuuksien vetäessä puoleensa. Tässä median vastuu on suuri, sillä se viihtyy erikoisuuksissa. Eilen iltapäivälehdessä reality-poliitikon julkisuudelta pois pysynyt vaimo itki onnesta kissankokoisin kirjaimin - kyyneliä ei toki nähty kuvissa - ja sitten olivat vuorossa muut "realityt": väkivaltauutisointi, Idols-sota ja/tai/ehkä Big Brother. Kolumnisti Gagarin kirjoitti nukkuneiden puolesta. Politiikka oli piilotettu pois heitettävään lisälehteen. Levikin voi odottaa laskevan edelleen.
Median täytyy voida pidättäytyä todellisuuden puitteissa politiikasta uutisoidessaan ja jos kykyjä riittää, myös politiikkaa analysoidessaan. Siinä pitää mennä pohjalle saakka.
Nyt nähty on varovainen avaus. Populismianalyysin ytimessä on se tosiasia, että perussuomalaisten menestys pääkaupunkiseudulla perustuu maahanmuuttokriittisyyteen - jonka sisällöllinen anti on kovin masentavaa - ja epämääräisiin yksilökannanottoihin. Puolue on haalinut myös runsaasti aiempiin ryhmiinsä kyllääntyneitä ja / tai syrjään heitettyjä maverickejä. Linjakasta näistä elementeistä tuskin politiikasta saadaan ja mikäli minä populismia tunnen, ei ole tarkoituskaan saada. Ääniä ei tavoitella poliittisesti aktiivisilta, vaan niiltä, joihin tarkoituksellisen sekava, sekä tahallisesti että tahattomasti ristiriitainen, avoimen koominen tai pahimmillaan jopa syrjivä poliittinen sanoma tuottaa mielihyvää. "Me näytetään niille."
Jos media ja sen populistiviehtyneet toimittajat - niitä on nykyisin paljon - tähän tarttuvat, voimme sanoa hyvästit rationaaliselle maailmalle.
Analyyttisestä avauksesta huolimatta ihmettelin kaikkialla kaikuvaa huutoa, että demarien ongelma esimerkiksi pääkaupunkiseudulla olisi ollut keskittyminen liian paljon ympäristöasiaan.
Päinvastoin, sitä on yhä liian vähän uskottavuuden kannalta. Thomas Wallgrenin läpimeno on siitä osoitus. Uskottava ehdokas menee läpi eikä tee tiukkaakaan.
Veikkaan että juuri siellä suunnalla äänestäjät ovat olleet demareille uusia punavihreitä. Sosialidemokraatit tarvitsevat punavihreän siipensä ja ympäristöasioita taitavia poliitikkoja, nuoria ja keski-ikäisiä, eikä pari vanhempaakaan tekisi pahitteeksi.
Politiikka ei ole vanhoista äänestäjistä kiinni pitämistä, vaan myös uusien löytämistä. Siksi nuorten äänestäjien saaminen on tärkeää.
Nuorisoa käsitellään aivan liian paljon ikäsegmenttinä, "nuorina", mutta nuorten ajamia asioita käsitetään aivan liian vähän poliittisina ja politiikkana. Itse kannattaisin eri ikäisten muodostamia työpareja, suosiossa olevan militäärisanaston mukaan selkä selkää vasten taistelevia taistelupareja. Tämän pitäisi näkyä myös julkisuudessa.
Poliittisen edustamisen kautta on luontevaa, että nuori määrittyy pääsääntöisesti kolmikymppiseksi. Sitäkin nuorempia toki on löydyttävä, mutta heidän pitää sitten osata pukeutua oikein, sillä siellä vaatteet määräävät kuka on nuori ja kuka vanha ja ketä kuunnellaan. Jos ette usko, katsokaa viisikymppisten leikkiä Sex and Cityssä. Vaatteet menevät todellakin edelle aatteita, kuten kaikki liituraitaan pukeutuvat ovat aina tienneet. Teknokraattisuus ei ole hyve.
