Elokuvaelämää

Aktiviteetteja on ollut enimmäkseen muualla kuin täällä, mutta sellaista elämä joskus on. Ja samanlaista on tiedossa jatkossakin, joten reippailkaapa elokuvateatteriin. Tässä joitakin vinkkejä muillekin omien tekemisten ympäriltä.

Ensi viikolla edessä ovat nelipäiväiset Kettupäivät, jossa suomalaista lyhytelokuvaa on jälleen tarjolla tuutin täydeltä. Leffoja katsotaan Helsingissä Kulttuurikompleksi Andorrassa, sen Elokuvateatteri Kinossa. Yläkerran Coronassa eli C:ssä voi sitten kohottaa tuopin ja sanailla viisaita.

Eikä Kettupäiviä ehdi käydä edes loppuun asti, kun on hypättävä lentokoneeseen hieman isompiin pippaloihin. Iloisessa Amsterdamissa alkaa puolentoista viikon mittainen International Documentary Film Festival eli IDFA.

Se on maailman suurin dokumenttielokuvafestari, muutaman kerran Helsingin DocPointiakin suurempi, mikä sekin on kymmenen suurimman joukossa maailmassa lähes 30 000 katsojallaan. IDFAssa taitaa mennä 100 000 rikki.

IDFAn päävieraana on Pirjo Honkasalo, jonka uusin elokuva Ito - kilvoittelijan päiväkirja on juuri tullut elokuvateattereihin täälläkin. Käykää ihmeessä katsomassa dokkareita myös teatterissa.

Mainostin täällä jo aiemminkin tekeillä ollutta radiojuttua. Olin Kirjakerhossa (Yle Radio 1) puhumassa Hugh Ambrosen Tyynenmeren toista maailmansotaa tarkastelevasta teoksesta The Pacific. Klikkaile itsesi tästä Ylen Areenaan, jossa Jukka Kuosmasen toimittama ohjelma on kuultavissa viikon ajan. Kommentoida voi halutessaan tänne.

Laitetaan vielä yksi linkki. Kirjoittelen siis tätänykyä myös Yle Dokblogiin. Perjantaina sinne ilmestyi juuri päättyneiden Sheffieldin dokumenttielokuvafestivaalin johtajan Guardian-haastattelun innoittama tarina Dokumenttielokuvan nykyisyydestä.

Dzaijaijaijai - Viva Mexico

Syksy mennä urahtelee, kohta rakkauden ja anarkististen tunteiden saattelemana. Vaikka hurjin kiire on hetkeksi takana, on menovaihtoehtoja yhä runsaasti Helsingin syksyssä. Sallinette pienen agiteerauksen tai nykykielellä pitää varmaan sanoa vaikuttavuuspyrinnön.

Suomi–Meksiko 2010 -näyttely avautuu tänään presidentillisten ja suurlähettiläiden tapaisten arvovieraiden läsnäollessa ja siksi minäkin matkaan oikein taksilla Kansallisarkistoon (Rauhankatu 17) vahtimaan yhtenä ja taatusti viimeisenä kolmesta tv-ruutua, jossa välähtelevät Suomen ja Meksikon elokuvalliset suhteet uutiskatsauksista Meksikon pikajuna-animaatioon ja Speedy Gonzalesiin ajalta jolloin "New York on vielä pieni kylä, mutta se varmasti kasvaa siitä". Ylioppilaskunnan laulajia ja herraa ja ylhäisyyttä tietenkään unohtamatta. Kaiken yläpuolella kaikuu dzai-jai-jai-jai!

Vuoden loppuun jatkuvassa näyttelyssä on tarjolla esikolumbiaanisen ajan esineitä Didrichsenin taidemuseon kokoelmista ja useita mainoksen sanoin "yllättäviä linkkejä Suomen ja Meksikon välillä". Elokuvanäytteet ovat varmasti juuri niitä.

Vaikuta! DocPointin etusivulta pääsee valitsemaan ohjelmistoa kotimaiseen dokkarisarjaan, jolla juhlistetaan festarin kymmenvuotista taivalta. Juhlasarjaan valitaan viime vuosikymmenten vaikuttavimpia ja mieleenpainuneimpia kotimaisia teoksia. Yleisö voi niitä myös äänestää. Mutta ei pelkoa. Kaanonia siitä tuskin syntyy, tuleepahan esille hyviä elokuvia.

En ole tainnut vielä mainostaakaan, mutta asiaan enemmän tai vähemmän liittyvää, painavaa dokkariasiaa Suomesta ja muualtakin, nyt niin ajankohtaista, voi lukea Ylen Dokblogista.

Blogin ja tuhannen dokkaritoiminnon vetäjä Iikka Vehkalahti kommentoi juuri näyttävästi Hesarissa dokumenttielokuvan vaikuttavuutta - myös elokuvan päähenkilön kannalta.

Eettiset kysymykset ovat askarruttaneet dokkarintekijöitä jo pitkään. Kohuleffa Reindeerspottingin päähenkilön Janin kuolemasta Kambodzan kaduilla on viimeksi nostattanut keskustelua näistä asioista.