"Juomarajat tuulesta temmattuja"

Times Online kertoo tänään, että brittejä on höynäytetty. "Ihmisille vuodesta 1987 lähtien suositellut viikottaiset juomarajat, jotka ovat enintään 21 yksikköä alkoholia miehille ja 14 naisille, eivät perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön."

Lehden mukaan uusimmat tutkimukset osoittavat, että rajoja pitäisi nostaa, mutta ministeriötason määräyksillä niin ei ole tehty. Suositukset annettiin aikoinaan, koska "tuntui siltä, että jotakin pitää tehdä". Nyt asianomaiset tunnustavat, että ne olivat "tuulesta tempaistuja".

Täydentävästä artikkelista saa tietoja eri tutkimuksista eri maissa.

Rankasti ryyppäämään ei kannata tämän perusteella ryhtyä. Newscastlen yliopiston maksaspesialisti Christopher Record sanoo, että näillä "rajoilla" ei ole merkitystä. "Tiedämme sen, että mitä enemmän juot, sitä suurempi riski. Ongelma on siinä, että meillä on erilaiset geenit. Jotkut ihmiset voivat juoda huomattavasti enemmän eivätkä he joudu minkäänlaisiin ongelmiin." Tämä on tuttua tekstiä Suomessakin silloin, kun argumentoidaan asiallisesti eikä vain valisteta.

Eri maiden suosituksissa käytettävä "alkoholiyksikkö" vaihtelee kooltaan. Kun suosituksia vertaillaan samankokoisilla annoksilla, on turvallisuusraja Puolassa 12.5, Britanniassa 21, Kanadassa 23.75, Yhdysvalloissa 24.5, Etelä-Afrikassa ja Tanskassa 31.5 ja Australiassa 35.

Kanada, Hollanti ja Espanja eivät tee eroa miesten ja naisten juomisen välillä. Muut maat tekevät. Ehkä olisi syytä tehdä lopuissakin.

Mailman Terveysjärjestö WHO jakaa alkoholia juovat kolmeen ryhmään: miehille alle 35 alkoholiyksikköä (8 g) merkitsee matala-riskisyyttä, 26-52.5 yksikköä ja yli 53 korkeaa riskiä. Naisilla vastaavat luvut ovat alle 17.5, 18-35, ja yli 36 yksikköä.

Suomessa ei suositella, vaan puhutaan, testataan ja varsinkin erilaisissa valistuskampanjoissa pelotellaan termillä suurkuluttaja. Suomessa alkoholin suurkulutus määritellään puhtaan alkoholin kulutuksena viikossa, jotka miehillä yli 280g/vko ja naisilla yli 140g/vko[ja viitteet alkoholiongelmasta CAGE-pistemäärän avulla (CAGE≥2)]. Rahat ovat siis täsmälleen samoja kuin WHO:n omaksumat matalan riskin rajat.

Asiaa sotkee kuluttajan näkökulmasta se, että Suomessa käytetään yleisesti termiä "ravintola-annos": Yksi ravintola-annos on pullo olutta, lasillinen (12 cl) viiniä tai 4 cl väkeviä alkoholijuomia. Ne sisältävät alkoholia 12–14 grammaa. Kuluttajan on siis oltava tarkkana ja pidettävä sopivaa laskulaitetta mukanaan viikkoannosta siemaillessaan.

Usein tähän "ravintola-annoksista" puhuvaan valistukselliseen linjaan - erotuksena lääketieteellisestä - liittyy suosituksen omainen maksimi: 2 ravintola-annosta päivässä tai 14 viikossa.

Kaksi ravintola-annosta päivässä tarkoittaa n. 180 g viikossa eli se on todella reilusti alle miesten matalariskisen juomisen alarajan ja kuitenkin yli naisten kansainvälisen suosituksen. Sitä voidaan siten pitää yhtenä suomalaisena "tuulesta temmattuna" suosituksena.

Kuitenkin on huomattava, että suuri osa juo tuon miehelle matalariskisen viikkoannoksensa kerralla. Se ei välttämättä ole riskitöntä, kun ottaa huomioon muutkin onnettomat tilanteet kuin pelkkä juomisen kautta terveydelle aiheutettu pitkäaikaisseuraamus. Tämäkin antaa aiheen olettaa, että kahden päiväannoksen ja 14 viikkoannoksen määrä "suosituksena" tai "suurkulutuksen rajana" on syytä korjata, sillä ne eivät oikein vertaudu toisiinsa.

Sätkällä Parkinsonia vastaan

"Mielin määrin kahvii ja tupakkaa", laulettiin laulussa. Nyt näyttää siltä, että kahvi ja tupakka auttavat estämään Parkinsonin taudin puhkeamista.

