keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Eläkkeelle?

Kuinka eläkeikää nostetaan? Tietysti antamalla ihmisten tehdä niitä töitä, jotka ovat mieluisia. Tämä ei kylläkään ole ollut työelämän johdon suosiossa. Ihmisiä on pakotettu aivan muihin töihin, kuin mikä on mieluista (= asiat joka he kokevat tekevänsä hyvin ja oikein.) Työelämä on termi, joka sinänsä vaatisi oman dekonstruktionsa...

En aio mennä suoraan asiaan, vaan kiertelen hetken.

Sosialismin kaikkoaminen näköpiiristä eläkkeelle Pohjois-Koreaan ja Kuubaan vapautti valtavat resurssit. Postmodernin kyky ilmaista perustui vahvasti sosialismista vapautuneeseen symbolijoukkoon, joka nyt historiattomasti asetettiin hauskuuttamaan kaikkia niitä, jotka eivät näitä symboleita olleet koskaan ymmärtäneet. (Uskokaa tai älkää, tämä tuli mieleen siitä, että Katja Boxberg ja Taneli Heikka nimittävät Kalevi Kivistöä "enemmistökommunistiksi". Anna mun kaikki kestää!)

Itseäni ei postmoderni naurattanut, koska olen aina ihmetellyt kaikkia symbolien perässä juoksijoita. Marilyn Monroeta lukuunottamatta.

Yksi tärkeimmistä reaalisosialismin käyttövoimista oli byrokratia. Se samastettiin sosialistiseen valtioon niin suuresti, että syntyi vaikutelma, ettei sitä muualla olisikaan. Sosialistinen byrokratia kukoistaa niissä harvoissa maissa, missä sen sallitaan sitä tehdä. Silti ymmärrän hyvin niitä pohjoiskorealaisia, jotka ajattelevat maansa ympärillä toistuvia sotaharjoituksia jotenkin heitä vastaan suunnattuna. Voitteko olla tästä rehellisesti toista meiltä? Huonoin juttu on, että sosialismi ei pääse eläkkeelle, vaan se pakotetaan taistelemaan olemassaolostaan. Selviytymistä vartenhan se järjestelmä on itse asiassa luotu, se on sille mieluista.

Sosialistinen järjestelmä vainosi omia kansalaisiaan. Oli turvallisuutta ja naapurikontrollia, piirisihteeriä ja työpaikan poliittista komissaaria. Tarpeen vaatiessa löytyi varsin paljon palkattuja byrokraatteja, joilla nahkatakin tai univormun alla oli aseita. Sotaa ja vainoa, sotaa ja vainoa, tässä järjestyksessä.

Neuvostoliiton kuoltua huomasin terrori-iskujen jälkeisellä matkallani Yhdysvalloissa, että sinne oli ilmestynyt uusia univormuja enemmän kuin kuin vanhaan sosialismiin konsanaan. Metallinpaljastimista ja niiden univormupukuisista käyttäjistä tuli sen kontrollin symboli. Ja kuten muistatte, vastustan turhia symboleja.

Suomeen tällaista byrokratiakerrostumaa ei ole luotu, jos ei mukaan lasketa korttelipoliiseja ja tuossa meidän talon päädyssä usein taukoa viettävää poliisiautoa. Ja pyssyin ja pampuin varustettuja "vartijoita".

Mutta muuta byrokratiaa on sitäkin enemmän. Mikä maailmassa tätä kapitalistista järjestelmää ajaa kontrollifriikkiyteen. Tietokoneet?´Se voi olla yksi mahdollisuus. Kun jokin on mahdollista, jotkut haluavat sen tehdä. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi julkista hallintoa on supistettu, ihmisiä ajettu varhaiseläkkeille sieltäkin aikamoista vauhtia. Tämä on tapahtunut byrokratian toimin, on laskettu, että näin kaikki tehostuu tehostumistaan.

Mutta miksi asiat näyttävät muuttuvan koko ajan monimutkaisemmaksi? Tietokoneet ja elektroniikka ovat siihen yksi syy. Ei tullut paperitonta toimistoa, ei. Eivät ne loppujen lopuksi helpottaneet elämää, niin kuin oli tapana väittää pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

Mutta joku siellä hallinnon suunnittelussa, nimenomaan isoissa ympyröissä, osaa tehdä kaiken - ja tuon voisi alleviivata mannerheimlinjalla kuin itärajan kartalla - hankalaksi. Näiden tehokkaiden byrokratiasuunnittelijoiden elämä on suunnittelupalavereja, raportin laatimista, muistion kirjoittamista ja sääntöjen luomista.

Tämä oli liian lievästi sanottu. Itse asiassa säännöistäkin ja niiden vapaaehtoisesta noudattamisesta yhteisöllisyyden nimissä on luovuttu aikaa sitten. On pakkoa, uhkailuja, kiristystä ja rangaistuksia. Ja kieltoja. Niin jumalattoman paljon kieltoja ettei Neuvostoliitossa koskaan.

