Facebookin viime päivinä kuhisevin piiri on television blogiohjelman innoittamana ja jopa henkisenä vastavoimana syntynyt muistelusivusto, joka kantaa arvokkaasti Wanhan Blogistanin nimeä. Siellä on kehotettu bloggaamaan ja juuri se oikeuttaa pieneen korjailtuun uusintaan vuodelta 2005, sillä seitsemässä vuodessa kaikki muuttuu muuksi.
En uskonut silloin enkä nytkään, että tämä helatorstain ja helluntain ero
oikein hallussa. Helatorstai oli aiemmin Kristuksen
taivaaseenastumisen muistopäivä, kalenterissa se laitetaan mekaanisesti aina
samalle paikalle, 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Sanassa oleva "hela" viittaa
ruotsin pyhää merkitsevään sanaan "helg", alunperin
"haelghi".
"Nykyiselle ajalle kuvaavaa on," Kustaa Vilkuna kirjoitti
1973, "että [-- --] tämä vanhan kansan pyhin juhla siirettiin 1973 paikaltaan
lauantaihin, jotta olisi saatu teollisuudelle ja liiketaloudelle
tarkoituksenmukainen ehyt viisipäiväinen työviikko." Tästä syystä helatorstaista
tuli muutamaksi vuodeksi helalauantai ja "Kristuksen taivaasen
astumispäivä". Pyhiin on kajottu kolmesti. 1955 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta Marian ilmestyspäivä siirtyi
sunnuntaihin, juhannus ja pyhäinmiestenpäivä lauantaihin. Työmarkkinajärjestöjen aloitteesta päätettiin vuonna 1972, että loppiainen,
helatorstai ja 2. helluntaipäivä muutettiin launtaipyhiksi . Vuonna 1992 sitten loppiainen ja helatorstai saivat
palata alkuperäisille paikoilleen.
Helatorstaina "ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa, eivätkä
kuninkaan myllyt pyöri" sanottiin Nivalassa. Vanhana aikana helatorstaina
poltettiin helavalkeita, ensin torstaina ja sitten uudelleen lauantaina.
Christfrid Ganander kirjoitti vuonna 1789: "Suomalaiset, varsinkin Hämeessä ja
Turun seudulla, panevat silloin toimeen leikkejä, leikkivät Hiippaa, ovat
leskisillä jne., tanssivat tulien ympärillä pelloilla ja vihreissä
metsiköissä... Näitä ilotulia, joita monin paikoin tehdään pelloille ja aukeille
kentille, sanotaan helawalkiaksi, joiden ääressä väki, varsinkin hattulan
pitäjässä Hämeessä huvitteleiksen hyvällä oluella, soittaen ja hypellen."
Kuuluisin paikka tämmöisille kyläjuhlille on ollut Sääksmäen Ritvala: "Ritvalan
vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hedelmiä antamasta, silloin kun kansa
näihin kyllästyypi, tai vanhan tapansa heittää", Gottlund kirjasi ylös vuoden
1824 julkaisussaan. Asiaan kuuluvat kulkueet hävisivät 1860-luvulla tullaakseen
takaisin nuorisoseuraliikkeen piirien aktivoituessa 1900-luvun
alussa.
Hiippa lienee harvemmalle tuttu leikki. Siinä valitaan näkki, joka vartioi ”hiippaa”, esim. pihakoivua (tai lipputankoa), jonka
ympärille piirretty 2-5 metrin kehä. Toiset koettavat koskettaa viisaasti ja
vikkelästi liikkuen hiippaa välttäen samalla joutumasta näkin koskettamaksi. Se
joka onnistuu koskettamaan hiippa vapautuu pelistä. Jos kaikki onnistuvat
tekemääns sen, entinen näkki jatkaa virassaan, muutoin näkin koskettama leikkijä
jää näkiksi. Leikki alkaa alusta, kun näkki vaihtuu. . G. Porthanin mukaan suomalaisilla ei ollut omaperäistä sanaa tanssille, vaan
he käyttivät siitä sanaa hiippa. Niinpä kun 1960-luvulla järjestettii bailut
sanottiin, että järjestetään hipat. Siksipä nykysuomen sanakirjassakin sanotaan hiippa=hippa.
Nuorten naisten laulava kulkue liittyy Keski- ja Etelä-Euroopan
traditioihin, ennen muuta roomalaiskatolisen kirkon rukouskulkueseen.
Helkavirsillä - joita siis ei ole alunperin tehty helluntaita varten - on
vahvasti kristillinen sävy, ja ne esitettiin kulkueen alussa ja lopussa.
Keskellä mahtuivat sitten opetusvirret: sovitusta etsivästä epäsiveellisestä
Magdalenasta, uskollisen rakkauden esikuvasta Inkeristä, turhamaisesta ja
herkkäuskoisesta Annikaisesta.
Tulien polttamiset ja kulkue eivät kuulu
samaan juhlasikermään, vaan ovat sattuneet samalle päivälle. Juhlassa ei ole
mitään "pakanallista".
Helluntaita (sunnuntai 15.5.)
vietetään kristillisen kirkon syntymäpäiväjuhlana: helluntai päättää pääsiäisen
pyhäjakson ja sijoittuu kalenteriin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Raamatun
tapahtumana tämä kirkon juhla perustuu siihen, että opetuslapset saivat
helluntaina pyhän hengen vuodatuksen.
