keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Joulun vietto - ensimmäinen tuotantokausi

Ilmeisesti olisi syytä alkaa valmistautua joulun viettoon.

Jotain sentään on tehtykin. Postikortteja ja -paketteja lähetetty - ensiksi mainittuja liian harvoille - joulupapereita, joulu- ja kuusenkoristeita palloja ja tähteä myöten hankittu. Mutta vielä tavoitteesta uupuu paljon.

Tulossa on siis kotijoulu. Se tarkoittaa kuusen hankintaa. Eikä vain kuusen vaan myös kuusenjalan. Muovinen vai rautainen?

Kymmenen vuotta sitten pienessä töölöläiskämpässämme joulukuuseksi riitti pöydällä maljakossa seisova minikuusi. Maljakkoon laitettiin muutama havu koristeeksi. Niitä jouluja taisi olla kaksi, muulloin matkasimme sukuloimaan pohjoiseen.

Nyt ovat maailmankirjat niin, että on hankittava oikea kuusi. Näitä muoviin käärittyjä kuusia tuleekin jo aamukävelyllä vastaan, sillä myyntipiste on laitettu kaupan eteen. Lapsi oli käynyt jo katsomassa ja arvosteltavaa riitti. Mistä lie oppinut, ei ainakaan isältään...

Kymmenen vuotta sitten meillä oli tapana kutsua mukaan ns. jouluorpo, joku tutuistamme, joka ilmeisesti olisi muuten viettänyt joulua yksin. Ne olivat aika hauskoja jouluja.

Töölössä asuessamme puolen yön jälkeen livahdin pistäytymään läheisessä ravintolassa, jonka nimi tuplatenkin viittaa maan kiertolaiseen. Siellä oli muitakin omista velvollisuuksistaan livahtaneita, useat tohtoreita ja professoreita, perhe- ja sukujoulujen rituaalit ehkä noin sadanteen potenssiin asti läpikäyneitä.

Avioliitto-, perhe- ja sukuasiat sivuutettuamme juttelimme aina mukavia ja kehuimme vuoden aikana lukemiamme kirjoja. Työstä emme puhuneet, kun ei ollut mitään puhumista. Nykyisessä asuinpaikassa tämä "karkaamistraditio" ei ole mahdollista, kun ei ole minne karata. Sääli.

Pitäisi ostaa kinkku sulamaan. Potkalla vai juhlakinkku? Punainen vai harmaa? Hunnulla vai ei? Alle vai yli 7-8 kiloa? Makuasioista on pakko kiistellä.

Ja miten se valmistetaan? Tästä ei yksimielisyyttä meille taida tulla.

3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Jälleen tämän luettuani mietin ja muistutan itselleni kuinka onnekas olen, kun vielä tänäkin jouluna voin mennä valmiiseen pöytään, jossa vielä viihdyn.

Kunhan vähän pölyjä joulunaluspäivinä pyyhdin.

Ei sillä, etteikö joulun valmistaminen voisi olla mukavaa, jos siitä todella nauttii. Mutta tällaisia tarinoita lukiessani muistan myös sen, että harva saa rakentaa juuri sellaisen joulun kuin haluaa.

Sedis kirjoitti...

Onhan se yltäkylläistä tämä elämä, vaikka ei pröystäilyyn olisikaan taipuvainen.

Sedis kirjoitti...

Kuusenjalka on sitten rautaa.