Sama pätee eilisen kirjoitukseni kommenteissa mainittuun "jonkin sortin sosialistisuuteen", jonka kannattajaksi Jutta Urpilainen City-lehdessä (8/2008) tunnustautui. Arvioni on, että SDP:n ajautuminen poliittiseen keskustaan selittää vaalitappiota. Vaalien suurhäviäjiä olivat keskustassa olevat puolueet, sosialidemokraatit ja keskusta.
Oliko sitten kyse kuntavaalien erikoisluonteesta siinä, että tappiota tuli sekä valtakunnallisen hallituksen pääministeripuolueelle että suurimmalle oppositiopuolueelle. Ei ollut, vastaan itse. Tutkimukset osoittivat, että 75 prosenttia ei tiennyt ennen vaaleja, mitkä puolueet ovat hallituksessa, mitkä oppositiossa. Yli puolet luuli sosialidemokraattien istuvan hallituksessa. Sieltä löytyvät politiikan "näpäyttäjät".
Tästä kansalaisten tietämättömyydestä median toivoisi ottavan vastuun. Ehkä sanomaa voisi selventää ja jättää toisarvoiset asiat vähemmälle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SDP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SDP. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, lokakuuta 28, 2008
sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008
No jopas yllätti
Oho. Onko Heinäluoma pehmo?
Mutta täytyy sanoa, että kyllä näitä ulostuloja on odotettukin. Tässähän on hukattu kuukausitolkulla aikaa, eikä uudistumisesta tietoakaan.
Veikkaanpa, että tänne ilmestyy kohta jotakin kiintoisaa. Ja voinpa arvata, että muutama tuleva naispuheenjohtajaehdokas syleillään kuoliaaksi iltapäivälehdissä.
Suosittelisin varovaista puoluetyötä... Iltapäivälehdet eivät tätä tällaisessa tilanteessa ratkaise, paitsi huomiollaan ja silläkin kielteisesti.
Niitä ja näitä odotellessa kiinnitti huomiota tuo Tuomiojankin viimeisimmässä kirjoituksessaan mainitsema Tukikummit-säätiö.
Aamun lehdestä lukiessa kiinnitti huomiota, että köyhiä lapsia löytyi paitsi Espoosta ja Inarista myös Siilinjärveltä.
En voi olla ajattelematta hahahhaani ohella, että kyllä siinä kokoomuksen puheenjohtajaan päin hieman töytäistiin.
Mutta täytyy sanoa, että kyllä näitä ulostuloja on odotettukin. Tässähän on hukattu kuukausitolkulla aikaa, eikä uudistumisesta tietoakaan.
Veikkaanpa, että tänne ilmestyy kohta jotakin kiintoisaa. Ja voinpa arvata, että muutama tuleva naispuheenjohtajaehdokas syleillään kuoliaaksi iltapäivälehdissä.
Suosittelisin varovaista puoluetyötä... Iltapäivälehdet eivät tätä tällaisessa tilanteessa ratkaise, paitsi huomiollaan ja silläkin kielteisesti.
Niitä ja näitä odotellessa kiinnitti huomiota tuo Tuomiojankin viimeisimmässä kirjoituksessaan mainitsema Tukikummit-säätiö.
Aamun lehdestä lukiessa kiinnitti huomiota, että köyhiä lapsia löytyi paitsi Espoosta ja Inarista myös Siilinjärveltä.
En voi olla ajattelematta hahahhaani ohella, että kyllä siinä kokoomuksen puheenjohtajaan päin hieman töytäistiin.
maanantaina, syyskuuta 10, 2007
SDP:hen vedetty sähköt
Kas vain. SDP:hen on vedetty sähköt. Avasin nimittäin vähintäänkin pahojen aavistuksien vallassa puolueen kotisivut, sillä suoraan sanoen en uskonut, että puolueväki olisi onnistunut laittamaan demarien puheenjohtajan Eero Heinäluoman kohutun puheen nettiin.
Olin väärässä. Heinäluoman puhe on tallessa ja kansalaisjournalismin riepoteltavana.
En ole puolueen jäsen, vaikka hyväksyn Antonio Gramscin toteamuksen, jonka mukaan "jokainen puolueen jäsen on intellektuelli". Gramsci saattoi kyllä tarkoittaa jotakin nimenomaista puoluetta, mutta ei sitä tarvitse nykyaikana siihen jättää.
Ylipäänsä intellektuaalin käsite on Suomessa - ja varmaan monissa länsimaissa - pahasti vääristynyt. Intellektuaalina oleminen ja eläminen ei ole korkeushyppyä. Riman ei tarvitse olla taivaissa, joka kerta ei pidä vaatia ennätystä. Eikä varsinkaan jokaisen kisan tarvitse päättyä pudotukseen. Arkijärki riittää intellektuaalina olemiseen. Ja juuri sitä jokainen puolueen jäsen tarvitsee.
Puolueen jäsenen ja intellektuellien pahin maailmassa toteutuva epätoivottava tila on tietysti, että hän on väärässä. Otamme etäisen esimerkin. Paavo Haavikosta ei läheskään aina pidetä siksi, koska hän sanoi kerran toivovansa, että hänen esityksessään olisi virheitä. Siitä suuttuivat kaikki ne, jotka eivät tee virheitä. Suurin osa suuttuneista oli jo ennestään vihainen. Kuka mistäkin syystä.
En tiedä, onko Haavikko jonkin puolueen jäsen. Luultavasti hän ei kelpaisi, koska kukaan ei ajattelisi häntä ensin jonkin puolueen jäsenenä ja vasta sitten intellektuaalina. Intellektuaalit ovat vaarallisia, koska niistä ei tiedä. Ja epäluotettava on poliittisissa piireissä sama kuin potentiaalinen petturi, kavaltaja ja loikkari.
Puolueen jäsenet eivät tunnusta virheitään koskaan. Helsingin Sanomien SDP-sivulla (HS 10.9.07, A5) Metalliliiton Matti Putkonen pääsee lähimmäksi rypiessään puheenjohtajan puheen herättämässä äkillisessä katumuksessa: "Meidän sosialidemokraattien vika, minun etunenässä, on ollut se, että olen yrittänyt kertoa muille, mikä on oikein, vaikka en ole aina edes tiennyt."
Päinvastoin kuin oikeakielisyydestä lipsuva Helsingin Sanomat, kirjoitin tuohon siteeraukseen yhden etuaa:n sosialidemokratian. Puolue nimittäin lopetti tulevaisuusseminaarissaan epäintellektuaalisen pohdiskelun nimenvaihdoksesta. En tiedä mitä syitä kokous esitti, mutta todellinen syy oli hyvän brändin pilaaminen, jonka puheenjohtajakin puheessaan mainitsi. Ilman että pelkäsi tulevansa leimatuksi epäintellektuaaliseksi käyttäessään tällaista kaupallista, kaupungeissa toimiville mainostoimistoille pyhitettyä epäpuoluetermiä.
Perusluotettavuutta korostavia bränditekijöitä Heinäluomakin näyttää korostaneen: "Tässä työssä liikkeemme arvopohja säilyy. Vapauden, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden sanoma on pysyvä." Vaikea niistä olisi ehkä sosialidemokratian nimissä luopuakin. Ja silti: kuinka moni muu puolue nuo pystyy allekirjoittamaan?
Linjapuhehan se oli. Puheenjohtaja korosti puolueen suunnan olevan oikealle ja vasemmalle heilumisen sijaan eteenpäin: "Miksi me olisimme oikealle menossa? Emme me näitä markkina-arvoja jaa ja siellä on sitä paitsi aika ahdasta kun keskusta ja kokoomus kisaavat porvarileirin johtajan paikasta. Ja sitä paitsi: ei kokoomus saavuttanut vaalivoittoa kovilla oikeistolaisilla lupauksilla vaan hyvin sosialidemokraattisilla ajatuksilla. Puheet työväenpuolueesta ja tasa-arvotuposta - eivät ne kovin oikealta tule."