Kansatieteellisesti katsoen
helluntai on juhlapyhänä noin sata vuotta helatorstaita nuorempi. Sen
kansatieteellinen merkitys liittyy lähinnä kesän sääoloihin: "Minkälainen on
helluntain lauantai, sellainen on koko kesä" tai "jos helluntaina sataa niin
sataa joka pyhä juhannukseen saakka", "Jok' ei helota helluntaina, se ei helota
koko kesänä" ja "Helluntain paisteet on koko kesän paisteet".
Osa
säävertauksista ulottuu seuraavaan talveenkin. Kun toisteita ei ole kovin paljon
tavattu, on sitten päätelty, että tämä enne on kirjallista perua, teema on
tavattu ensimmäisen kerran vuoden 1773 "Talon-Pojan Sää- eli Ilma-kirjassa",
joka alaotsikkonsa mukaan "sisällänsä pitää muutamia kauniita Opetuxia, Kuinka
wuoden juoksu, ajat ja muutoxet, yhdestä wuodesta toiseen tunnettaman pitää."
Painoksia sille kertyi jo ennen 1800-luvun puoliväliä lähes kaksikymmentä.
Suomessa tunnettiin myös ruotsalaiset sääkirjat, jotka ovat taas peräisin
Tanskasta (1597) ja edelleen Sveitsistä (Basel 1508). Versioita löytyy ranskaksi
(1542), englanniksi (n. 1550), tsekiksi (1558).
Nämä kuitenkin olivat
varsin vähän vaikuttavia talonpoikien elämässä, sillä heillä oli omat tapansa
katsoa ajan kulkua. Helluntaina tarkkailtiin tähkää syysviljan korresta ja
pohdiskeltiin kärpästen ja paarmojen ilmestymistä ihmisten ja eläinten
kiusaksi.
Helluntaina ruokavarastot olivat usein loppu eikä maa tuottanut
vielä syötävää. Kun nykyään sanomme kepeästi vatsa täynnä "Kesä keikkuen
tulevi", siitä on jäänyt virkkeen loppuosa "suvi suuta vääristellen" pois. Suu
vääristyy nälästä ja sen kivusta. Nykyisin ei toistella vielä selvempää tarinaa
kevään, kesän ja nälän kierrosta: "Laskiainen lapset tappaa, pääsiäinen päähän
nappaa, helluntai hengen ottaa, juhannus juhlan tuopi." Vasta juhannus on
vapautus nälästä.
Nälkää karkoittivat ennen muuta munat ja maito, jota
alkukesän ruohosta herumaan ryhtyneet lehmät tuottivat paarmoista huolimatta.
Helluntai oli Etelä-Pohjanmaalla yksi vuoden juustopäivistä, emäntä antoi sille
kullekin talon asukkaalle neljänneksen juustoa. "Kukaan ei saanut jäädä
verikorvaksi eli osattomaksi", Vilkuna kirjoittaa. Munat olivat parhaimmillaan
munamaidossa erityisesti Satakunnassa ja Hämeessä. Ne eivät tietenkään olleet
kananmunia, vaan vesi- ja metsälintujen pesistä löydettyjä. Ui on
nimeltään tätä tarkoitusta varten kehitetty vesilintujen "munituspönttö". Niistä
saatiin helluntain munakokkeliaineksetkin.
Helluntaisauna on yksi juhlan
osa. Koivun lehdet ovat tulleet esiin, uusilla vastoilla kelpaa silloin vihtoa.
"Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan, rieskavelli keitetään, lehmä
aholle ajetaan." Vasta heitettiin sitten alastomana pihalla ollessa saunan
katolle ja sen asennosta ennustettiin. Puolison suunta, palvelijan työn
jatkuminen, uuden työn löytymisen ilmansuunta ja jopa kuolema, jos vihdan tyvi
osoitti kirkkoa tai hautausmaata kohden, olivat mahdollisia
kysymyksiä.
Saunominen oli tietysti naimaonnen nostattamissauna, puhutaan
lemmen- eli neidiskylvyistä. Neito kylvetään ja lemmennostosanat kuuluivat:
"Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan." Usein järjestettiin myös tansseja,
pohjoisessa naimattomat tytöt sanoivat usein: "En joutunut joululle, enkä
päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille." Viitattiin myös siihen,
että maailma muuttuu nopeasti: "Liiku likka helluntaina, juhannussa et jouva."
Tyttöjen kilpa sopivista miehistä johti siihen tunnettuun sanontaan, jossa
kehaistaan: "Heilani on kuin helluntai".
"Miksi tytöillä oli juuri
helluntaina kiire," Vilkuna kirjoittaa, "selviää, kun tiedämme, että helluntai
oli se päivä, jolloin pojat katselivat itselleen mielitiettyä, ja kävipä usein
niin, että kesäheilasta tuli morsian ja syksyllä sitten aviovaimo." Pojat siis
katselevat, tytöt puhuvat ja suunnittelevat.
Niinpä niin. "Kun ois kesä
ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai."
Lähteet:
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen
ajantieto. 20. painos. 0tava 1997
Sirpa Karjalainen, Juhlan aika
Hippaleikkejä Keski-Suomen museon toimittamilla sivuilla: http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/onleikk/teh.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti