"Nuorison villiintymisestä ja huonosta käytöksestä puhutaan ja kirjoitetaan paljon", nimimerkki Linssi luonnehti ajakohtaista kysymystä vuoden 1956 syksyllä. "Uusimpana villityksenä pidetään sitä mellastuksen aaltoa, joka on kiehumassa uuden tanssin, jota lyhennettynä kutsutaan Rock'n roll-nimellä. Tämän tanssin leviämisessä näyttelee eräänlaista osaa Tunnista tuntiin –niminen elokuva, joka on monissa maiss saanut aikaan vallan kummallisia nuorison tempauksia. Ollaanhan totuttu jo siihen, että keskenkasvuinen nuoriso eläytyy kovin usein juuri musiikkifilmeihin niin, että he unohtavat ajan ja paikan sekä laulavat ja viheltävät filmin melodian ja laulujen mukana. Tällöin ei ole niinkään harvinaista, että ne, jotka eivät osaa laulaa, innostuvat ja laskettelevat mukana vain suoraa huutoa. Tällaisista myötäeläjistä ei ole kuitenkaan ollut sanottavaa haittaa ja kun filmi on loppunut, niin 'myötäeläjätkin' ovat rauhoittuneet. Rock'n rollilla on ollut kuitenkin pysyvämpi vaikutus. On nimittäin sattunut tapauksia, että tanssipaikoista ja elokuvateattereista kadulle tullut nuoriso on villinä riehunut tuon hullun tanssin rytmeissä. Näin on sattunut useissa tapauksissa ulkomailla, mutta vain parissa tapauksessa meillä Suomessa. Kun edellä mainitulla elokuvalla oli ensi-iltansa Helsingissä, niin oli kai jo ennakolta huomattu pärinäpoikain ja heidän sutturoittensa – kuten arvonimet kuuluvat – joukossa vilkasta kiinnostusta pääsylippujen ennakko-ostoon, joka muuten on harvinaista. Tästä päätellen voitiin jotain odottaakin ja ensimmäisessä näytännössä olikin sitten 'myötäeletty' [-- --] vahvasti ja äänekkäästi. Kun näytäntö loppui, niin kadulla vielä yritettiin inspiroida samoja tunnelmia. Poliisi oli varautunut paikalle ja tukahdutti intoilut ja palautti järjestyksen. Siihen ne julkiset riehaantumiset sitten päättyivätkin. [-- --] Edellä mainitun filmin esityksissä Helsingissä ei sittemmin ollut sattunut kummempia levottomuuksia, ja kun me uteliaisuuttamme menimme katsomaan filmiä, niin näytännössä oli noin parikymmentä henkeä, joista nuorimmatkaan eivät millään tavalla reagoineet filmin tanssikohtauksille. Suurin osa katsojista oli ilmeisesti samaa mieltä kuin mekin, että filmi oli heikko tekele, jonka laulut ja tanssit jättivät meidät kylmiksi. Mikä sitten aiheuttaa nuorison villiintymisen? Ilmeisesti jonkinlainen ryhmäsuggestio, joka tuollaiseen "sävelten hurmaan" vetää niin viidakon villit kuin suurkaupungin pärinäpojat ja surinasussut.
Sanoimme jo aluksi, että koko villitys olisi jäänyt ehkä tulematta, jos sanomalehdistö ja radio olisivat asiasta vaienneet. Radion luulisi voivan kieltäytyä rock'n rollaamasta, tai siitä puhumasta – mutta eipä vain! Juuri tätä juttua naputtaessamme osui korvaamme kysymys oululaisen tanssiorkesterin johtajan haastattelusta, että joko teillä soitetaan (tai oliko kysymys vaatimisesta) sitä rockn' rollia? Ellei tähän mennessä ollut soitettu, niin kyllä ne nyt osaavat Oulussakin vaatia sitä.
Kun keskustellaan siitä, kuka on syypää rock'n rollauksen leviämiseen, niin sopii ottaa huomioon kaikki 'levittäjät'."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti