keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Viikon tapahtumat

Intiaanikesää on pitänyt, eikä syksyn loska pakota kenkien vaihtoon, joten näillä trampataan. Niin kuin syksy aina, tekemistä on riittänyt. Muutto on omalta osalta kuosissaan, vaikka atk joitakin pieniä duuneja söi: aloitin selvästi liian aikaisin, kun sain työhuoneen puretuksi ja kasatuksi.

Normalisoitumisen selkein merkki on uusi kellokorttilaite, joka otetaan lopullisesti käyttöön huomenna. Sähköinen kulunvalvonta kertoo kahvi- ja vessakäynnit, jos halua analyysiin on olemassa - tiettävästi ei ole. Mustaa laattaa heilutellaan suljettujen ovien ääressä myös sisätiloissa kuljettaessa. Aina ei ole toiminut ja ovien pönkkäämiseen auki on ollut tarvetta muutenkin. Vieraat tulevat saamaan vieraslapun rintaan ja heille on välttämätöntä ilmoittautua ja kirjata nimensä listaan viidennen kerroksen aulassa Keskukselle. Noin tiedoksi.

Pienimuotoinen tulojuhlakin järjestettiin tutuissa merkeissä. Yhdeksän aikaan illalla olin silti jo läsnäolollani onnittelemassa Arto Halosta Magneettimiehen valmistumisen johdosta. Kättäpäivää en sanonut, kun oli täyttä ja virrat veivät vinoon. Bändi skulasi Pekka Strengiä mukavasti. Myrskylä-yhteys selitti sen hetken askarruttaneen asian, että paikalla oli myös Lasse Viren. En ollut ainoa, joka sinänsä luontevaa ja selvää yhteyttä mietti hetken, ennen kuin oivallus täytti mielen.

Viikonloppuna juhlimme Markus ja Ilari Nummen elokuvaa The Heimola Story. Historian opiskelijoiden klassikkoraina täytti 25 vuotta ja Suvilahdessa oli koolit karkelot asianmukaisine elokuva-, traileri-, making of-, näytelmä- ja iltamaohjelmistoineen. Nostettakoon elokuvan dvd-ensi-illasta esille yksi. Juha Sihvolan punk-esitys on jo kulttikamaa. Aivan kaikki elokuvan esiintyjät eivät olleet paikalla, mutta kuitenkin varsin edustava ryhmä, mukaan lukien siippani, jonka roolihahmo elokuvassa oli ikimuistoisella tavalla neiti Vähä-älli.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali on tässä humussa jäänyt vähemmälle, mutta tällä viikolla petraantunee. Eilen tsiigasin Saksassa toimivan Hannu Salosen kansainvälisin voimin toteutetun Vashan ja bulgarialaista eksistenssia viipaloivan filkan Eastern plays. Molemmilla on ansionsa: ensimmäisellä kiintoisan asetelman kuvaajana, toisella pohdiskelevuutensa ansiosta. Stream lined on linjana tietysti, mutta onneksi vähän rosoakin. Molemmissa on läsnä muukalaisuutta, jälkimmäisessä aina yhteiskunnalliseen kritiikkiin asti. Sitä varmaan on tulossa meilläkin, kun tämä vaalirahakohu pääsee kohta vauhtiinsa. Eiköhän tämä hallitus ala olla jo tässä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta vieraitten ilmoittautumisesta ja kirjautumisesta haluan nöyrimmästi todeta, että voi prrrkele... Alkaa mennä höpöksi. Vaan minkäpä av-arkiston työntekijät sille voivat.
- Sauli

Sedis kirjoitti...

Valtion yleinen käytäntö.