Uutta purkausta odotellessa

Nuoret haastateltavat Islannissa pelkäsivät, että heidän maabrändinsä heikkenee meneillään olevan tulivuorenpurkauksen johdosta. Ne varmaan vihaavat meitä, kommentaattorit toistivat yksi toisensa jälkeen me-henkisesti.

Ei ole viikinkihenkeä näemmä jäljellä, sillä aikanaan varmaankin on globalisaatio- ja maan rajojen ulkopuolelle tapahtuneiden investointiponnistusten yhteydessä ajateltu, että vihatkoon kunhan pelkäävät.

Pitäisikö islantilaisia lohduttaa? Tietysti, mutta vasta sitten, kun he ovat maksaneet meille kaikki käteisvaransa. We wanted cash, not ash! Sitä paitsi moni tarkkailija on hämmentynyt siitä tavasta, millä islantilaiset vievät konkurssipesästään tuhkatkin.

Samaan aikaan Islanti on ollut turvapaikka varsinkin Yhdysvalloista palaaville lentomatkustajille. Suopeiden tuulien vallitessa - kuin muinaissuomalaisilla ikään - Islannin oma lentoliikenne pelaa.

Lentoyritykset ovat ilmoittaneet, etteivät ole vastuussa vahingoista. Samalla ne ilmoittavat haluavansa itse määritellä milloin lentää ja milloin eivät. Siinä on ristiriitaa pohdittavaksi.

Moniko suostuisi sukkuloimaan Euroopan yllä kuin aave juuri nyt?

Porataan, ei porata

Poraus jatkuu työpaikalla läpikuultamattomalla voimalla aivojen keskelle. Sitä säestää terhakka naputus vasaralla. Työmies on kuulosuojaimensa ansainnut.

Kollega huudattaa omaa värkkiään, koska talvisota-DVD on näemmä vähitellen totta. Hyvältä näyttää, vaikka täydellisyys on näissä asioissa aina kaukana. Mutta ei ainakaan sitä taida tarvita porata ääneen.

Kahdelle levylle nämä tämänkertaiset sotakatsaukset ja ekstrat mahtuivat ja markkinoille niitä pusketaan varmaankin itsenäisyyspäivän tienoilla. Enkä minä mistään markkinoinnista tiedä, enkä siis päivästäkään. Kerron sitten kun kerrotaan. Mutta että totta on ja porata ei tarvitse.

Matkalaskut ovat visaisia pulmia. Varsinkin kun kyse on myös valuuttakursseista. Islanti ei ole EU-maa, vaan niillä on oma raha, jonka kurssi näyttää heittelehtivän. Kaksitoista euroa olikin yhden kurssin mukaan jo neljätoista. Ota niistä selvää. Tästä voisi vähän poratakin.

Kotouttamista

Herätys koti-Suomessa oli ennen seitsemää, Islannin aikaa ennen aamuneljää. Joten kyllä tämä olo hieman minijetlagia muistuttaa.

Kotouttaminen sattuu, varsinkin kun toinen silmäluomeni on turvonnut kolminkertaiseksi. En siis yritä iskeä silmää kaikille vastaantulijoille, vaikka siltä näyttää.

Latailin eilen joitakin kuvia Reykjavikista blogiini: valtaosa niistä on viime lauantain massiivisesta Gay Pride -tapahtumasta. Varmuuden vuoksi en laittanut samaan satsiin kuvia joukkotapahtumaa hieman kuivakkaammasta Pohjoismaisesta historiakongressista, johon Islannissa osallistuin.

***

Paikallinen sanomalehti kirjoitti, että Ruokasen Reijosta on tulossa Ilta-Sanomien varapäätoimittaja. Onnitteluni sekä miehelle itselleen että valitsijoille. "Iltapäivälehtimies" on valitun luonnehdinta itsestään.

Muistan hänet ylioppilaspolitiikasta vuosikymmenten takaa. Iso mies pärjäsi opiskelijavaaleissa ja tunnettiin vaalimetodistaan. Opiskelija Rovaniemelta opittiin tuntemaan, kun hän jakoi opiskelualansa maatalous-metsätieteellisen kahvilassa termospullosta kahvia vaalien alla. Tekniikka toimi, muistaakseni huomattava 40 äänen saalis vei kirkkaasti edustajistoon.

En siis ihmettele lainkaan, kun toinen ylioppilaspolitiikasta tuttu, Sanoma Oy:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen - istuimme vajaan vuoden ylioppilaskunnan hallituksessa yhtä aikaa - sanoo, että Ruokanen selvisi hakuprosessista parhaiten.

"Uskon tarkkaan, tehokkaaseen ja välillä räväkkäänkin, mutta ennen kaikkea lukijalähtöiseen työhön", Ruokanen luonnehtii linjaansa Hesarin jutussa.

Näyttää siltä, että toimittajien on siis tultava hänen itsensä kaltaiseksi.

Reykjavik II

Oma esitys konferenssissa on ohi. Aiheesta on tekeillä kirja, johon nyt sitten minultakin halutaan artikkeli. Eli reissu kannatti jo siksi. Lisäksi akateemisia yhteyksiä rakennettiin myös Tanskanmaalle.

Tanskaa en ymmärrä vieläkään, eikä näemmä moni muukaan. Pohjoismaisissa konferensseissa on puolensa. Moni juttu meni kielen vuoksi ohi. Suomalaiset liputtavat yleisesti englannin puolesta, ja siihen on varmaan suunta menossa.

Aurinkoakin jo näkee, joten se siitä aiheesta. Sää ei ole asia, jolla Islanti voi kehuskella.

Eilen kaupunki oli täynnä. Gay Pride -festivaali oli tuonut kaupunkiin paljon aktivisteja - hämmästyttävän monella oli lastenvaunut mukanaan. Ihmettelinkin pari päivää aiemmin esimerkiksi transvestiittien suurta määrää näin pienessä kaupungissa.

Paraati oli sen mukaisesti verrattoman eloisa. Laitan siitä sitten kuvia kun palaan. Konsertissa oli ainakin 20 000 kuuntelijaa. Kansanjuhla siis.

En ole käynyt kansallisnäkymiä katselemassa, joten tähän maahan on joskus palattava. Reykjavikia on kyllä menty pitkin ja poikin. Yksi päivä meni tutustuessa Islannin elokuva-arkistoon. Arkiston johtaja Thorari pikkasi minut kaupungilta ja 10 km kaupungista sijaitseva arkisto kierrettiin kellarista katolle. Tutun näköistä meininkiä.

Karaokepaikkojakin löytyi kaupungin keskustasta kaksi. Sportbaarissa miksaus oli hyvä, väkeä vain niukasti. Thaipaikassa väkeä oli enemmän, mutta vetäjä hieman turhan aktiivinen. Ensimmäisestä kahdeksasta laulusta hän lauloi itse viisi! Konserttitunnelma siis.

Reykjavik ja Islanti ovat saaneet muutamat norjalaiset onnelliseksi. Jossakin voi olla vielä Norjaakin kalliimpi maa. Ei siihen näemmä edes totu. Ruoka ja olutlasi kiinalaisessa maksoi eilen 35 euroa.

Täytyy lähteä valmistautumaan päätösillalliselle. Pukujuhla. Islantilaiset tykkäävät hyvin pukeutuvista.

Talven kokemusten jälkeen minulla on mukana kaksi numeroa liian suuret housut ja kaksi numeroa liian pieni takki. Yhdistelmäpukeutumista, siis.