Voisiko byrokratian päästää eläkkeelle? Ja voisiko ihmisten antaa mieluummin tehdä itselleen mieluisia töitä?

3 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Aktiivisten poliittisten virkanimitysten aikoina valtion ja kuntien virkoja hoitamaan kertyi melkoinen vapaamatkustajien lauma, jota yhdeksänkymmenluvun laman aikana karsittiin. Samoihin aikoihin ymmärrettiin SAK:n tasapainoliitoissa, että on mieletöntä pitää poliittisista syistä kaksoismiehitystä, joskin valtiollisten ja kunnallisten vaalien alla sillä oli merkitystä.

En osaa sanoa, onko virkavaltaisuus elinaikanani vähentynyt tai järkeistynyt, mutta jonkinlaiseen vakioon sen pitää asettua, jotta asiat hoituvat. Kun olin joskus joukonjatkona kunnallisvaaliehdokkaana, oli vaalilauseenani, että alas virkavaltainen kansliavitkuttelu.

Jos sosialistinen järjestelmä vainosi kansalaisiaan, niin vainoaa sitä kapitalismikin; on aina vainonnut ja vaikuttaa siltä, että vaino enenee kaikenlaisin isovelivalvonnoin, byrokratiakeinoin ja teknisin vempaimin.

Sosiaalivirastoon tuleva on aina lähtökohtaisesti rikollinen, kunnes erotusdiagnoosi on todistanut hänet rehelliseksi kansalaiseksi.

Joku venäläisten maahanmuuttajien avustaja perusteli tannoin radio-ohjelmassa venäläismuuttajien aggressiivista virastokäyttäytymistä sillä, että rajan takaisessa valtiossa ei edelleenkään ole virastoissa varsinaista asiakaspalvelua länsimaiseen malliin; asiakas ja virkailija kokevat toisensa vastustajiksi ja se, joka jaksaa huutaa kovemmin, yleensä voittaa.

Kivistö ei tietääkseni ole koskaan ollut kommunisti, vaikka kuuluikin kommunistien johtamaan kansandemokraattiseen liikkeeseen. Sosiaalidemokraattinen lehdistö ei koskaan erotellut henkilönimien yhteydessä kommunisteja ja kansandemokraatteja, vaan sääntönä oli, että kaikkien kansandemokraattista liikettä edustavien henkilönnimien perään tuli sulkeisiin kom.

Anonyymi kirjoitti...

Oikein, juuri näin!
Preussissa, niin väitetään, tuollaiset "tehokkuusbyrokraatit" eli tyhmät mutta omassa fakissaan ahkerat ammuttiin aamunkoitteessa. Omassa työssäni joudun tekemään kaikkea, mitä työpäivän aikana ehdin; asioita kävelee ovesta sisään, tunkee kännykkään puheena ja tekstinä, näytölle lakeina, asetuksina, ohjekirjeinä, muina velvoitteina ja e-maileina, joita viimeksi mainittuja tulee sekä kansalaisilta että näiltä b:lta. Parhaimmillaan minulla on kaksi puhelua päällä, asiakas edessäni ja mietin aivojen taka-lohkolla jotain probleemaa joka minun kuuluu ratkaista.
Ja sitten tulee St Byrocratucselta käsky täyttää TAIKA - työajan seuranta. Sen selvittämiseksi, mitä minä olen tehnyt. Aikaisemmin se oli 4 x kalenterivuodessa. Sitten se tuli 1 x kuukaudessa. Nyt se pitää täyttää joka työpäivältä. O, Sancta Simplimissimus! Voiko kukaan uskoa tätä todeksi. Näin meillä Suomen Valtiossa Anno Domini 2009. Olen tässä asiassa katsonut aiheelliseksi seuraavankaltaiset kansalaistottelemattomuustoimet. Ensin ilmoitin, että minä en täytä. Ilmoitin tämän kaikille esimiesketjussa oleville aina Valtioneuvoston linnaa myöten HellSinnkiin asti. Seuraus: esimies ilmoitti, että seuraavaa palkkaa ei tule, ellei ole työaikaraporttia. Lisäksi suoritusarvioinnissa sitoutumiseni "organisaation tavoitteisiin" katsottiin laskeneen aikaisemmasta 3,5:stä 3,o:aan (scaala: 1,o - 5,o). Nyt teen myyräntyötä ja täyttelen selontekolomakkeet miten sattuu, 7.15 tuntia tänäänkin johonkin täysin toisarvoiseen toimintaa, vaikka oikeasti teen kaikkea hyvää ja hyödyllistä.
Veikko-setä

Sedis kirjoitti...

Työajan seuranta on todellakin yksi kummallisimmista piirteistä nykyisessä virkamieskulttuurissa.

Kellokortti, kellokorttilista, kuukausittaiset raportit, jotka täytetään puolen tunnin tarkkuudella. Niistä tehdään sitten vuosilista.

Mihin niitä tarvitaan, on sitten aivan eri juttu.

Voisi täyttää esim. näin
Säädyllinen kirja: 6400 tuntia + toinen mokoma kellokortin ulottumattomissa.