Uni ja virta ovat avainsanoja John Boormanin elokuvatuotantoon. "Harmonian löytyminen on elämäntavoitteeni", hän sanoi Sodankylässä 2009.
Juttelin Porttikoskella hänen kanssaan kahdesta asiasta: rakkaudesta elokuvahistoriaan ja musiikista hänen elokuvissaan. Musiikia tärkeämpiä ovat hänellä hiljaisuus ja tehosteet. Esimerkiksi Syvä joki -elokuvassa, jonka monet muistavat banjon ja kitaran taistelusta elokuvan alkukohtauksessa, musiikkia on kaikkiaan vain 16 minuuttia. Banjotaistelusta hän ei paljoa puhunut: "Se oli helppo."
Elokuvahistoria on Boormanille tärkeä kohde. "Elokuva on reilut sata vuotta vanha. Olen ollut elokuvan kanssa tekemisissä siitä lähes puolet ja olen tavannut monia varhaisempia, pioneeriaikojen toimijoita henkilökohtaisesti. He keksivät niin monet elokuvassa nykyisin käytettävät asiat. Jo siksi elokuvahistorian tuntemus on tärkeää. Se on saanut minut tekemään dokumenttielokuvia ja julkaisemaan kirjoja aiheesta."
2 kommenttia:
Syvä joki ...hmmm..
eiköhän kuitenkin viinankeittäjä-redneckit, ja kohtaus jossa läskipojun piti röhkiä kuin sian, ja jalkajousimiehen tekoset siinä myös, ole se Hetki.
Huomasin sen soittokohtauksen, kyllä, penskana, sekin perinteen mukainen.
Kaikki elokuvassa on aitoa, viinankeittäjä-punaniskoja ei häiritä kun he ovat tässä pyhässä toimituksessaan metsässä; ne häpäisee jos eivät tapa (varoittamaan käytetään myös kylttejä).
Näin on.
Lähetä kommentti