Suomalaisten intellektuellien harvassa rivistössä olen ollut yhdessä suhteessa harvinainen. Olen aina ostanut kirjoja.
Kokemukseni on, että suurin osa odottaa saavansa kirjat ilmaiseksi. Toinen kokemukseni on, että kukaan intellektuelleista ei lue kollegoiden kirjoja. Kolmas kokemukseni on se, että vaikka lukisivatkin, eivät asiastaan kerro eteenpäin, ellei satu olemaan tarpeeksi rumaa sanottavaa.
Itse olen ajatellut niin, että ostamalla kotimaisia teoksia annan tarpeellista kehitysapua, sillä ostamieni kirjojen myyntiluvut ylittävät vain harvoin 2000 kappaletta.
Mutta nyt kyllä kaipaisin sponsoriapua. Kunnon intellektuellina en keksinyt sitä itse, vaan imiteeraan Kai Ekholmia, sensuurintutkijakollegaa. Minustakin olisi kiva käydä katsomassa Kristian Smedsin ohjaama teatteriesitys Tuntematon sotilas.
Televisio, radio, sanomalehdet, bloggarit - kaikki kelpaavat. Kaikkien alojen asiantuntijana olisin vastapalvelukseksi oiva kommentoimaan esitystä tälle lipun hankinnallaan sopivuutensa osoittaneelle sponsorille.
En vastannut alun implisiittiseen kysymykseeni.
Miksi suomalaisten intellektuellien rivit ovat harvat? Lähinnä siksi, että kukaan ei tunnusta olevansa sellainen.
Tämä tietysti sanottuna nyt kun kaikki ovat huolissaan tohtorien määrän kasvusta. Mihin ne kaikki katoavat? Tai mitä ne pelkäävät?
6 kommenttia:
Minulla on sellainen tuntuma että kanssaeläjät haluaisivat palautetta tehdystä työstä - taiteilijat, kirjailijat, tieteilijät, ihan kaikki.
On aika hankalaa tehdä työtä pimennossa jos ei ikinä kuule mitään tekemisistään, tai kuten sanoit, haukkua louskuttavat. En usko että esimerkiksi yliopistot nyt ovat niin hirveän huonoja laitoksia että työntävät ulos tohtoreita, jotka eivät oikeasti ole tutustuneet aiheeseen ja sitä ennen opiskelleet ja paljon.
Ylioppilaalle saattaa riittää enon tai tädin kukkapuska, mutta vähän isommasta suorituksesta kuka tahansa haluaisi tietää edes kolleegoiden mielipiteen.
Voi tietenkin olla että suomalaisille positiivisen palautteen antaminen on vaikeaa.
Mutta miksi? Eihän yhteiskunta näin etene millään!
On hyvä että ostat kirjoja. Niin minäkin ostaisin jos olisi rahaa. onneksi ovat kirjastot - ja joskus sitten hienot divarit.
Minusta on kiva että kirjastot ostavat kirjoja. Ja että divarit niitä myyvät.
Itse asiassa kirjakaupat ovat aika huonoja paikkoja ostaa kirjoja nykyisin.
Yhteensattuma. Kirjastosta hain eilen teoksen 100 parasta dekkaria, jonka toinen tekijä on ilmeisesti mainitsemasi Kai Ekholm. Muuten kiintoisa opus, mutta turhan paljon pikaisen omakustanteen vikoja (toimitus ja oikoluku jääneet vajaaksi, sivuja väärässä järjestyksessä, kokonaisuutta ei ole hiottu yhtenäiseksi).
Valittaen on todettava, että uusiin kirjoihin on harvoin varaa, kun vielä kiinnostavampia opuksia löytää murto-osalla hinnasta divareista ja kirja-aleista. Nii pal on lukematta vanhoja suurteoksia…
Akateemikoista (kai vähän sama asia kuin intellektuellit) sanotaan, että he tekevät kirjoja lähinnä toisilleen. Ainakin omasta kokemuksestani tämä pitää aika pitkälle paikkansa. Toisaalta, hekään eivät niitä lue kuin saadakseen aihetta vittuiluun. Eli miksi näitä teoksia edes tehdään?
Yliopiston kolmatta tehtävää (yhteiskunnallinen keskustelu) ei näytä kukaan haluavan täyttävän. Mielestäni tässä olisi koko akateemisella yhteisöllä peiliin katsomisen paikka. Ainakin filosofian laitoksella oli aikoinaan sellainen ilmapiiri, että jos joku sattui esiintymään televisiossa tai esim. Hesarissa, niin henkilö oli täten vapaata riistaa kateelliselle panettelulle ja aivoimelle työpaikkakiusaamiselle. Ja tästä traditiosta oltiin vielä ylpeitä!
Muistaakseni ainoat toisista kehuvia lausuntoja antaneet älyköt ovat olleet Ilkka Niiniluoto ja Esa Saarinen.
Mitä intellektuelli tarkoittaa? Milloin ihmisestä tulee intellektuelli?
Millainen ihminen ei ole intellektuelli?
Wikipedian tynkäartikkeli kuuluu näin:
"Älymystö eli intellektuellit on joukko henkilöitä tai ryhmiä, jotka muotoilevat tai levittävät aatteita[1]. Älymystöllä viitataan varsinkin yhteiskunnan tiede- ja kulttuuripiirien vaikuttajiin kokonaisuutena[2]. Älymystön jäsenet määrittelevät aikakauden luonnetta ja väittelevät asioista julkisuudessa. Suomessa heitä on tässä mielessä ollut 1800-luvun puolivälistä asti, jolloin poliittinen julkisuus syntyi.[1]
Älymystö korvataan usein ehkä hieman suppeamman merkityksen sanalla sivistyneistö. Tämä käsite on vakiintunut suomalaiseen kielenkäyttöön kuvaamaan henkilöitä, jotka toimivat niin sanotun korkeakulttuurin alueella. Älymystö ja sivistyneistö voivat olla jakautuneita esimerkiksi oikeisto- ja vasemmistointellektuelleihin. Kuuluminen lukeneistoon ei vielä takaa kuulumista älymystöön.[3]"
Lähetä kommentti