Kokoomuksen doppelgänger

Kokoomus on kehittänyt itselleen taktiikan, jota voisi nimittää doppelgängeriksi. Vaaleissa se julistautui (Ruotsin veljespuolueen mallin mukaisesti) työväenpuolueeksi, vaikka miljoonien arkijärki sanoo ettei se ole. Kuten nähty, työväen palkkaus onkin sen huolena tälläkin palkkaneuvottelujen kierroksella. Etteivät ne vain nousisi.

Toinen taktiikan piirre on ikuinen oppositioasenne, ikuinen sota muita vastaan. Kykypuolueen kohdalla tämä koskee erityisesti räväkkää kielenkäyttöä. Tai enemmän kuin sitä, se on ikuisesti jatkuva ja toistettu vaatimus räväkäksi kielenkäytöksi. Jatkuvilla vaatimuksilla korostetaan, että vain he itse osaavat puhua - vain Kokoomus hallitsee retorisen puheen.

Pehmeäsaundisena retoorikkona ja puhekoneena kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on vaatinut keskustelua milloin mistäkin jo noin miljoona kertaa. Tällä kertaa hän selvästikin yrittää vaimentaa keskustelua kokoomuksen ulkopoliittisten ajattelijoiden viimeaikaisista saavutuksista. Oppositioasenne näkyy myös hallituksen sisällä: kepulaisjohdolla on kiire sanoutua mahdollisimman epäselvästi irti kokoomuslaisten ministerien pahimmista diplomaattisista töppäyksistä.

Ulkomailla edeltäjiään enemmän ramppaava Jyri Häkämies oli raaskinut riisua maastopukunsa, kun hän sopersi kravattinsa takaa maagisia, pelottavia sanoja, jotka nyt sitten puolueen puhenjohtajan mielestä ovat "suoraa puhetta": "Venäjä, Venäjä, Venäjä". Kokoomuslaiseen ulkopoliittiseen ajatteluun - tässä turvallisuuspoliittisten uhkien luetteloon - mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Sitä sitten kannattaa varpaitaan katsellen toistella. Näin Häkämies Amerikassa.

Diplomaattien maailmassa tämmöisiä puheita pitävät ne, joita voidaan nimittää sanalla "bully boy". Kylmän sodan aikana amerikkalaiset olivat totaalisen kyllästyneitä siihen, kuinka erinäisistä pikku maista ja ryhmistä tuli edustajia vakuuttamaan uskollisuuttaan - tietysti rahaa vastaan.

Kokoomuksen doppelgänger tässä Venäjä-puheessa on, että se tarkoittaa Amerikkaa. Kokoomuksen ulkopoliittinen linja on Amerikan linja: tähän kuuluu jopa Afganistanin aseistaminen ja sotajoukkojen aseman vahvistaminen miehityksessä. Monet muut ajattelevat sen olevan pelottava linja.

Asiaa voi katsoa toisinkin. Häkämiehen maailmassa "Amerikan linja on meidän linjamme", mikä tarkoittaa myös "Nato, Nato, Nato". Häkämies kannattaa Suomen liittymistä Natoon. Ainoa ongelma Natoon liittymisessä on tunnetusti se, että suomalaiset eivät sitä kannata. Itse asiassa suomalaisten suora puhe on, että ei, ei me haluta liittyä Natoon. Mutta kokoomuslaisen työväenpuolueen ajattelussa tämä tietysti on pelkästään järjestelykysymys ennen ilon kyyneliä.

Helsingin Sanomien verkkoversiossa puolustusministerin Nato-kanta selvenee lehtien Suomessa kertomaa paremmin. Venäläinen Itar-Tass on uutisoinut otsikolla "Suomi saattaa päättää Nato-jäsenyydestään ensi vuonna". Tämän Häkämies oli matkallaan Yhdysvalloissa kertonut. Kannattaisi kertoa kotimaassakin.

Saman uutisen mukaan Häkämies uskoo, että päätöksenteossa suurin merkitys on Nato-jäsenyyden mukanaan tuomilla taloudellisilla eduilla. Siksi Häkämies toivookin, että "taloudelliset näkökannat" olisivat avuksi Suomen Nato-keskustelussa.

Jos tulkitsen tätä oikein, Häkämies tarkoittaa, että Suomen pitäisi liittyä NATOon taloudellisista syistä. Se on kyllä uusi näkökanta sotilasliittoon liittymisessä.

Onkin odotettavissa, että taloudellisia asioita ovat syksyn mittaan Afganistanin kysymys, EU:n turvatakuut, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja Suomen osallistuminen Naton NRF-joukkoihin. Rahakortit esiin.

Talous on tähän mennessä ollut esillä oikeastaan vain YK-vetoisen Darfur-operaation torppaamisessa. Suomellahan ei hallituksen mukaan ole siihen varoja. "Amerikan linja on meidänkin linjamme". "Nato, Nato, Nato". "Talus, talous, talous". "Raha, raha, raha"

Afganistanin asekaupat tuottavat varmaankin enemmän?