"Tai kokoomuksen lupaus toteuttaa kaikki se, mitä demarit esittävät ja vähän enemmänkin. Me katsomme nyt, miten kokoomus näiden lupaustensa kanssa käytännössä toimii."
"Ja miksi menisimme vasemmalle; siellä on kovin hiljaista ja liikettä pikemminkin meidän suuntaan."
Intellektuaalinen vastaheitto perustuu tietysti siihen vaaraan, joka syntyy, jos jokin iso ja voimakas menee hirmuista vauhtia eteenpäin sivuilleen - oikealle tai vasemmalle - katsomatta.
"Vorwärts"-huuto ei kuitenkaan aina ole ongelma, kuten tässä linkattu saksalainen esimerkki osoittaa.
Eteenpäin-kehotusta ei säestänyt uusien käsitteiden runsaus. Sen ymmärtää kun katsoo väliotsikoita: Työn arvostus, Sosiaaliturvaa uudistamaan, Osaamisen kehittäminen, Oikeudenmukaisuuden vahvistaminen, Ympäristöstä huolehtiminen, Oikeuksista ja velvollisuuksista.
Siteeraan jokaisesta otsikkoryhmästä mielestäni tärkeitä virkkeitä:
Työn arvostus
"Ja ainut oikea tavoite meille on täystyöllisyys ja pohjoismainen korkea 75 prosentin työllisyysaste. Se on seuraavan vaalikauden suuri tehtävä."
"Pätkätyöntekijöiden oikeudet on tuotava mahdollisimman tarkasti vakituisten työntekijöiden oikeuksien rinnalle. Samalla syntyvät mahdollisuudet vähentää niiden ihmisten määrää, jotka joutuvat pätkätyöhön vastoin omaa tahtoaan kokoaikaisen vakituisen työn puuttuessa."
Sosiaaliturvaa uudistamaan
"Sosiaaliturvassa on aika tehdä isompi remontti. Tuon uudistuksen tavoitteena tulee olla yksinkertaisempi ja samalla selkeästi myös nykyistä kannustavampi sosiaaliturva. Kun pidämme huolta sosiaaliturvan yhteydestä työhön - kannustavuudesta - meillä on mahdollisuus tehdä myös tarpeelliset tasokorjaukset lapsiperheiden, ilman työtä vailla olevien tai eläkeläisten toimeentuloon."
"Nyt maksamme edelleenkin joutilaisuudesta ja kiellämme ihmisiä tekemästä mitään työttömyyden aikana. Miksei työttömyysturvalla voitaisi mahdollistaa myös pidempikestoisessa opiskelussa muutosturvan periaatteiden hengessä."
Osaamisen kehittäminen
"Opetusryhmien pienentäminen, ammatillisen koulutuksen tason nostaminen, yliopistojen ja korkeakoulujen vahvistuvat toimintamahdollisuudet ovat kaikki tärkeitä tulevaisuuden investointeja."
"Samalla me odotamme, että korkeakoulut ja oppilaitokset kehittävät omaa toimintaansa ja keskinäistä yhteistoimintaansa."
Oikeudenmukaisuuden vahvistaminen
"Jos rikkaat vapautetaan perintöverosta kokonaan, joudumme miettimään omaa pääomaverotuksen vaihtoehtoamme kokonaan uudelleen, sillä veronmaksukyvyn täytyy säilyä yhtenä keskeisenä verotuksen periaatteena."
Ympäristöstä huolehtiminen
"SDP:n pitää ottaa takaisin se johtava ympäristöpuolueen asema, joka meillä oli vielä 1980-luvulla. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet ja siihen meitä kannustavat myös vahvat kansainväliset esimerkit. Ajattelen tässä ruotsalaisia ja brittiläisiä tovereitamme, joiden kanssa voimme tehdä paljon yhteistyötä."
Oikeuksista ja velvollisuuksista
"Perinteinen oikeisto jättää kaiken yksilön vastuulla - oma vikasi, jos et pärjää. Me puolustamme ihmisten oikeuksia mutta tunnustamme myös sen, ettei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Ja tässä voimme kysyä, olemmeko joskus liikaa luottaneet yhteiskunnan - ja viranomaisten - kaikkivoipaisuuteen."
