Yhtä vaille viisikymmentä

Viideskymmenes elinvuosi lähti tuossa aamuseitsemän paikkeilla kulumaan. Olo vastaa ikää aika tarkasti.

Päinvastoin kuin viime vuosina on ollut tapana, oli aamuksi laitettu kystä kyllä pöydän täydeltä, vaikka onnittelulaulun ajaksi lapsi piiloutui Aku Ankan taakse. Suostui kuitenkin tulemaan yleisvaltakunnallisesta teininäreestään huolimatta aamiaiselle.

Riemullista syntymäpäiväjuhlaa odotellessa olen viime viikolla lueskellut paitsi Jouko Kokkosen urheilu ja nationalismi -väitöskirjaa (kiitos SKS lahjasta!) myös Matti Klingeä. Professorin päiväkirjat ovat perää perää luettuna varsin kiintoisia, erityisesti kohdissa, jossa hän intoutuu hieman luennoitsemaan. Ne ovat antoisia hetkiä historianystävälle.

Päiväkirjoissaan tai muistiinpanoissaan Klinge on mielestäni hieman radikaalimpi kuin mitä hänen tosielämän imagonsa on. Hyvä niin. Toisin päin se olisikin sietämätöntä. Mutta hattuani professorille nostan mielelläni! Tällaista lisää.

Itse asiassa olen ajatellut tehdä itse sellaista lisää. Yritän kirjoittaa tämän ja muiden blogien ja kirjojen ja artikkelien ja puhetilaisuuksien ohella vuoden ajan päiväkirjaa, jonka voisi julkaista kirjana. Koska viisikymppisyyteen on tänään tasan vuosi, työnimeksi sopii Viidenkympin villitys.
Kustantajat voivat tehdä tarjouksia. Voittaako nopein vai paras, jää nähtäväksi.