Saksan kohuja

Frankfurter Rundschau nostatti maaliskuussa Saksassa kohun, joka on nyt kantautunut Suomeenkin.

Frankfurter Rundschau julkaisi erinäisten blogien linkkiviitteistä päätellen uutisen nettisivuillaan, josta sitä ei muuten enää löydy, mutta jatkohehkutukset kyllä. Lehti haki tukea uutistapavalinnalleen blogimaailmasta, mistä sitä ei ollut vaikeaa saada. Uutinen levisi pian koko maailmaan, muutamaa viikkoa myöhemmin jopa kaukaiseen Suomeen.

Kyse näyttää olleen periaatteessa yksinkertaisesta tapauksesta. Nainen haki välitöntä avioeroa miehestään, joka oli naisen mukaan pahoinpidellyt häntä. Mutta oikeuspa ei oikotietä myöntänyt.

Naisen puolustusasianajaja Barbara Becker-Rojczyk sanoi sen jälkeen julkisuuteen, että nyt naisia saa Saksassa hakata. Skandaali oli valmis ja tuomio peruttiin nopeasti: Saksassa avioerotuomioista saa pyytää toisenkin mielipiteen. Oikeuslaitos ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että järjestelmä on "itsensäkorjaava".

Avioerojuristi Christa Datz-Winter Frankfurt am Mainista oli viitannut päätöksessään "marokkolaiseen kulttuuripiiriin", jossa miehellä on perinteisesti ollut kuria pitävä rooli. Juristi katsoi, ettei mainittu kuritus ollut Saksan avioerolain (nro 1595 alakohtineen) tarkoittamaa pahoinpitelyä.

Tässä ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä, eikä olekaan, kaikki oikeudelliset asiantuntijat toteavat, että tämä oli juristin päätösvallan puitteissa tehtyä harkintaa. Siitä huolimatta tuomio peruutettiin!

Asian selvittämiseksi kannattaa ehkä toistaa Datz-Winterin paljon lainattu siteeraus, johon ei ole mitään järkevää viitettä, koska sen alunperin julkaissut Frankfurter Rundschau näyttää poistaneen sen sivuiltaan: “Ich sehe keine Voraussetzungen für eine Härtefallentscheidung. Beide Parteien stammen aus dem marokkanischen Kulturkreis. Für diesen Kulturkreis ist es nicht unüblich, dass der Mann gegenüber seiner Frau ein Züchtigungsrecht ausübt. Hiermit musste die Antragstellein rechnen, als sie geheiratet hat.” ["En näe perusteluja kaltoin kohtelemiseen perustuvalle erolle. Molemmat osapuolet ovat peräisin marokkolaisesta kulttuuripiiristä. Tässä kulttuuripiirissä ei ole tavatonta, että mies käyttää vaimoonsa nähden kuritusoikeutta. Tämä täytyy ottaa lukuun sen jälkeen, kun he ovat menneet avioliittoon."]

Juristi siis tulkitsi kulttuurien monimuotoisuutta, niin kuin Saksassa ilmeisesti on järkevää tehdä. Olisi varmaan muuallakin. Naiseen kohdistuva väkivalta oli tietysti jo hieman omituinen valinta tämän periaatteen soveltamisessa. Enkä tiedä miksei lähestymiskiellon rikkomisesta mikään lähde puhu mitään. Ei ihme, että oikeuden päätös peruttiin pian. Mutta tämä ei ollut oleellista.

Skandaalin tulkinnat olivat sitten jo huimia: "Saksalainen laki islamilaisoituu", johon sisältyi joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti väite siitä, että "islaminuskoiset ovat aina väkivaltaisia naisilleen". "Sharia valtaa Saksan lain". "Saksa on shokissa", otsikoi Spiegel On-Line. Bild pani paremmaksi: "Gute Nacht, Deutschland". Harvat kriitikot varoittelivat, että kommentaatio kiertyy rasismiksi. Yhteydet ns. kunniamurhiin muistettiin tuoda esille. Lisäksi vaadittiin suureen ääneen, että Saksassa vakituisesti asuvia "ulkomaalaisia pitää kohdella yksinomaan Saksan lain mukaan".

Tiukasti ottaen juuri tästä on pyritty irti: kulttuurieroja pyritään ottamaan huomioon, eikä Saksan lakia sovelleta yksituumaisesti kaikkiin tapauksiin. Kyse on siis uudesta lain tulkintaulottuvuudesta, sillä vaikka monet eivät sitä muista, ainahan lakia tulkitaan.

Vastaväitteitä sateli myös muslimien naisjärjestöiltä ja liberaaliuskonnollisilta tahoilta: Koraani ei salli naisen pahoinpitelyä. Jopa Hampurin lehdet käsittelivät Koraanin suuria suurennuslasin alla: islamin väkivaltaisuutta tai väkivallattomuutta puolustaville tulkinnoille etsittiin perusteita. Liekö Koraania koskaan käsitelty näin tarkoin Saksan saksankielisessä lehdistössä. Kommentaatio kiertyikin yhä tarkemmin tulkintoihin. [Alluusio: kestääkö Raamatun maine väkivallattomana sen jälkeen, kun muistutetaan sen kehoittavan, että on syytä ottaa vastaan lyönnin toisellekin poskelle. Jos lyöjänä on mies - ja vastaanottajana nainen.]

Se, että oikeus oli jo kesäkuussa 2006 tutkinut viittä vuotta aiemmin islamilaisin menoin avioliittoon menneen marokkolaisperheen tapauksen, unohtui lähes kaikista uutisista pois. Sitäkään ei kerrottu, että 26-vuotias kahden lapsen äiti oli saanut perheen asunnon, heidät oli tuomittu asumuseroon yhdeksi vuodeksi, kuten Saksassa on tapana ja mies oli määrätty lähestymiskieltoon (ei 50 metriä lähemmäksi asuntoa).

Nyt väitetyn pahoinpitelyn jälkeen oikeus ei siis suostunut tammikuussa lyhentämään jo aiemmin tuomittua vuoden "harkinta-aikaa" avioeroon - se tulee täyteen kesäkuussa - tapahtuneen pahoinpitelyn perusteella, vaikka pahoinpidelty sitä pyysi. Mies kiisti teon oikeudessa.

Ei ole vaikeaa arvata, että lehti- ja blogitiedot pahoinpitelyn laadusta vaihtelevat: tuomari totesi, ettei se täyttänyt Saksan avioliittolain pykälää, blogit ja lehdet kirjoittelevat sujuvasti vakavasta pahoinpitelystä ja jopa ilmiselvästä taponyrityksestä. Kukaan ei siteeraa oikeuden pöytäkirjoja, kun ne ovat salaisia. Lääketieteellisestä näytöstä ei mikään lähde puhu. Voimme arvata - en väitä olevani oikeassa tässä - että kyse on sana sanaa vastaan -tilanteesta.

Keskustelupalstoilla Saksassa näyttää olevan monta sensuroitua kommenttia: lehdet pitävät huolta, ettei juttu paisu uudeksi "muslimikohuksi". Suomessahan niin käy tietysti. Iltalehti ja Yle ovat alussa mainittujen blogitietojen mukaan jo aloittaneet.

Ja tietysti mahdollisimman pinnallisella tavalla. Kohu-uutisena. Kohta se pääsee julkkismittareihin.