"Yhteiskunnan pitäisi antaa vanhemmille tukea kasvatustehtävän hoitamisessa. Siihen tarvittaisiin aikaa ja mahdollisuuksia niin päiväkotien henkilöstölle kuin opettajillekin ja yhteiskuntamme pitää luoda mahdollisuuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Muutoin hylkäämme lapsemme ja poltamme itsemme loppuun."
No, olen minä pahempaakin nähnyt.
Olin väärässä. Heinäluoman puhe on tallessa ja kansalaisjournalismin riepoteltavana.
En ole puolueen jäsen, vaikka hyväksyn Antonio Gramscin toteamuksen, jonka mukaan "jokainen puolueen jäsen on intellektuelli". Gramsci saattoi kyllä tarkoittaa jotakin nimenomaista puoluetta, mutta ei sitä tarvitse nykyaikana siihen jättää.
Ylipäänsä intellektuaalin käsite on Suomessa - ja varmaan monissa länsimaissa - pahasti vääristynyt. Intellektuaalina oleminen ja eläminen ei ole korkeushyppyä. Riman ei tarvitse olla taivaissa, joka kerta ei pidä vaatia ennätystä. Eikä varsinkaan jokaisen kisan tarvitse päättyä pudotukseen. Arkijärki riittää intellektuaalina olemiseen. Ja juuri sitä jokainen puolueen jäsen tarvitsee.
Puolueen jäsenen ja intellektuellien pahin maailmassa toteutuva epätoivottava tila on tietysti, että hän on väärässä. Otamme etäisen esimerkin. Paavo Haavikosta ei läheskään aina pidetä siksi, koska hän sanoi kerran toivovansa, että hänen esityksessään olisi virheitä. Siitä suuttuivat kaikki ne, jotka eivät tee virheitä. Suurin osa suuttuneista oli jo ennestään vihainen. Kuka mistäkin syystä.
En tiedä, onko Haavikko jonkin puolueen jäsen. Luultavasti hän ei kelpaisi, koska kukaan ei ajattelisi häntä ensin jonkin puolueen jäsenenä ja vasta sitten intellektuaalina. Intellektuaalit ovat vaarallisia, koska niistä ei tiedä. Ja epäluotettava on poliittisissa piireissä sama kuin potentiaalinen petturi, kavaltaja ja loikkari.
Puolueen jäsenet eivät tunnusta virheitään koskaan. Helsingin Sanomien SDP-sivulla (HS 10.9.07, A5) Metalliliiton Matti Putkonen pääsee lähimmäksi rypiessään puheenjohtajan puheen herättämässä äkillisessä katumuksessa: "Meidän sosialidemokraattien vika, minun etunenässä, on ollut se, että olen yrittänyt kertoa muille, mikä on oikein, vaikka en ole aina edes tiennyt."
Päinvastoin kuin oikeakielisyydestä lipsuva Helsingin Sanomat, kirjoitin tuohon siteeraukseen yhden etuaa:n sosialidemokratian. Puolue nimittäin lopetti tulevaisuusseminaarissaan epäintellektuaalisen pohdiskelun nimenvaihdoksesta. En tiedä mitä syitä kokous esitti, mutta todellinen syy oli hyvän brändin pilaaminen, jonka puheenjohtajakin puheessaan mainitsi. Ilman että pelkäsi tulevansa leimatuksi epäintellektuaaliseksi käyttäessään tällaista kaupallista, kaupungeissa toimiville mainostoimistoille pyhitettyä epäpuoluetermiä.
Perusluotettavuutta korostavia bränditekijöitä Heinäluomakin näyttää korostaneen: "Tässä työssä liikkeemme arvopohja säilyy. Vapauden, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden sanoma on pysyvä." Vaikea niistä olisi ehkä sosialidemokratian nimissä luopuakin. Ja silti: kuinka moni muu puolue nuo pystyy allekirjoittamaan?