Prosenttilukuina hyöty lienee noin 40-50%. Sen verran pienempi todennäköisyys on tupakoijalla ja kahvinjuojalla raittiisiin tovereihinsa verrattuna saada Parkinson.

Asiasta kertoi NewScientist.com.

Pistäydynpä parvekkeella.

Loma, uni ja unelle velkaa

Hyvää huomenta! Tai oikeastaan iltapäivää.

Viikonlopun ja pääsiäisen pidennys mukaan lukien kymmenen päivän loma alkoi. Ja ihan samalla tavalla kuin muutkin tavallista viikonloppua pidemmät lomat. Nukkumalla. Nyt, noin klo 14.35, olen valmis heräämään.

Mistä tämä johtuu. Pitkä unihan ei ole terveellistä.

"Suurten kansainvälisten väestötutkimusten mukaan väestössä on noin 15–20 %:n suuruinen 'lyhytunisten' sekä noin 10 %:n suuruinen 'pitkäunisten' ryhmä, joihin riskit kasautuvat", sanoo yksi tutkimus.

YLE:n Teemalta tulleessa ohjelmasssa (7.2.2002) kalifornialaislääkäri, San Diegon yliopiston professori ja unitutkija Daniel F. Kripke sanoi: "Ne, jotka nukkuvat keskimäärin 6,5 tuntia yössä, voivat olla varmoja siitä, että se on täysin riittävän pitkä uni. Ei ole mitään terveydellistä syytä nukkua enempää." Se on minulle varsin tavallinen yöunen pituus. Nuorempana se oli lyhyempi, mikä ei ole tehnyt kropan biologialle hyvää.

Kripke oli mukana tutkimuksessa, joka osoitti, että pitkä yöuni on yhteydessä kohonneeseen kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan 6-7 tuntia yössä nukkuvilla oli muita alhaisempi kuolleisuus. Yli kahdeksan tuntia ja toisaalta alle neljä tuntia yössä nukkuneilla oli korkeampi kuolleisuus kuin 6-7 tunnin yöuneen tyytyvillä. Kuusi vuotta kestäneessä tukimuksessa oli mukana 1,1 miljoonaa amerikkalaista, joten eiköhän tuohon voi luottaa.

Tulos oli kuitenkin tilastollinen ja ennen jatkotutkimuksia ei voida sanoa, pitäisikö pitkään nukkuva käydä mieluummin herättämässä kuin antaa puutua patjalleen.

Tutkimuksessa havaittiin että esimerkiksi unettomuus ei ollut selvä käsite. Ihmiset saattoivat valittaa unettomuutta, vaikka heidän yöunensa todellisuudessa oli yhtä pitkä kuin muidenkin. Univaikeudet saattoivat olla paremminkin oire depressiosta kuin varsinaisesta unettomuudesta.

Minulla ei ole univaikeuksia. Jos näyttää halkopinon, voin hyvin vetää sikeitä sen päällä kuin halosta päähän saaneena. On liftiretkillä koettu.

Mutta nyt tämmöisen 12-15 tunnin unosten syynä voi olla univelka. Oma tilastokeskuksemme on laskeut, että sekä miehillä että naisilla unihäiriöt ovat lisääntyneet. Aika monilla on univelkaa, sillä ympärivuorokautinen tietoyhteiskunta on muuttanut työaikoja.

Työajat ovat tutkimusten todistamalla tavalla selvästi muuttuneet epäsäännöllisiksi ja ne ovat surutta levittäytyneet iltoihin ja viikonloppuihin. On ehkä yllättävää, että myös perinteinen yötyö on lisääntynyt.

Työnantajat kiihdyttävät tätä. He antavat välineitä, joita voimme käyttää työssä, kotona ja työmatkoilla. Monet tekevät ylitöitä ihan omista tarpeistaan vapaaehtoisesti tai sitten jokin kummallinen ja ilmeisen väärä omatunto kolkuttaa heitä jatkuvaan työntekoon (usein ilman eri korvausta) oman terveytensä kustannuksella.

Ihmisten omasta mielestä ja Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan univajeen syyksi ilmoitettiin yleensä työperäiset stressitekijät.

Niitä ei sitten ole kymmeneen päivään.

Ajankohtaista agitaatiota tämä illan (klo 17) menosta: KOITON LAULUN ELOKUVAKONSERTEISSA 31.3.–1.4. esitetään Aleksandr Dovzhenkon ukrainalainen klassikko Maa (1930). Koiton Laulu perustettiin olympiavuonna 1952, sillä on vahva aatteellinen historia, ja nykyään se laajentaa skaalaansa ennakkoluulottomasti moneen suuntaan. Keväällä 2007 kuoroa johtaa elokuvasäveltäjänä tunnettu Sanna Salmenkallio. Luvassa on ison kuoron mahtava elämys. Liput kannattaa hankkia ajoissa!