Valitsimme eilen DocPointin uudeksi taiteelliseksi johtajaksi ohjaaja Erkko Lyytisen. Asia näytti olevan jo tänään Hesarissa. Katja Marteliuksen HS-kirjoituksessa puhutaan vain uudesta "festivaalin johtajasta", mutta kyse on tarkasti ottaen taiteellisesta johtajasta. Festivaalin toiminnanjohtajana on edelleen Jari Matala.
Lopulliset tiedot tammikuisen festarin kävijämääristä ovat valmistuneet. Lähes 23 000 kävijää kaikki tilaisuudet mukaan lukien. Hurjaa. DocPoint on maailmassa iso dokumenttielokuvafestivaali.
Vuoden taiteellisena johtajana menestyksellä toiminut Virpi Suutari jatkaa ohjaajauraansa täysillä kaksivuotiseksi supistuneen taiteilija-apurahan turvin: tämän maailman kummallisuuksia on, että DocPoint-työ vei häneltä taitelija-apurahan ensimmäiseltä vuodelta. Kuulin, että kuvaukset pyörivät täyttä päätä. Olli Sulopuisto on aikanaan haastatellut Virpiä, joka kertoo haastattelun myös lopussa tämänhetkisestä hankkeestaan.
Apurahoista puheen ollen. Taidehallinnossakin on tietysti byrokratiaa. Apurahabyrokratian kummallisuus on siinä, että tämmöistä taiteilija-apurahaa ei voi siirtää. Jos ottaa / saa / valitsee muuta työtä, apurahan menettää siksi ajaksi ymmärtääkseni poikkeuksetta.
Puhun tässä sellaisen poikkeuksen puolesta. Taiteellinen johtajuushan elokuvafestivaaleilla ei ole pelkkää palkkatyötä, sillä vierailut maailman festareilla ja työn vaatima valtava elokuvan katsomisen määrä ovat myös ammatillisesti erinomaisen kehittäviä. Siksi apurahan menettäminen taiteellisen johtajuuden ajaksi on mielestäni enemmän byrokratiaa kuin järkevää politiikkaa. Festivaalien kannalta tällainen jäykkyys on todella suuri ongelma. Apurahan saajan näkökulmasta kyse on aina aikamoisesta uhrauksesta. Näin ei tarvitsisi olla.
DocPointilla on tässä suhteessa ollut hyvä onni (ja hyvät tutkaimet). Taiteellinen johtaja on edelleen aktiivinen elokuvaohjaaja, mikä on hyvä asia, vaikka ei sitä välttämättömyydeksi asti tarvitse korottaa. Eilinen kokous osoitti, että Erkolla näyttää olevan selkeät suunnitelmat omalle kaudelleen.
Ensi tammikuussa on varmasti odotettavissa hyvä festivaali. Siitä huolimatta, että itse ajattelin hypätä enemmän katselijapuolelle seuraavassa vuosikokouksessa. Olen tainnut olla festivaalin hallituksessa jo puolen tusinaa vuotta, puheenjohtajana muutaman viime vuoden. Kun on järjestötoiminnan kasvattama jo 13-vuotiaasta saakka, on oppinut, ettei kannata istuksia liian pitkään yhdessä paikassa vaikka penkki olisi kuinka mukava. Paikat jäykistyvät. Mutta varmasti teen festarille pikku juttuja tämän jälkeenkin.
Festivaalin omalle tiedotteelle" mahtuu enemmän infoa kuin nykyaikaiseen lehtijuttuun. Klikatkaapa sinne huviksenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti