Kesä on peruutettu

Näitä harmaansynkeitä aamuja ei ole ollut ikävä. Ja silti kävely kaupungilla aamun tihkusateessa oli riemastuttavaa, vaikka lihasjomotus olikin elämän karmeimpia. Yritin liikkumattomuuden vastapainoksi sunnuntaina tehdä balettiharjoituksia parvekkeella - siellä on siihen sopiva kaide - ja onnistuin löytämään takareidestäni aiemmin tuntemattomia lihaksia. Ne sitten tekivät pitkäaikaisen hiljaisuuden tiettäväksi omalla tuskaisella protestillaan. Kun näette minun köpöttelevän kaupungilla, tiedätte miksi, ainakin sinne päin, tai edes jotain selitystä - ruumiin vankilaan sopii hyvin Robinson Crusoen fiktiivisen elämäntarinan kirjoittajan Daniel Defoen sanonta: "Tietyn vankeudentilan luonnehtiminen kuvailemalla jotakin toista vankeudentilaa on yhtä hyvin puolustettavissa kuin minkä tahansa olemassa olevan todellisuuden kuvailu kertomalla sellaisesta mitä ei ole."

Tämä aika vuodesta on usein pyhitetty mietiskelyyn siitä, miten kulloisetkin mieltä kiinnittävät asiat saataisiin kesän ajaksi sopivan stagnaattiseen tilaan. En pääse tästä ilosta nauttimaan. Töitä on tehtävä, että saisi sen vähänkin valmiiksi, vaikka uusia ideoita tulvii kilpailemaan vanhojen toteutumattomien kanssa. Jos siitä jotain pitää päätellä, niin sen, että vitamiininpuutoksesta ei varmaankaan kärsitä. Tosin sen d-vitamiinin ottaisin mieluummin auringonpaisteena, ei kahdentoista asteen tihkusateena, jossa sopiva päiväannos on vain vaikeasti mitattavissa.

Mikäli koko kesä ei mene tekemättömien töiden työnteossa, voisi kallistaa hetkeksi päänsä Helsingin Sanomien tänään kirjoittaman listan puoleen. Lehdelle tyypillisellä varmuudella se julistaa tänään lukijoilleen kilpailun 2000-luvun parhaista suomalaisista romaaneista, vaikka elämme vasta vuotta 2013. Siinä on turha miettiä, onko lukenut ehdotettuja 25 romaania, kun sanamuoto antaa meille himolukijoille sentään reilut 986 vuotta lukea edes ne. (Laittaisin tähän linkin, mutta kun on se viiden ilmaiseksi luettavan artikkelin rajoitus, ja sehän nyt on jo mennyt umpeen twitteriä selatessa, jossa kaikki mainostavat vähänkään kiinnostavia juttuja joskus silloinkin, kun ne eivät ole itse kirjoitettuja, vaikka tietysti varsin usein ovat.)

Kun vapaa-ajan ongelmat on näin ratkaistu, on syytä kiinnittää huomiota toiseenkin ihmiskuntaa riipivään ongelmaan. Nimittäin hyönteissyöntiin. Maailman tulevaisuudessa kohdattavan proteiinivajeen ratkaisuksi on tunnetusti  jo pitkään ehdotettu hyönteissyöntiä, jota dieettiä erityisesti eräät liskot ja linnut ovat vuosimiljoonien ajan hyvällä menestyksellä noudattaneet. Itselleni on tietysti itsestään selvää, että heinäsirkkaparvista pääsee helpoiten eroon syömällä ne, mutta ajattelin siirtää koulutukseni vuoksi huomion hieman vähemmän itsestään selvään ulottuvuuteen eli dimensioon. Kysynkin median hyönteissyöntivillityksen läpitunkemana, mihin media meitä oikein valmistaa? K-marketin jatkuvasti uudistuvia hintalappuja aidosti järkyttyneenä seuranneena kysyn, kuinka pian meidän on pakko ryhtyä hyönteissyöjäksi maailman suistuttua radaltaan jauhomatojen vallattua ruokakaapit. Kanadalaislähde on tästä vain yhtenä yleisenä todisteena. Ja laitetaan näin jälkikäteen toinenkin linkki siihen, mikä on jo toteutunut. Suomi on muun maailman ulkoministeriöiden verkoston mukaan lähinnä yleisvaarallinen maa "väkivaltaisine mielenosoituksineen": raportoijana on Demari.