Viideskymmenes elinvuosi lähti tuossa aamuseitsemän paikkeilla kulumaan. Olo vastaa ikää aika tarkasti.
Päinvastoin kuin viime vuosina on ollut tapana, oli aamuksi laitettu kystä kyllä pöydän täydeltä, vaikka onnittelulaulun ajaksi lapsi piiloutui Aku Ankan taakse. Suostui kuitenkin tulemaan yleisvaltakunnallisesta teininäreestään huolimatta aamiaiselle.
Riemullista syntymäpäiväjuhlaa odotellessa olen viime viikolla lueskellut paitsi Jouko Kokkosen urheilu ja nationalismi -väitöskirjaa (kiitos SKS lahjasta!) myös Matti Klingeä. Professorin päiväkirjat ovat perää perää luettuna varsin kiintoisia, erityisesti kohdissa, jossa hän intoutuu hieman luennoitsemaan. Ne ovat antoisia hetkiä historianystävälle.
Päiväkirjoissaan tai muistiinpanoissaan Klinge on mielestäni hieman radikaalimpi kuin mitä hänen tosielämän imagonsa on. Hyvä niin. Toisin päin se olisikin sietämätöntä. Mutta hattuani professorille nostan mielelläni! Tällaista lisää.
Itse asiassa olen ajatellut tehdä itse sellaista lisää. Yritän kirjoittaa tämän ja muiden blogien ja kirjojen ja artikkelien ja puhetilaisuuksien ohella vuoden ajan päiväkirjaa, jonka voisi julkaista kirjana. Koska viisikymppisyyteen on tänään tasan vuosi, työnimeksi sopii Viidenkympin villitys.
Kustantajat voivat tehdä tarjouksia. Voittaako nopein vai paras, jää nähtäväksi.
6 kommenttia:
Veikkaan & toivon, että seuraavat 50 auringonkiertoa ovat hurjempia kuin edeltäjänsä. Eli onnea.
Onneksi olkoon.
”Nuoruus on lahja / mutta vanheneminen on taidetta” (Viiskymppisen viisu, J.Vainio, 1989)
- Kliseisyydestään huolimatta tuo edellinen lienee silti totta.
Viisikymmentä täytettyäni luulin tulleeni vanhaksi.
Vähänpä tiesin - silloin kauan sitten.
Onnentoivotukseni. Päiväkirjasta tulee varmasti mielenkiintoista luettavaa ajattellevalta mieheltä (suht. harvinainen ilmiö).
Iisi
Viisikymppistä miestä on verrattu autoon, jossa on kiiltävät pellit, mutta pohja ruostunut puhki. Onnea silti, sillä sitähän tarvitaan, jo tietä ylittäessä.
Onnea, viideskymmeneavuosi on aika paha, mutta kyllä sen kestää. Sdeuraavana vuonna voikin sitten juhlia suurrellisesti ja aloittaa vaikkapa uuden elämän.
Avoin tarjouskilpailu kustantajille, jännää! Pitäisiköhän minunkin avata semmoinen kun kirjaprojektista periaatteessa kiinnostunut kustantaja on kumminkin osoittautunut liian kiireiseksi neuvottelemaan kustannussopimuksesta.
Lähetä kommentti