Suomalaisten intellektuellien harvassa rivistössä olen ollut yhdessä suhteessa harvinainen. Olen aina ostanut kirjoja.
Kokemukseni on, että suurin osa odottaa saavansa kirjat ilmaiseksi. Toinen kokemukseni on, että kukaan intellektuelleista ei lue kollegoiden kirjoja. Kolmas kokemukseni on se, että vaikka lukisivatkin, eivät asiastaan kerro eteenpäin, ellei satu olemaan tarpeeksi rumaa sanottavaa.
Itse olen ajatellut niin, että ostamalla kotimaisia teoksia annan tarpeellista kehitysapua, sillä ostamieni kirjojen myyntiluvut ylittävät vain harvoin 2000 kappaletta.
Mutta nyt kyllä kaipaisin sponsoriapua. Kunnon intellektuellina en keksinyt sitä itse, vaan imiteeraan Kai Ekholmia, sensuurintutkijakollegaa. Minustakin olisi kiva käydä katsomassa Kristian Smedsin ohjaama teatteriesitys Tuntematon sotilas.
Televisio, radio, sanomalehdet, bloggarit - kaikki kelpaavat. Kaikkien alojen asiantuntijana olisin vastapalvelukseksi oiva kommentoimaan esitystä tälle lipun hankinnallaan sopivuutensa osoittaneelle sponsorille.
En vastannut alun implisiittiseen kysymykseeni.
Miksi suomalaisten intellektuellien rivit ovat harvat? Lähinnä siksi, että kukaan ei tunnusta olevansa sellainen.
Tämä tietysti sanottuna nyt kun kaikki ovat huolissaan tohtorien määrän kasvusta. Mihin ne kaikki katoavat? Tai mitä ne pelkäävät?