Linjapuhehan se oli. Puheenjohtaja korosti puolueen suunnan olevan oikealle ja vasemmalle heilumisen sijaan eteenpäin: "Miksi me olisimme oikealle menossa? Emme me näitä markkina-arvoja jaa ja siellä on sitä paitsi aika ahdasta kun keskusta ja kokoomus kisaavat porvarileirin johtajan paikasta. Ja sitä paitsi: ei kokoomus saavuttanut vaalivoittoa kovilla oikeistolaisilla lupauksilla vaan hyvin sosialidemokraattisilla ajatuksilla. Puheet työväenpuolueesta ja tasa-arvotuposta - eivät ne kovin oikealta tule."
"Tai kokoomuksen lupaus toteuttaa kaikki se, mitä demarit esittävät ja vähän enemmänkin. Me katsomme nyt, miten kokoomus näiden lupaustensa kanssa käytännössä toimii."
"Ja miksi menisimme vasemmalle; siellä on kovin hiljaista ja liikettä pikemminkin meidän suuntaan."
Intellektuaalinen vastaheitto perustuu tietysti siihen vaaraan, joka syntyy, jos jokin iso ja voimakas menee hirmuista vauhtia eteenpäin sivuilleen - oikealle tai vasemmalle - katsomatta.
"Vorwärts"-huuto ei kuitenkaan aina ole ongelma, kuten tässä linkattu saksalainen esimerkki osoittaa.
Eteenpäin-kehotusta ei säestänyt uusien käsitteiden runsaus. Sen ymmärtää kun katsoo väliotsikoita: Työn arvostus, Sosiaaliturvaa uudistamaan, Osaamisen kehittäminen, Oikeudenmukaisuuden vahvistaminen, Ympäristöstä huolehtiminen, Oikeuksista ja velvollisuuksista.
Siteeraan jokaisesta otsikkoryhmästä mielestäni tärkeitä virkkeitä:
Työn arvostus
"Ja ainut oikea tavoite meille on täystyöllisyys ja pohjoismainen korkea 75 prosentin työllisyysaste. Se on seuraavan vaalikauden suuri tehtävä."
"Pätkätyöntekijöiden oikeudet on tuotava mahdollisimman tarkasti vakituisten työntekijöiden oikeuksien rinnalle. Samalla syntyvät mahdollisuudet vähentää niiden ihmisten määrää, jotka joutuvat pätkätyöhön vastoin omaa tahtoaan kokoaikaisen vakituisen työn puuttuessa."
Sosiaaliturvaa uudistamaan
"Sosiaaliturvassa on aika tehdä isompi remontti. Tuon uudistuksen tavoitteena tulee olla yksinkertaisempi ja samalla selkeästi myös nykyistä kannustavampi sosiaaliturva. Kun pidämme huolta sosiaaliturvan yhteydestä työhön - kannustavuudesta - meillä on mahdollisuus tehdä myös tarpeelliset tasokorjaukset lapsiperheiden, ilman työtä vailla olevien tai eläkeläisten toimeentuloon."
"Nyt maksamme edelleenkin joutilaisuudesta ja kiellämme ihmisiä tekemästä mitään työttömyyden aikana. Miksei työttömyysturvalla voitaisi mahdollistaa myös pidempikestoisessa opiskelussa muutosturvan periaatteiden hengessä."
Osaamisen kehittäminen
"Opetusryhmien pienentäminen, ammatillisen koulutuksen tason nostaminen, yliopistojen ja korkeakoulujen vahvistuvat toimintamahdollisuudet ovat kaikki tärkeitä tulevaisuuden investointeja."
"Samalla me odotamme, että korkeakoulut ja oppilaitokset kehittävät omaa toimintaansa ja keskinäistä yhteistoimintaansa."
Oikeudenmukaisuuden vahvistaminen
"Jos rikkaat vapautetaan perintöverosta kokonaan, joudumme miettimään omaa pääomaverotuksen vaihtoehtoamme kokonaan uudelleen, sillä veronmaksukyvyn täytyy säilyä yhtenä keskeisenä verotuksen periaatteena."
Ympäristöstä huolehtiminen
"SDP:n pitää ottaa takaisin se johtava ympäristöpuolueen asema, joka meillä oli vielä 1980-luvulla. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet ja siihen meitä kannustavat myös vahvat kansainväliset esimerkit. Ajattelen tässä ruotsalaisia ja brittiläisiä tovereitamme, joiden kanssa voimme tehdä paljon yhteistyötä."
Oikeuksista ja velvollisuuksista
"Perinteinen oikeisto jättää kaiken yksilön vastuulla - oma vikasi, jos et pärjää. Me puolustamme ihmisten oikeuksia mutta tunnustamme myös sen, ettei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Ja tässä voimme kysyä, olemmeko joskus liikaa luottaneet yhteiskunnan - ja viranomaisten - kaikkivoipaisuuteen."
"Yhteiskunnan pitäisi antaa vanhemmille tukea kasvatustehtävän hoitamisessa. Siihen tarvittaisiin aikaa ja mahdollisuuksia niin päiväkotien henkilöstölle kuin opettajillekin ja yhteiskuntamme pitää luoda mahdollisuuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Muutoin hylkäämme lapsemme ja poltamme itsemme loppuun."
No, olen minä pahempaakin nähnyt.
torstaina, toukokuuta 03, 2007
SDP:n julkisuuskuvasta
Kansanedustaja Erkki Tuomioja siteeraa blogissaan omaa vappupuhettaan:
"SDP:n julkisuuskuva kertoo: ikääntyvästä ja nuhraantuneesta, ylimielisestä ja sisäänpäinkääntyneestä, omasta erinomaisuudestaan ja vallassaolonoikeutuksestaan vakuuttuneesta, pelotteluun ja negatiiviseen kampanjointiin turvautuvasta, SAK:hon nojaavasta ja uudistuksia karttavavasta johtajakeskeisestä valtionhoitajapuolueeesta. Tämä on ainakin se kuva jonka valtavirtamedia meistä antaa. Ja vaikka itse tiedämmekin, ettei todellisuus toki näin synkeä ole, on tämä kuva kuitenkin riittävän suuressa määrin totuudenmukainen. Siksi on tunnustettava, etteivät ongelmamme ratkea vain kosmeettisilla muutoksilla ja mainostoimistoa vaihtamalla."
Toivottavasti kosmetiikkaa ei kuitenkaan korvata kirveellä. Sillä kyllähän tällainen kommentointi kauhuelokuvasanastoa käyttäen vaikuttaa siltä, että kohta päät lentävät. Eli tiukka puolueskaba tulossa. Arvaus: puheenjohtaja nöyrtyy, sihteerit vaihtuvat.
"SDP:n julkisuuskuva kertoo: ikääntyvästä ja nuhraantuneesta, ylimielisestä ja sisäänpäinkääntyneestä, omasta erinomaisuudestaan ja vallassaolonoikeutuksestaan vakuuttuneesta, pelotteluun ja negatiiviseen kampanjointiin turvautuvasta, SAK:hon nojaavasta ja uudistuksia karttavavasta johtajakeskeisestä valtionhoitajapuolueeesta. Tämä on ainakin se kuva jonka valtavirtamedia meistä antaa. Ja vaikka itse tiedämmekin, ettei todellisuus toki näin synkeä ole, on tämä kuva kuitenkin riittävän suuressa määrin totuudenmukainen. Siksi on tunnustettava, etteivät ongelmamme ratkea vain kosmeettisilla muutoksilla ja mainostoimistoa vaihtamalla."
Toivottavasti kosmetiikkaa ei kuitenkaan korvata kirveellä. Sillä kyllähän tällainen kommentointi kauhuelokuvasanastoa käyttäen vaikuttaa siltä, että kohta päät lentävät. Eli tiukka puolueskaba tulossa. Arvaus: puheenjohtaja nöyrtyy, sihteerit vaihtuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)