Helteinen teinislasher-päivä

Ähäkutti. Olen onnistunut viettämään koko heinäkuun ilman, että olisi juuri minkäänlaista aihetta blogattavana. Ja te kesäkuntoiset ette ole huomanneet mitään!

Luin Hesarin. Ei mitään kiinnostavaa. Ei edes yleisönosastossa, vaikka Jyrki Kataiselta oli oikeaoppisen ilkeästi siteerattu kaikkein käsittämättömimmät houreiset tokaisut. Ensimmäisestä ei ota selvää Erkkikään. Nyt-liite oli puolestaan juuri niin kiinnostava kuin Lenita Airisto voi olla. Kalankääreeksi.

Onneksi on tulossa hellepäivä. Kukaan ei kaipaa ajatuksia sen enempää kuin mitä otsalle kihoava hikitippa saa aikaan.

Luonto tempaa mukaansa koko bodyn. Helle ja perjantai.

Kulttuurisissa artefakteissa tästä on revitty Tennesee Williamsista lähtien irti kaikki mahdollinen. Tai itse asiassa Ingmar Bergmanin käsikirjoittamasta ja Alf Sjöbergin ohjaamasta Hets-elokuvasta lähtien. (Elokuvan suomennettu nimi Kiihko missaa tämän pointin - elokuvan dialogi todistaa elokuvalle olennaisen kuumentumisen olevan myös fyysistä...).

Toista on kotikentillä. Kutsu kuului kruunun palvelukseen: ennen puoltapäivää vastuullisena katsottavana on "tehokkaalla käsikirjoituksella ja tasokkailla näyttelijäsuorituksilla varustettu All the Boys Love Mandy Lane", joka edelleen mainostekstinsä mukaan "nostaa perinteisen teinislasherin aivan uudelle tasolle".

Katsotaan onko viileää, sanoi lääkäri, tai tässä tapauksessa tuomari.

Mo, niin kuin tytär nykyään tervehtii tullessaan ja mennessään. Moi on nykynuorisolle ilmeisesti liian pitkä tervehdys. Ja taannoin nelisenkymmentä vuotta sitten me sentään opimme sen muodossa moikka.

Loma, lomatta -- lomaan?

Lomaa viedään saunan taa kahleissa.

Kesäleski hellettä pakoon

Helle saapuu hiljalleen. Mutta minä lähden käymään muualla, sillä kesäleskeys uhkaa päättyä.

Vaihdamme vaimon kanssa paikkaa yhtä aikaa, mutta eri suuntiin. Hän palaa työmatkalta Tukholmasta kotosalle, minä matkaan täsmälleen samaan aikaan Savon sydämeen.

Kymmeniä vuosia olen käyttänyt joukkoliikennettä. Nyt vuokrasin auton. Tarkemmin sanottuna länsimaisen pikku-auton. Semmoisen jossa ei ole liikaa tehosteita.

Kun on tottunut nuorena vääntämään itätuulella ilmaiseksi kulkevan automobiilin bodausohjausta kaksin käsin, voisi nykyinen tehostemaailma olla vähän liian hienosäädetty.

Entäs jarrut? Nuorna miesnä paras jarrutus oli ronski puristus, mieluummin lattiaruosteiden läpi asfaltille tehon maksimoimiseksi. Puukengät ovat siinä hommassa parhaita.

Nykyään saa kuulemma vain varpaankynnellä koskettaa jarrupoljinta. Tuskin ne edes vinkuvat tai kirskuvat. Enkä varmaan uskaltaisi ajaa edes kilpaa. [Tähän sopivat uskonnolliset kommentaarit ja siunaukset...]

Astiat on pesty, uuni putsattu päältä päin hohtavaksi, roskat on viety, pyykit on pyykätty, jääkaappi ja varustekaapit täytetty - kelpaa hoveissa kulkeneen tänne tulla omaa lomaansa aloittamaan. Minähän olen lomani jo melkein tärvännyt.

Lähden noutamaan Lapissa lomaillutta tytärtä, jos tuo nyt edes suostuu palaamaan etelän huveihin. Siinä sivussa tapaamme suvun suuret sukujuhlissa.